Kerro omin sanoin ja esimerkein, mitä ovat ironia ja sarkasmi

Ironiaa: "Koko päivä on ollut ihan perseestä, mutta onneksi ei sentään sada. Jotain hyvää edes." Sitten alkaa satamaan.

Sarkasmia: Kyllä, kissoja kannattaa pelätä henkensä edestä, ne useimmiten tappavat ihmisiä näiden nukkuessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetan ironiaa ja sarkasmia työkseni. (No, opetan minä muutakin.)

Ironia eli salaiva tarkoittaa kielen tasolla sitä, että sanotaan yhtä mutta tarkoitetaankin aivan päinvastaista. Se on kielellinen vaikutuskeino, joka perustuu juuri siihen, ettei kuka tahansa tajua yhtään. Oivallus tekstin ironisuudesta tuottaa ihmiselle mielihyvää: olen fiksu ja tajusin tämän. Lisäksi se luo yhteenkuuluvuutta kirjoittajan ja lukijan välille, kun kummatkin ymmärtävät yhteisen sopimuksen siitä, että teksti täytyy lukea vastoin sen kirjaimellista merkitystä. Lisäksi ironisoimalla kirjoittaja voi esittää epäsuorasti kaikenlaisia väitteitä ja ajatuksia, joita ei voisi suoraan sanoa.

Ironiasta olisi esimerkki vimmaisesti vesiskoottoreita puolustava mielipidekirjoitus, jossa argumentit ja kärjistykset ovat naurettavia: Järvimaiseman hiljaisuus on ahdistavaa! Jokaisella on oikeus ajaa saukkojen yli! Lisäksi ironian paljastaa se, että juttu on julkaistu Vihreässä langassa ja mielipidepalstan sijaan muiden juttujen joukossa.

Sarkasmi on puolestaan suoraa, purevaa ivaa, jossa ironian tapaan tarkoitetaan eri asiaa, mitä sanotaan, mutta kaikkien on tarkoitus ymmärtää asian laita. Puheessa sarkasmia osoitetaan äänenpainoilla ja eleillä. Sarkasmilla on aina kohde, ja sillä on tarkoitus piikitellä tai nolata jotakuta ihmistä tai ryhmää.

Sarkasmista käyvät esimerkiksi arkipäivän kommentit: "Hienosti pelattu" (kun toinen mokaa), "Sulla sitten on huomaavainen mies!" (kun toinen tilittää miehen unohtaneen merkkipäivän)

Ironian ja sarkasmin taju kehittyy lukemalla. Lukeminen ei ainoastaan kasvata sanavarastoa, opeta tunnetaitoja, auta saamaan oma asiansa esille sekä kehitä mielikuvitusta ja empatiaa, vaan se myös auttaa tunnistamaan, milloin muut ovat ironisia. Hyvin käytännöllinen taito minusta.

Ei välttämättä lukeminen auta, usein luen yleisönosastokirjoituksia, joista ajattelen niiden olevan ironiaa, menee pari viikoa ja samanlaisia kirjoituksia on netti täynnä ja minä olen, mielestäni paljon lukeneena, ihan äimänä, oikeastiko jotkut ovat tuota mieltä.

Sepä se onkin, että ironia on kontekstisidonnaista. Ja jos haluaa kirjoittaa ironisen tekstin - siis sillä tavalla - että vastaanottajat tunnistavat sen ironiaksi - pitäisi antaa vihjeitä siihen, että tämä teksti on nyt tulkittava ironiaksi. Silti se menee ohi joiltain, monilta tai useimmilta. Mitä ne vihjeet ovat, riippuukin ihan siitä, missä teksti julkaistaan ja kenelle se on suunnattu. Ironia ei ole ihan helppoa, ei lukijalle eikä kirjoittajalle.

6 (alapeukkuja otetaan taas vastaan)

Ironia on käsittääkseni sitä että tarkoitetaan päinvastaista kuin sanotaan. Sarkasmi-sanaa käytetään usein väärin kun luullaan että se tarkoittaa samaa kuin ironia. Esim. puolustaudutaan sillä että se oli vain sarkasmia. Wikipedian (en) mukaan sarkasmi on ironian käyttöä pilkkaamiseen tai halveksinnan osoittamiseen.

En osaa sanoa koska olen 20v ja sitä nuorisoa joka on tosiaan oppinut nuo eri merkitykset englannin ja somen takia. Äidinkielen tunnilla lukiossa mietin että mitä toi akka horisee kun selitti ironian sarkasmina, ja sarkasmin ihan jonain muuna. Jälkeenpäin opettajallekkin selvisi miksi koko luokka oli todella hämmentynyt

Monet sekoittaa täällä ironian ja ironisen! Ironinen on se mistä Morisette laulaa, ironia sitä, mitä monet täällä jo selitti, päinvastaista.

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuttaja, olisi kiva, jos kertoisit, missä kohdassa olet eri mieltä. Keskustellaan!

Alapeukutin kaikki viestit, joissa sanottiin, että sarkasmi on ilkeää ja tarkoitus on loukata jne.

Mutta pikaisella googlauksella, taidan olla tähän asti sekoittanut ironian ja sarkasmin.

Eli siis, meillä usein vitsaillaan sanomalla asioita "päinvastoin" tai hassusti vääristellen. Ilmeet, eleet, äänenpainot ovat tärkeitä tässä. Ja se on hauskaa, nauramme paljon.

Luulin, että olemme sarkastisia, olemekin lähinnä ironisia. Tai hassuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te täällä AV:llä näytätte olevan hyvin perillä sivistyssanoista.

Edellinen lause on sarkasmia. Sanon että olette perillä sivistyssanoista vaikka todellisuudessa tarkoitan että ette ole, toisin sanoen pilkkaan teitä tietämättömyydestänne.

Ironiaa on se että tähän ketjuun osallistuvana kuulun myös itse pilkkaamaani ryhmään.

Kiitos tästä, tää oli hyvä:D

ap

No niin alapeukuttaja, miksi sä nyt tätä alapeukutit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opetan ironiaa ja sarkasmia työkseni. (No, opetan minä muutakin.)

Ironia eli salaiva tarkoittaa kielen tasolla sitä, että sanotaan yhtä mutta tarkoitetaankin aivan päinvastaista. Se on kielellinen vaikutuskeino, joka perustuu juuri siihen, ettei kuka tahansa tajua yhtään. Oivallus tekstin ironisuudesta tuottaa ihmiselle mielihyvää: olen fiksu ja tajusin tämän. Lisäksi se luo yhteenkuuluvuutta kirjoittajan ja lukijan välille, kun kummatkin ymmärtävät yhteisen sopimuksen siitä, että teksti täytyy lukea vastoin sen kirjaimellista merkitystä. Lisäksi ironisoimalla kirjoittaja voi esittää epäsuorasti kaikenlaisia väitteitä ja ajatuksia, joita ei voisi suoraan sanoa.

Ironiasta olisi esimerkki vimmaisesti vesiskoottoreita puolustava mielipidekirjoitus, jossa argumentit ja kärjistykset ovat naurettavia: Järvimaiseman hiljaisuus on ahdistavaa! Jokaisella on oikeus ajaa saukkojen yli! Lisäksi ironian paljastaa se, että juttu on julkaistu Vihreässä langassa ja mielipidepalstan sijaan muiden juttujen joukossa.

Sarkasmi on puolestaan suoraa, purevaa ivaa, jossa ironian tapaan tarkoitetaan eri asiaa, mitä sanotaan, mutta kaikkien on tarkoitus ymmärtää asian laita. Puheessa sarkasmia osoitetaan äänenpainoilla ja eleillä. Sarkasmilla on aina kohde, ja sillä on tarkoitus piikitellä tai nolata jotakuta ihmistä tai ryhmää.

Sarkasmista käyvät esimerkiksi arkipäivän kommentit: "Hienosti pelattu" (kun toinen mokaa), "Sulla sitten on huomaavainen mies!" (kun toinen tilittää miehen unohtaneen merkkipäivän)

Ironian ja sarkasmin taju kehittyy lukemalla. Lukeminen ei ainoastaan kasvata sanavarastoa, opeta tunnetaitoja, auta saamaan oma asiansa esille sekä kehitä mielikuvitusta ja empatiaa, vaan se myös auttaa tunnistamaan, milloin muut ovat ironisia. Hyvin käytännöllinen taito minusta.

Ei välttämättä lukeminen auta, usein luen yleisönosastokirjoituksia, joista ajattelen niiden olevan ironiaa, menee pari viikoa ja samanlaisia kirjoituksia on netti täynnä ja minä olen, mielestäni paljon lukeneena, ihan äimänä, oikeastiko jotkut ovat tuota mieltä.

Valitettavasti lukeminen ei korjaa muiden ihmisten tyhmiä ajatuksia, mutta ainakin se voi auttaa ymmärtämään, miksi he elättävät sellaisia. -13

Kaikki mielipiteet on niin perseestä ja samoin valittaminen on niiin turhaa!

Yleistäjät on kans kaikki homoja.

Ironista on esimerkiksi se, jos nyt äänestää maestron Stubsonin edelle ja huomaa, että Haavistosta tulikin yhtäkkiä presidentti. Ei huono.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te täällä AV:llä näytätte olevan hyvin perillä sivistyssanoista.

Edellinen lause on sarkasmia. Sanon että olette perillä sivistyssanoista vaikka todellisuudessa tarkoitan että ette ole, toisin sanoen pilkkaan teitä tietämättömyydestänne.

Ironiaa on se että tähän ketjuun osallistuvana kuulun myös itse pilkkaamaani ryhmään.

 

Tämä! :D

Tosin kuten Alanis Morrissetten biisissä, ironian alkuperäinen merkitys on päässyt unohtumaan, ja nykyään se on lähestulkoon sarkasmin synonyymi.

Ja oisko vieläpä niin, että suomenkielessä ei edes ole termiä alkuperäiselle ironialle, vaan se on juurikin noin kuten 13 kirjoitti.

Jotenkin noin. Itse käytän sarkasmia paljon. Se on sitä: "onpas tuolla kiva ilma", kun ulkona sataa räntää. Ironiaa ei voi "käyttää", vaan jotkut tilanteet ja tapahtumat voivat olla ironisia, k

Mun mielestä morrissetten biisissä mikään ei ole ironiaa, vaan kaikki ovat Murphyn lain alaista toimintaa.