Lue keskustelun säännöt.
Uupuneen äidin hätähuuto
04.03.2016 |
Kirjoitin tänne epätoivoisen viestin vähän ennen kuutta. Keskustelu jatkui yhdeksän sivua ja te todella autoitte minua mutta ketju poistettiin. En tiedä miksi. Ehdin nähdä että viimeisen viestini jälkeen minua vielä epäiltiin provoksi ja se loukkasi minua.
Minua ei otettu osastolle ja olen siis kotona. Lasten isä hoiti lapset nukkumaan ja hän lupasi viettää huomisen päivän heidän kanssaan, että minä saan levätä.
Jos täällä vielä on ihmisiä, jotka auttoivat minua, haluan kiittää teitä. Lapset voivat hyvin ja minä voin vähän paremmin. Aikomukseni on muuttaa pois ja asua ainakin jonkin aikaa omillani. Kiitos kaikille minua tukeneille.
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea edellistä viestiäsi, mutta mietin nyt, saatko mitään muuta apua paitsi mieheltäsi tuon yhden päivän. Uskon nimittäin, että tuo yksi päivä on vähän kuin yrittäisit sammuttaa roihuavaa taloa vesiämpärillä. Tarvitset varmasti keskusteluapua, lääkitystä ja arkeen apua - siis muitakin kuin miehesi. Kysyn nyt tyhmiä, kun en tiedä, mitä kaikkea apua olet hakenut/saanut mutta olethan ollut neuvolaan yhteydessä. Voitteko myös maksaa apua esim. jonkun katsomaan lapsia pari kertaa viikossa, kun otat omaa aikaa/nukut univelkoja tms.
Toivon, että olette jo järjestäneet arkenne toisin, koska epätoivoisesta tilanteesta ei kömmitä ylös yhden päivän levolla. Minulle tuli kroonista univelkaa vauvavuotena, ja vaikka tilanteeni oli kaukana mistään epätoivoisesta, niin kesti viikkoja (kaksi kuukautta itse asiassa), että sain univelkani kuitattua. Mieheni otti yövastuun vauvasta, ihan jokaikinen yö niin, että ensin vain makasin valveilla useampia öitä, sitten nukahtelin tunniksi tai pariksi ja vasta muutaman viikon päästä kykenin nukkumaan kokonaisia öitä. Meillä siis tuo miehen vetovastuu meni niin, että menin nukkumaan klo 22 ja klo 04-06 siirryin vauvan luo ja mies pääsi nukkumaan. Onneksi vauva alkoi nukkua aamuöitä paremmin ja pian minun ei tarvinnut siirtyä mihinkään, kun sekä mies että vauva nukkuivat sikeästi ja minäkin uskalsin lopulta nukahtaa.
Et viitsiny vauvaa syöttää että se olisi voinut nukahtaa rauhallisena?
Et taida nyt ihan tietää mihin kommentoit. En ole tuo ensimmäinen kommentoija, jolla on ollut järkevä ja hyvä mies ja tajunnut ajoissa mitä , mitä pienen lapsen äiti tarvitsee, eli unta. Itsellä on 4 lasta, nyt jo isoja. Mutta silloin kun he olivat vauvoja, mies ei tajunnut,että en todellakaan olisi yksin jaksanut hoitaa lapsia yötä päivää. Koskaan ei saanut nukkua. Kaikkihan sen tajuaa(paitsi mies), että ihminen ei nukkumattomana voi oikein hyvin. Olin siis varmaan viisi vuotta niin pahassa tokkurassa, etten muista lasten pienenä olosta muuta kuin mielettönän väsymyksen. Vieläkään en osaa nukkua, koska opin silloin valvomaan jatkuvasti. Unet ovat edelleen 15 minuutin pätkiä. Miehelle ei tullut mieleenkään hoitaa vauvoja öisin. Maitoa siinä väsymyksessä tuli vain muutaman viikon joten vauvat olivat korvikkeella.Eli minä "viitsin" syöttää vauvan, että se sai nukahtaa rauhallisena, mutta kyllä se äitikin on ihminen joka tarvitsee lepoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukaiset osaa hoitaa omat juttunsa. Ei ne tarvi paapomista. Mee hotelliin tai vanhemmillesi viikoksi.
Pääsyä irti lapsista ja kas ne pärjää itsekin.
Pikaista paranemista Ap! Toivottavasti käänne parempaan tulee jo pian, kun pääset lepääämään.
Voi luoja, tätä äitien syyllistämistä.