Lue keskustelun säännöt.
Tyhjiö seurustelun jälkeen
06.03.2016 |
Olet jakanut elämäsi maailman ihanimman miehen kanssa. Sinut on jätetty eilen. Tänään menet käymään mahtavalla lenkillä, ja näät siellä oravan. Miehen kanssa oli tapana ihmetellä yhteisillä lenkeillä eläinten jälkiä. Olet jo menossa kirjoittamaan hänelle whatsapissa että näit oravan ja yhtäkkiä tajuntaan iskee, ettet voi sanoa sitä enää hänelle. Purskahdat loputtomaan itkuun ja tuntuu että kuolet.
Tuntuu kuin tärkein ihminen elämästäsi olisi kuollut. Se ainoa, jolle ne oravat oli yhtä merkityksellisiä kuin sinulle.
Miten vitussa tästä sydänsärystä ja toisen jättämästä tyhjiöstä pääsee????? Kertokaa joku hyvä ajatuksenkulku jota voin toistaa itselleni sellaisina hetkinä, jotka haluaisin jakaa sen toisen kanssa.
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Viinaa.
En käytä, enkä tämän takia näe tarpeelliseksi käyttää..
-ap-
Mä voin tulla lykkimään sua perseeseen. Seksi pistää unohtamaan vanhan miehet.Missä päin olet ap?
Vierailija kirjoitti:
Mä voin tulla lykkimään sua perseeseen. Seksi pistää unohtamaan vanhan miehet.Missä päin olet ap?
Just
Haistata miehelle p:t. Pieni kiukku ja viha auttaa pääsemään surun yli. Mies on typerä idiootti kun heitti hyvän suhteen menemään. Kuka se tyyppi luulee olevansa?! Kun pahin kipu hellittää yritä etsiä miehestä kaikki viat jotta ymmärrät että oli vain hyvä että suhde päättyi nyt. Keskity miehen ärsyttäviin piirteisiin aina kun ikävä viiltää. Muiden miesten katselu sillä silmällä auttaa myös pääsemään eteenpäin. Olin samassa tilanteessa 4 kk sitten ja luulin kuolevani mutta nyt suhde on kaukainen muisto ja olen tavannut edellistäkin täydellisemmän miehen joka on ihan hulluna minuun. Kyllä se siitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kutosella on hyviä vinkkejä. Jos ex olis ollut hyvä mies, ei hän olisi jättänyt niin hienoa naista kuin sinä olet! Uskottele itsellesi, että olet paras, ja mieti miehestä pelkästään niitä ärsyttäviä puolia. Ikävänpuuskia tulee varmasti, mutta koeta sulkea kaipaus mielestäsi mahdollisimman nopeasti. Kevät tulee ja aurinko alkaa paistaa enemmän, myös uudet miehet saattavat näyttäytyä uudessa valossa. Flirttaile rohkeasti, mene ulos ihmisten ilmoille ja tee kaikkea, mistä sinkkuna ollessa voit nyt nauttia.
Valoa päiviisi, ap!
Ihan alussa mulla auttoi taysi kieltaytyminen edes ajatella asiaa juuri noina kuvailemanasi hetkina. Aina kun tajuntaan pyrki joku vanha muisto tms., pakotin itseni ajattelemaan jotain muuta (listamaista juttua tai muuten tosi yksinkertaista mutta pienesti ajattelua vaatia juttua) esim. kauppalistaa. Eli listasin mielessani ne asiat, mita minun pitaa kaupasta muistaa tuoda. Tama toimi etenkin silloin, kun ajatuksilla oli aikaa vaellella (esim. bussissa istuessani). Kuulostaa aika naurettavalta nyt, mutta auttoi kylla.
Liityin myos aktiviteetteihin, mitka eivat muistuttaneet exasta millaan tavalla. Oli se sitten joku maalaustunti, jooga tai kuorolaulu, niin minahan menin! Joku sosiaalinen juttu oli hyva, tuli vaihdettua toisten kanssa ajatuksia edes vahan, eika omat ajatukset ehtineet kiertaa kehaa.
Katsoin komedioita kannettavalla, vaikka yleensa katson jotain draamaa jne. Yritin vaan saada ajatukset pysymaan suhteellisen positiivisina ja olihan se kiva huomata, etta jotkut jutut viela nauratti...
Toki puhuin ja itkin asiaa myos ystavilleni. Nuo ylla kuvailemani keinot olivat lahinna niita pienia juttuja, joita pystyin tekemaan itse ja ilman ystaviani tai laheisiani. Kaikkein pahimpia kokeilujani olivat jotkut "menen kahville yksinaan"-jutut... ei ollut aika viela silloin kypsa tuohon toimintaan.
Aika auttaa kylla - ja paljon!
Mulle ei oikein tuo miehen vihaaminen toiminut toivotulla tavalla (vaikka han torkeasti kayttaytyikin muutaman kuukauden ajan ennenkuin suhde paattyi): silloin ajatukset kuitenkin viela keskittyivat mieheen ja hanen tekemisiinsa! Viha voi olla todella energisoiva tunne, mutta mulla ei ole oikein noissa ihmissuhde kuvioissa auttanut. Siina vaan katkeroituu ja antaa sille satuttaneelle viela enemman aikaa ja tilaa omassa paassa... On parempi keskittya oman elamansa luovimiseen eteenpain.
Tsempit ap! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä nyt jaksa olla tollanen SAATANAN ressukka! Olet aikuinen, kai sä nyt pärjäät ilman miestäkin. Niitä menee ja tulee. Jos et pärjää, niin naru kaulaan.
Kiitos vinkeistä <3
On raastavaa suunnitella nyt yksin kevättä ja kesää kun kaikki suunnitelmat ovat olleet yhteisiä ja mies liittyy minunkin haaveisiin. Olen esim kauan halunnut laskettelemaan ja kukaan tutuistani tätä miestä lukuunottamatta ei harrasta laskettelua ja olimme suunnitelleet menevämme laskettelemaan niin että mies opettaa. Hän on menestynyt ihan pienemmissä kisoissakin lumilautailussa. Senkin haaveen ajattelu pistää mielen matalaksi. Ei ole enää opettajaa.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt jaksa olla tollanen SAATANAN ressukka! Olet aikuinen, kai sä nyt pärjäät ilman miestäkin. Niitä menee ja tulee. Jos et pärjää, niin naru kaulaan.
Parhaan lohdun aina av:lta saa?:D
No nyyh nyyh, kaikki eivät edes saa sitä parisuhdetta. Vittuako vollotat. Grow a pair of balls or something....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että mua vituttaa suoraan sanottuna tämmöiset ihmiset kun ap, joilla ei ole omaa elämää vaan ne elää kumppaninsa kautta. Kaikki mitä tehdään liittyy aina siihen kumppaniin. Get a life, ei paljon sympatiaa heru ainakaan multa. Mikset hanki jotain omia harrastuksia? Ei todellakaan ihme että sut on jätetty, ensin kannattaisi kasvaa ihmisenä ja yksilönä, sitten vasta hankkia seurustelusuhteita.
Olen menettänyt läheisiä ihmisiä kuolemalle, ja silloin surua on ollut oikeasti helpompi käsitellä vaikka tuska onkin ollut kamalaa. Ihmistä ei silloin enää ole konkreettisesti. Kun tulee ero, se "kuollut" jatkaa elämäänsä ja jatkaa olemassaoloa. Vaikea käsittää, että se toinen ei ole enää mun elämässä, koska ei halua olla siinä enää.
-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen menettänyt läheisiä ihmisiä kuolemalle, ja silloin surua on ollut oikeasti helpompi käsitellä vaikka tuska onkin ollut kamalaa. Ihmistä ei silloin enää ole konkreettisesti. Kun tulee ero, se "kuollut" jatkaa elämäänsä ja jatkaa olemassaoloa. Vaikea käsittää, että se toinen ei ole enää mun elämässä, koska ei halua olla siinä enää.
-ap-
Joo joo ja se kuollut on nyt jonkun toisen kanssa kuolemassa tai käy läpi Tinderiä ja etsii seuraavaa.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vinkeistä <3
On raastavaa suunnitella nyt yksin kevättä ja kesää kun kaikki suunnitelmat ovat olleet yhteisiä ja mies liittyy minunkin haaveisiin. Olen esim kauan halunnut laskettelemaan ja kukaan tutuistani tätä miestä lukuunottamatta ei harrasta laskettelua ja olimme suunnitelleet menevämme laskettelemaan niin että mies opettaa. Hän on menestynyt ihan pienemmissä kisoissakin lumilautailussa. Senkin haaveen ajattelu pistää mielen matalaksi. Ei ole enää opettajaa.
-ap-
lue mitä kirjoitat, voisitko enää kuulostaa yhtään säälittävämmältä. ero on aina ikävä, mutta herran jestas kai sä nyt voit ihan itsekin lasketella? ei kai susta mitään raajarikkoa tullut vaikka ero tuli?
Vierailija kirjoitti:
No nyyh nyyh, kaikki eivät edes saa sitä parisuhdetta. Vittuako vollotat. Grow a pair of balls or something....
Saatii sara chafakki mukaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No nyyh nyyh, kaikki eivät edes saa sitä parisuhdetta. Vittuako vollotat. Grow a pair of balls or something....
Saatii sara chafakki mukaan :)
:D Osuva!
Tottakai on omia harrastuksia, mutta tuo laskettelu oli yks esimerkki yhteisistä suunnitelmista. Tänne tuli vissii joku yks ja sama keksii mahdollisimman monta trollausviestiä :D
-ap-
Hei sina ketjussa raivoava anonyymi!
Mielenkiintoista, etta koet tarpeellisena kommentoida toisen surua ja menetysta.
Suosittelisin kysymaan itseltasi, etta miksi ap:n elamantilanne, suru ja entisen suhteen kaipuu nostattaa sinussa niin voimakkaita tunteita? Ja miksi koet tarvetta levittaa katkeruuttasi (ja kateuttasi?) taalla? On aika normaalia surra jotain menetettya.
Aika parantaa, ei mikään muu auta. Suru on varmasti ihan hirvee mut se täytyy vaan kestää. :/