Lue keskustelun säännöt.
Alan vähitellen sisäistämään, että niitä lapsia ei tehdä vaan niitä saadaan... :(
06.03.2016 |
Tuleva työviikko ahdistaa ja sunnuntai-illan ahdistus päällä. Kesän jälkeen päätettiin lopulta, että nyt voisi olla sopiva aika lapselle. Opinnot loppusuoralla, töissä ollaan molemmat, vaikka itse en oman alan töitä olekaan vielä saanut. Ikää 29v ja 34v, molemmat perusterveitä. Nyt on jo puoli vuotta mennyt eikä merkkiäkään raskaudesta. E-pillereitä en ole käyttänyt yli kolmeen vuoteen ja kuukautiskierto normaali. Turhauttavaa. Tiedän, että monet yrittävät vuosia onnistumatta ja oma tilanne on sikäli vielä helppo. Stressaa, että mitä jos lasta ei vain kuulu. Vuosia sitten olin sitä mieltä, että en välttämättä lapsia haluakaan ja huolehdin ehkäisystä tosi tarkkaan. Tapasin mieheni, ensimmäinen ihminen, jonka kanssa saattoi suunnitella tulevaisuutta. Tuntuu, että kaikki ympärillä sikiää pelkästä katseesta. Vuosia huolehtinut, että ei tulisi raskaaksi ja nyt, kun haluaisin tulla niin ei onnistu. Elämää ei kai pitäisi suunnitella liiaksi etukäteen, mutta itselle on ollut tärkeää saada opinnot loppuun ja jotenkin sellainen hieman rauhoittunut elämäntilanne ennen perheenlisäystä. Teinkö väärin, kun odotin?
En tiedä, miksi vuodatan asiaa täällä. Kaipaan kohtalotovereita, kun ei ole ketään kelle asiasta oikein voisi puhua. Lähipiirissä kaikilla useita lapsia ja jatkuvasti hätistellään molempien vanhempien puolelta perheenlisäystä. Monilla tutuilla on ollut yllätysraskauksia ja tuntuu tosi vaikealta puhua heidän kanssa asiasta. Onko teillä, jotka kärsitte hedelmättömyydestä ollut jotakin oireita tai aavistus asiasta etukäteen? Onko asia mielessä joka päivä ja miten pysyä järjissään?
Kommentit (4)
Eihän puoli vuotta ole vielä aika eikä mitään. Vuoden kohdalla kannattaa vasta hieman huolestua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi, mutta kyllä niitä tehdään. Jotkut joutuvat ihan tekemällä tekemään, valitettavasti. Tsemppiä teille!
Mulla oli pco-oireita aina, mutta niin vähän ettei niitä nuorempana oikein otettu vakavasti terveydenhuollon puolella. Olin itse huolissani ennen kuin lisääntyminen oli ajankohtaista.
Vuosi yritettiin ensin eikä mitään tapahtunut, sitten hakeuduttiin tutkimuksiin ihan terveyskeskuksen kautta. Aika nopeasti päästiinkin sitten eteenpäin, ja raskaus alkoi vuoden päästä ekasta tutkimuskäynnistä tk-lääkärillä. Lievästi monirakkulaiset munasarjat mulla on siis.
Seksin aikataulutus kahden vuoden ajan ja ne jatkuvat pettymykset oli kyllä todella raskasta :( oli just toi olo, että kaikki ympärillä sikiää ja meiltä vaan udellaan että koskas teille tulis vauva. Jälkikäteen olis vaan pitänyt tölvästä jokaiselle takaisin, että en kuule tiedä, riippuu toimiiko hoidot. Toisaalta niitä vauvantekovinkkejä sai välillä kuulla, vaikkei mitään ongelmista kertonutkaan.
Välillä yritettiin työntää koko asia taka-alalle ja puhua kaikesta paitsi vauvoista. Pahinta oli, kun mies aina välillä purki turhautumistaan ja sanoi että on turha yrittää kun ei onnistu kumminkaan. Siinä on vaikea itse olla optimistinen.
Koko raskauden ajan on sitten tietenkin pelätty, että sikiö kuolee kohtuun ja pitää aloittaa sama helvetin rumba uudestaan :D pelkääminen on tyhmää, mutta kun ei vaan ihan heti jaksaisi samaa prosessia.
No puoli vuotta on suhteellisesti melko lyhyt aika,
onko nykyään vielä suositus että jos vuoteen ei tärppää niin sitten tarkempiin tutkimuksiin ?
Mulle gyne sanoi aikanaan, että mitä enemmäm naintikertoja sitä parempi mahdollisuus tulla raskaaksi :)