Lue keskustelun säännöt.
Uupuneen äidin hätähuuto
04.03.2016 |
Kirjoitin tänne epätoivoisen viestin vähän ennen kuutta. Keskustelu jatkui yhdeksän sivua ja te todella autoitte minua mutta ketju poistettiin. En tiedä miksi. Ehdin nähdä että viimeisen viestini jälkeen minua vielä epäiltiin provoksi ja se loukkasi minua.
Minua ei otettu osastolle ja olen siis kotona. Lasten isä hoiti lapset nukkumaan ja hän lupasi viettää huomisen päivän heidän kanssaan, että minä saan levätä.
Jos täällä vielä on ihmisiä, jotka auttoivat minua, haluan kiittää teitä. Lapset voivat hyvin ja minä voin vähän paremmin. Aikomukseni on muuttaa pois ja asua ainakin jonkin aikaa omillani. Kiitos kaikille minua tukeneille.
Kommentit (24)
Kaikkea hyvää ap:lle! luin edellisen ketjun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo valmiiksi asiaton kommenttini, mutta millainen on hätähuuto? Sellainen tuskainen mölähdys kenties? Olen monesti miettinyt.. :D
Hyvin epätoivoinen viesti, jonka kirjoitin. Sisältö oli sitä luokkaa että koko keskustelu poistettiin. :(
Ap
Vierailija kirjoitti:
En ennättänyt lukea aiempaa ketjua. Minkäalainen elämäntilanne sinulla on?
Olen niin uupunut kolmen kouluikäisen äiti että tulin kirjoittaneeksi asioita, joita ei täällä hyväksytty. Olin pari tuntia yksin lasten kanssa ennen kuin mies tuli töistä ja epätoivo valtasi minut. Palstalaiset tsemppasivat minua jaksamaan siihen asti että lasten isä tuli töistä kotiin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kaikkea hyvää ap:lle! luin edellisen ketjun...
Kiitos. Kiva että täällä vielä oli joku joka tietää, mihin viittaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehtinyt lukea edellistä viestiäsi, mutta mietin nyt, saatko mitään muuta apua paitsi mieheltäsi tuon yhden päivän. Uskon nimittäin, että tuo yksi päivä on vähän kuin yrittäisit sammuttaa roihuavaa taloa vesiämpärillä. Tarvitset varmasti keskusteluapua, lääkitystä ja arkeen apua - siis muitakin kuin miehesi. Kysyn nyt tyhmiä, kun en tiedä, mitä kaikkea apua olet hakenut/saanut mutta olethan ollut neuvolaan yhteydessä. Voitteko myös maksaa apua esim. jonkun katsomaan lapsia pari kertaa viikossa, kun otat omaa aikaa/nukut univelkoja tms.
Toivon, että olette jo järjestäneet arkenne toisin, koska epätoivoisesta tilanteesta ei kömmitä ylös yhden päivän levolla. Minulle tuli kroonista univelkaa vauvavuotena, ja vaikka tilanteeni oli kaukana mistään epätoivoisesta, niin kesti viikkoja (kaksi kuukautta itse asiassa), että sain univelkani kuitattua. Mieheni otti yövastuun vauvasta, ihan jokaikinen yö niin, että ensin vain makasin valveilla useampia öitä, sitten nukahtelin tunniksi tai pariksi ja vasta muutaman viikon päästä kykenin nukkumaan kokonaisia öitä. Meillä siis tuo miehen vetovastuu meni niin, että menin nukkumaan klo 22 ja klo 04-06 siirryin vauvan luo ja mies pääsi nukkumaan. Onneksi vauva alkoi nukkua aamuöitä paremmin ja pian minun ei tarvinnut siirtyä mihinkään, kun sekä mies että vauva nukkuivat sikeästi ja minäkin uskalsin lopulta nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Voimia elämääsi! T. Myös äiti
Kiitos. Ilmeisesti tiedät, mitä keskustelua tarkoitan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä myös "olin" ketjussa! Kaikkea hyvää sinulle! Muista aina uskoa itseesi, et ole huono äiti, vaan varmaankin tunnollinen mutta uupunut! <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjua.. Toivottavasti sinä ja miehesi jaksatte taistella sinulle parempaa hoitoa! Tuo erilleen muuttaminen tulee varmasti tarpeeseen, mutta jotta voisit voimaantua, tarvitset muutakin apua. Lapset ovat vain hetken pieniä, harmi jos tuo aika menee sinulta "ohi" uupumuksesi takia. Tsemppiä sinulle!
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea edellistä viestiäsi, mutta mietin nyt, saatko mitään muuta apua paitsi mieheltäsi tuon yhden päivän. Uskon nimittäin, että tuo yksi päivä on vähän kuin yrittäisit sammuttaa roihuavaa taloa vesiämpärillä. Tarvitset varmasti keskusteluapua, lääkitystä ja arkeen apua - siis muitakin kuin miehesi. Kysyn nyt tyhmiä, kun en tiedä, mitä kaikkea apua olet hakenut/saanut mutta olethan ollut neuvolaan yhteydessä. Voitteko myös maksaa apua esim. jonkun katsomaan lapsia pari kertaa viikossa, kun otat omaa aikaa/nukut univelkoja tms.
Toivon, että olette jo järjestäneet arkenne toisin, koska epätoivoisesta tilanteesta ei kömmitä ylös yhden päivän levolla. Minulle tuli kroonista univelkaa vauvavuotena, ja vaikka tilanteeni oli kaukana mistään epätoivoisesta, niin kesti viikkoja (kaksi kuukautta itse asiassa), että sain univelkani kuitattua. Mieheni otti yövastuun vauvasta, ihan jokaikinen yö niin, että ensin vain makasin valveilla useampia öitä, sitten nukahtelin tunniksi tai pariksi ja vasta muutaman viikon päästä kykenin nukkumaan kokonaisia öitä. Meillä siis tuo miehen vetovastuu meni niin, että menin nukkumaan klo 22 ja klo 04-06 siirryin vauvan luo ja mies pääsi nukkumaan. Onneksi vauva alkoi nukkua aamuöitä paremmin ja pian minun ei tarvinnut siirtyä mihinkään, kun sekä mies että vauva nukkuivat sikeästi ja minäkin uskalsin lopulta nukahtaa.
Et viitsiny vauvaa syöttää että se olisi voinut nukahtaa rauhallisena?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asioilla on tapana järjestyä olivatpa ne kuinka hankalia ja vaikeita tahansa😊💖💖💖
Sä tosiaan sait äidit järkyttyyn. Kaikkea hyvää toivotan perheellesi ja hoida itsesi kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea edellistä viestiäsi, mutta mietin nyt, saatko mitään muuta apua paitsi mieheltäsi tuon yhden päivän. Uskon nimittäin, että tuo yksi päivä on vähän kuin yrittäisit sammuttaa roihuavaa taloa vesiämpärillä. Tarvitset varmasti keskusteluapua, lääkitystä ja arkeen apua - siis muitakin kuin miehesi. Kysyn nyt tyhmiä, kun en tiedä, mitä kaikkea apua olet hakenut/saanut mutta olethan ollut neuvolaan yhteydessä. Voitteko myös maksaa apua esim. jonkun katsomaan lapsia pari kertaa viikossa, kun otat omaa aikaa/nukut univelkoja tms.
Toivon, että olette jo järjestäneet arkenne toisin, koska epätoivoisesta tilanteesta ei kömmitä ylös yhden päivän levolla. Minulle tuli kroonista univelkaa vauvavuotena, ja vaikka tilanteeni oli kaukana mistään epätoivoisesta, niin kesti viikkoja (kaksi kuukautta itse asiassa), että sain univelkani kuitattua. Mieheni otti yövastuun vauvasta, ihan jokaikinen yö niin, että ensin vain makasin valveilla useampia öitä, sitten nukahtelin tunniksi tai pariksi ja vasta muutaman viikon päästä kykenin nukkumaan kokonaisia öitä. Meillä siis tuo miehen vetovastuu meni niin, että menin nukkumaan klo 22 ja klo 04-06 siirryin vauvan luo ja mies pääsi nukkumaan. Onneksi vauva alkoi nukkua aamuöitä paremmin ja pian minun ei tarvinnut siirtyä mihinkään, kun sekä mies että vauva nukkuivat sikeästi ja minäkin uskalsin lopulta nukahtaa.
Kiitos välittämisestä. Minulla on käynnit psykiatrian poliklinikalla, terapia ja perhetyö. Lisäksi sukulaiset auttavat arjessa joka päivä. Tänään tuli hetki että piti olla pari tuntia yksin ja se oli liikaa. Aloin toivoa lasten kuolemaa mutta en missään vaiheessa aikonut itse vahingoittaa ketään. Sain palstalla odotetusti paskaa niskaan mutta myös odottamatonta tukea ja tsemppiä että jaksaisin siihen asti että lasten isä tulee töistä ja vie minut osastolle. Minua ei kuitenkaan otettu osastolle. Saan levätä huomisen ja ensi viikolla aletaan järjestää perheemme asioita.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sä tosiaan sait äidit järkyttyyn. Kaikkea hyvää toivotan perheellesi ja hoida itsesi kuntoon.
No en mä ainakaan järkyttynyt yhtään. Sen tajusin, että ap tarvitsee tukea. Annoin.
t. 12
Mikä kolmen _koululaisen_ äidin elämässä tekee sen, ettei jaksa? Ja miksi niiden lasten pitäisi kuolla?
Kyllikki kirjoitti:
Mikä kolmen _koululaisen_ äidin elämässä tekee sen, ettei jaksa? Ja miksi niiden lasten pitäisi kuolla?
oletat nyt varmaan_koululaisten_ olevan ongelmattomia lapsia/nuoria. Mikä_sinä_ olet kenenkään sietokykyä ja jaksamista määrittelemään?
Eräällä sukulaisparilla on 16 lasta joita tulee vuoden välein. Äiti on 41v. Hoitaa myös perheen firman raha asiat ja pyörittää pikku omaa kakkuliikettä.
Meillä on vain kissa 🐱 ja olen ihan väsynyt. Siihen kissanhoitoon ja siivoamiseen ja miehen passaamiseen.
En ennättänyt lukea aiempaa ketjua. Minkäalainen elämäntilanne sinulla on?