En uskaltaisi mennä kauppaan ja viedä roskia, tsempatkaa!!

Tänää on hyvä ja turvallinen päivä mennä ulos. Ulko-ovi on kiltti, roskis odottaa roskia ja kaupasta saat ostettua maistuvaa ruokaa. :)

Nyt vain puret hammasta ja huulta ja naapurin mummoa! Itse kamppailin tunnin ajan tänä aamuna, että lähtisin kauppaan. Sitten päätin tarmokkaasti, että: "NYT." Ja lähdin ulos. Heti tuli parempi olo, kun onnistuin lähtemään ulos. Kaupassa vähän ahdisti ihmispaljous, mutta siitäkin selvisin.

Tsemppiä sinne! :)

Kokeile askel kerrallaan: ensin ulko-ovi auki, sitten roskiksille, sitten edelleen kauppaan. Hyvin se menee!

Mikä diagnoosi teillä on? 

Lorvikatarri?

Ei voi olla noin lapsellinen aikuinen ihminen. Mieti että joillan on elämässä oikeitakin ongelmia, kun itse kamppailet keksittyjen ongelmien kanssa. Häpeäisit.

Kiroilet ja huudat mielessäsi itsellesi, että sä olet ihan normaali ihminen. Ja muut ihmiset eivät edes huomaa sua, ja nekin on tavallisia eikä niitä tarvitse pelätä. Kuuntele musiikkia kuulokkeilla, kaupassa käynti on niin paljon helpompaa ja kivempaa. 

Oletko ap hoidossa? Tuo on ammattilaisen apua vaativa ongelma. Uskallatko silloin lähteä ulos, jos sinulla on joku mukana?

Diagnoosi on liian pitkä työttömyys ja siitä aiheutunut mulle tätä ihmisten pelkoa, kun ei käy kodin ulkopuolellla. Olen aika ujo muutenkin. AP

Siedätyshoito. Aivan pikkuaskelia kerralla. Ensin avaat ulko-oven. Seuraavalla kerralla otat pari askelta pihalla jne.

Jos tilanne on noin paha, tarvitset tietysti terapiaa ja mahdollisesti lääkehoitoa.

Paniikkihäiriökö taustalla?

Tsemppaan sua hakemaan ammattiapua

Ota lompakko mukaan ja laita lenkkarit jalkaan. Avaa ulko-ovi ja lähde samantien juoksemaan kovaa vauhtia miettimättä mihin menet. Kunhan vain juokset jonnekkin kauas. Älä ajattele yhtään mitään, keskityt vain siiihen juoksuun, kunnes olet jo kaukana kotoa ja sinun on pakko pärjätä omillasi.

Mikä sulla on suurin haaste tuossa ulos ja kauppaan lähtemisessä, mikä siinä pelottaa?

Mindfulness. Kannattaa hommata kirja nimeltä Mielekkäästi irti ahdistuksesta. Siinä neuvotaan hyväksyvän tietoisen läsnäolon käyttämistä ahdistus- ja pelko-oireisiin. Kannattaa myös hakeutua terveyskeskukseen ja terapiaan. Mullakin uloslähtö on kamppailua joka päivä, mutta sitten kun saan pakotettua itseni ovesta ulos niin helpottaa. Mulla diagnosoitu ahdistuneisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Mikä diagnoosi teillä on? 

Lorvikatarri?

Mikä diagnoosi itselläsi on? En osaa määritellä yhtä tarpeeksi kattavaa.

t. ärsyyntynyt Ohis 

Minulla oli sama ongelma työttömyys aikana. Tilanne vain pahenee jos jäät kotiin!

Auttaisiko jos soittaisit jollekin tutulle tai kriisipuhelimeen? Siinä jutustellessa menisit ovesta ulos. Avaisit puhelimella tuon eristäytyneisyyden ensin. 

Meitä mukavia ja ymmärtäväisiä ihmisiä on maailmassa kuitenkin enemmän kuin noita äänekkäitä ilkimyksiä. 

Huppari päähän suojaksi, se eristää kivasti ulkomaailmasta kun seikkailet roskiksella ja kaupassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla noin lapsellinen aikuinen ihminen. Mieti että joillan on elämässä oikeitakin ongelmia, kun itse kamppailet keksittyjen ongelmien kanssa. Häpeäisit.

Häpeäsit, kun et ymmärrä maailmaan kuin oman rajoittuneisuutesi kautta. Se mitä näen on tosi ja mitä en ymmärrä ei ole totta. En oikein usko, että syyllistäminen tuo voimaa. Ehkä vihan voimalla on helppo tehdä asioita, mutta syyllistäminen ei yleensä lisää vihaa.

Mä oon kahdeksasta asti yrittänyt, kävin jo rappukäytävässä mutta sumeni silmissä, tuli kylmä hiki, sydän hakkasi kurkusta ulos ja sisälle päästyäni oksensin. Tärisen vieläkin. :(

Itsellä sama. Joo tosiaan tuo tulee menemään vaan pahemmaksi jos jää kotiin jumittamaan :( Koita päivittäin tehdä jotain pieniä juttuja? Vaikka edes että heität roskat ja käyt postit eri aikaan. Jos kauppa on lähellä niin "unohda" joku juttu että sun on pakko käydä uudestaan jossain vaiheessa. Uskallatko pihalle jos naapuri on samaan aikaan? Tervehdi sitä ja juttele hetki.

Mulla on nykyään samaa kun olen lapsen kanssa ollut vähän yli vuoden kotona. Useimpina päivinä päätän vain että nyt on lähdettävä ja alan nopeasti pukemaan lasta, ettei enää voi perääntyä. Keksin välillä jotain mitä on pakko tehdä, viimeaikoina olen myynyt nettikirppareilla lapsen pieniä vaatteita jotka on pakko viedä postiin. Välillä on kyllä päiviä kun ei vaan uskalla lähteä ulos mutta en jaksa niistä syyllisyyttä kokea.