♥SYYSKUU-04VIIKONLOPPU♥
Kommentit (32)
Mies ja Nekkis nukkuu, mä en saanut enää unta. Nea nukkui vähän rauhattomasti. Saattoi vaikuttaa, kun meil oli kylässä pari kaveripariskuntaa, jotka lähti vasta kun Nea meni nukkumaan. Mua väsyttää.
Alli, mäkin käytän aina korvatulppia, mut herään silti Nean ääntelyihin..
Keilin, mäkin sain traumat koulun hiihtotunneista. Muistan ikuisesti, miten pää hiessä, raudan maku suussa makasin ojassa suksi metrin verran lumen allla jalka vääntyneenä ja huusin vimmakkaasti ohi suksiville kavereille itkunsekaiselle äänellä, et oottakaaaaaaaaaaaaa! Ja kukaan ei pysähtynyt, vaikka oltiin sovittu, et joo, hiihdetään vaa ihan rauhallista vauhtia ja ootetaan aina toisia. Mun isä voiteli aina sukset ihan pieleen, en päässy eteenpäin tai sit lipsui niin, et eteen päin meno oli mahdotonta. Tälläinen tilanne oli kolmannella luokalla hiihtokilpailussakin, ihanin hetki oli kun mun suksi lähti monoineen laskemaan mäkeä alas kohti ojaa ja mä tulin perässä yhdellä suksella vaan villasukka toisessa jalassa. Olin viimeisenä maalissa. Häpesin omaa nimeä viimeisenä tuloslistassa, joka oli koulun ovessa kilpailujen jälkeen. Tässä parhaat palat ihanista hiihtokokemuksista, joita lapsuuteen ja nuoruuteen mahtuu paljon. En ole hiihtänyt yhteentoista vuoteen. Sääli, kun hiihto vois olla ihan kivaa ilman näitä kauhukokemuksia :-/ Anteeksi pitkä paasaus, vanha trauma nostaa päätään jälleen..
Ynis, kaarimaljat on aina valmiina, kyllä se oikeesti auttaa kun saa sanoa asiat ääneen. Mullakin ollu noita päiviä, et KAIKKI ärsyttää, yks päivä pelkäsin oikeesti alkavanu rääkymään hysteeristä itkua ja kiljumaan samaan aikaan miehelle, niin otti kaikki päähän. Auttoi kun pääsin ulos näkemään muita puistossa.. Täytyy sanoa, et tunnelma on parantunut, kun mies lähti töihin ja oma päivärytmi on palannut ja elämä ollut jotenkin helpompaa! Huomaan, et elämä menee ihan sekaisin, kun ei olekaan mun ja Nean omaa rutiinia...Mut kyl tätä lauantaita on odotettu niiiin paljon, et pääsee vähän täältä kotiympyröistä pois!
Lempo, voi teitä, kunpa pian olisitte jo ihan kunnossa!
Öttis ja Aia, tulkaahan useammin!! :-)
Missäköhän on mm. Ade ja Taapero???? Huhuuuu!
T@hti, voi että, toivottavasti asiat hoituu! Kurjaa kun suunnitelmat menee pieleen..
Mun äidillä on tänään synttärit, tuntuu pahalle, ettei voi olla siellä ja joutuu olemaan yksin :-( Isän kuolemaa ei oikein vieläkään ymmärrä, ikävä on välillä niin kova. Oon miettinyt, et onko tää vielä jotain shokkivaihetta, kun näin tyynesti kuitenkin ja ihmeen tunteettomasti jatkan elämää eteenpäin. Tuleeko romahdus vielä jossain vaiheessa, vai auttoiko se, että asiaa suri niin paljon etukäteen. En tiedä. En ole tainnut kertoa eräästä unesta, jonka ystäväni näki mun isästä. Vaikka luotan siihen, et isäni on nyt Jumalan luona olen pyytänyt Jumalalta, että saisin vaikka unen, jonkin varmistuksen. Eräänä päivänä ystäväni laittoi mulle sähköpostia. Hän oli nähnyt unen. Olimme ystäväni kanssa minun lapsuuden kodissa, pihalta kuului isäni ääni ja ystäväni meni katsomaan. Isä seisoi siellä valkeissa vaatteissa ryhdikkäänä ja nuorempana, halasi ystävääni ja sanoi: Minulla ei ole mitään hätää, sanothan Seijallekin (äidilleni) ettei turhia huolehdi. Ystäväni itki ja isäni sanoi: muistakaa aina hengittää rauhallisesti. Ystäväni kysyi, mitä tämä tarkoitti. Isäni selitti sen olevan vertauskuva, että elämässä ei kannatta turhista kiivastua ja murehtia. Ystäväni antoi isälleni valkoiset käsineet, jotka sopivat isän valkoisiin vaatteisiin, sitten isä katosi.
Kun luin tämän unen, itku tuli. Koin sen vastauksena Jumalalta. Soitin toiselle siskolleni, joka kertoi, että oli juuri edellisenä iltana rukoillut Jumalalta unta isästäni, en ollut tiennyt, että siskokin oli tälläistä varmistusta kaivannut. Ystäväni asuu ulkomailla, eikä paljoa olla oltu yhteydessä, hän kertoi unen hetkellä, jolla äidillä ja mulla oli suuri ahdistus eräästä asiasta. Asia esti nukkumisin, tuli uniin ja vei äidin vähäisetkin voimat. Ystäväni ei näistä asioista tiennyt, tuntui siksi niin ihmeelliseltä ne sanat, jotka isä unessa sanoi. Ne tulivat juuri oikeaan hetkeen. Äiti itki kun kerroin hänelle unen. Jotenkin tuntui niin ihanalta, että unessa isä sanoi, että kertokaa Seijallekin..
Nyt kuuluu pinnasängystä moimoi, Nea huutelee, pitää mennä! Onnellista viikonloppua toivon jokaiselle ja parempia vointeja väsyneille ja sairasteleville!
Enkeli1 ja Nea
Enkelille voimia! Harmi, ettet saa nukuttua tarpeeksi. Mun ärsytykset on kuitenki pikkuasioita ja enemmänkin periaatteellisia.
Me herättiin tänä aamuna puhelinsoittoihin. Koululaisten hiihdot pitäis olla tänään ja pakkasta on -18, paikoin enemmänkin. Mutta koska työpäivä on joskus tehtävä ja mieluusti nyt ennen viikon päästä alkavaa lomaa, niin yrittävät kuitenkin. Siirtävät aloitusaikaa tarvittaessa. Nyt näyttäis aurinko nousevan ja sehän voi korjata tilanteen piankin. Mies lähti just.
Me mennään sitten lasten kanssa mun kotona käymään. Jospa pääsis taas itekin hiihtämään, jos keli lauhtuu. Kunhan muistan ottaa kaikki välineet mukaan. Samalla kävästään kodin naapurissa 80v -synttäreillä, joten jotkut asialliset vaatteet pitää myös katella. Ajattelin kuitata kekkerit suorat housut &neule -linjalla.Pääasia, että käydään tervehtimässä.
Samalla reissulla selvinnee, että pääseekö isäni ens viikolla varmasti apuihin, ettei tarvi viime tipassa (oikeastaan ei voikaan) perua tai muutella varattuja aikoja eikä silti lähteä koko poppoonkaan kanssa.
Onneks sain torsataina siivottua ja eilenkin lopulta viikkasin pyykit, niin ei tarvi nyt hosua. Kohta mennään syömään mannapuuroa ja sitten keräilen kamppeet kasaan.
Leppis. Toivottavasti Kepa tulee pian kuntoon! Kiitos kuulumisista. Voimia!
Aia. Kiitos myös kuulumisista.
Olikos muita harvinaisempia vieraita eilen? Mielellään luetaan kaikkien kuulumisia.
Hyvää viikonloppua kaikille!
T@hti
ps. Mä palailen kyllä vielä. Varmaan useammankin kerran.
..paljon voimia ja halauksia. Kuulostaa rankalta teidän elämä, toivottavasti Kepa pian tervehtyy ja saisitte kodin, jossa ei tarvitse kuunnelle meteliä..
Siunausta ja silityksiä pikku Kepalle!
kohti anoppilaa, joten mukavaa viikonloppua /hiihtolomaa kaikille!
Leppikselle lämmin halaus, kyllä teitä on jo koeteltu ihan liikaa. Toivottavasti elämänne jo helpottuis.
Nyt ei ehdi muuta.
Ankkis ja Lilli
Olipas täällä illalla/yöllä vilskettä..Meillä ollu ihmeen rauhalista,mölyt pysyny mahassa!
PAtongit kuulosti namilta,täytyy testata :-)
Vaude Kerppu kiloja!!!Miten sen oot tehny???JA vaude SAssan syömisiä :-) HAuskaa risteilyä!!!!
Voi pieni KEpa raasu :-( Kyllä saisi teillä tosiaan elämä helpottaa!!!
Halaus!
Mä tykkäsin joskus hiihtää,olin ihan hyväkin koulunkisoissa,mut yläasteella meni polvet ja hiihto jäi...Kerran koklasina ja tasamaalla lensin perseelleni ni sen jälkee en ole suksii koskenu!!Yli 10 vuotee!!!
Typy nukku hyvin :-) Nukahti 10jälkee ni aattelin et ainaki 8nukutaa,mut neiti oli 7.15 nousemas ylös!!!!1½tuntii meni et nukahti,sillon mul oli jo selkä ja niskat kipeenä ja pinna kireellä ni en saanu unta...
Nyt testataa bataatti.Jos typy nukkuu ja flunssaa ei tule ni nyt otetaa uuusia ruokia kehiin.
Kohta täytyy mennä..vapaapäivä :-)
jatu
Meillä netti tökkii. Toimiminen arvanvaraista. Hieman olen pinoja silmäillyt,
ja tartunkin nyt heti asiaan joka varmasti kirvoittaa tunteita suuntaan jos toiseenkin. Se on tämä hiihtohommeli. *käsittää muutakin kuin hiihdon:)) Oikeasti olen itse paljon pohtinut toisaalta sitä kuinka sitä itse jakaa auliisti lapselleen ja näyttää niitä asioita jotka osaa, niitä jotka ovat omasta mielestä kivoja ja helppoja. Traumoihin on helppo vedota. Opettajien syyksi on helppo pistää asioita vuosien takaa. Minuakin vielä ahdistaa musiikinkokeet, joissa piti laulaa ilman säestystä. Aina mokasin, enkä vieläkään hommaa osaa. Ei se silti tee siitä pahaa asiaa. Kaikki ei voi olla hyviä kaikessa -ja toisaalta jokaisella elämänosa-alueella löytyy joku joka siitä pitää ja minusta sille jollekin on annettava aina myös mahis.
Toisaalta olen yrittänyt kääntää epäonnistumisenkokemukset em. asiassa positiiviseksi energiaksi. Joka kerta kun laulan Kepsulle ajattelen hiukan vähemmän sitä seikkaa, että olen todellisuudessa tässä hommassa aivan paska. Ajattelen ennemmin, että vitsit, että annan lapselleni mallin siitä, että kaikkea voi yrittää vaikkei osaisikaan ja toisaalta antaa myös mahdollisuuden innostua hommasta, vaikken itse ilosta ole lapsena moisesta hyppinytkään. Minusta sama pätee myös tähän hiihtoon (olen itse pakotattu hiihtämään juuri siitä kaksivuotiaasta ja teini-iän angstien helpotettua olen ollut todella tyytyväinen tästä. Myönnän kyllä, että osaan homman) Hiihdossa yhdistyy monta ihanaa asiaa: Tärkeän karkeamotoriikan- ja koko kropanhallinta. Aavis jo karkiksesta sanoikin. Ulkoilu ja luonnossa liikkuminen. Yhdessä tekeminen. Eväät. Mahdollisuus bongata esim. eläinten jälkiä ja nauttia hiljaisuudesta. Ja toisaalta myös halutessa se kilpailupuoli hoituu. Ei minusta silti pakko ole hiihtää. :) Halusin vain sanoa, että joskus voisi olla hyvä etsiä itselle negatiivisena näyttäytyvän asian hyviä puolia. Jos vaikka oma lapsi saisi paremmat evää kuin mitä itse on saanut.
Mä tiedän, että olen se kansakoulunopepirttihirmu, mutta ajattelin, että kestätte hieman sitäkin. :) Tekti todella epäselvä. Pahoitteluni. Ei pysty nyt panostamaan jalkatakiaisen kanssa muotoilun saloihin. Ehkä sen pointin sieltä kaivamalla löytää.
Sit viel pikaisesti:
Kaimalle halauksia ja tervehdytyksiä. Pönx onkin jo saanut teletervehdytykset. Ynksän teksti oli kovin osuva. Myönnän myös hymyilleeni. Hyvät reissut hiihtiksille lähteville. Ainakin Ankkikselle.
hk
isäntä lähti kavereiden kans katsomaan rallia. tyttö lähti eilen äitinsä luokse. ja me poitsun kans kahden pitäis keksiä jotain kivaa mut kun ei viellä tiedä mitä tekis...
Siis onneksi ulkona on aurinkoista, piristää hieman mieltä, mutta vain hieman. Kävin just tunnin kävelyllä koirien kanssa, vaikka viisaampaa olisi ollut ruveta päikkäreille. Mutta ihan periaatteesta en ruvennut, kun mies käski ruveta... Ärsyttää, kun mies sanoo että nyt menet nukkumaan. Ihan niin kuin olisin joku robotti, joka voi ohjelmoida itsensä, että just silloin uni tulee, kun mies käskee. Valivali. Nyt lopetan valittamisen (tai ainakin vähennän... ;D)
Huuto ja nukkuminen. Tai paremminkin huuto ja nukkumisen puute. Väsymys. Siinäpä ne päällimmäiset tunnot. Vaikka onhan tämä ihanaakin. Kiitokset vain hyvistä neuvoista ja vertaistuesta. Olen miettinyt, mistä tämä huuto johtuu. Jekovitia en voi syyttää, kun huutaminen alkoi jo ennen sitä. Allergioita myös oon miettinyt, mutta jotenkin tuntuu että olisiko sittenkään. Kuiteskin päivällä nukkuu Neiti hyvin ja on iloinen. Iso kysymysmerkki siis. Itsellä ei ole mitään allergioita, eikä miehelläkään. Mutta voihan se silti olla, ei ollenkaan poissuljettu. Koliikkia? Th:n mielestä ei. Mitä lie sitten.
Lueskelin tuossa pinoja. Jotain yritän muistella...Täällä yksi aktiivinen penkkiurheilija nostaa kätensä. Kiva, kun kisoja näkyy telkkarista. Vitsailinkin, että meillä kaikkien lapsien vauva-aikana/odotusaikana on näkynyt joko MM-kisoja tai olympialaisia, joten olen sitten nukuttanut vauveleita sylissä ja katsonut kisoja. Yrittänyt siis tuputtaa aktiivista elämäntyyliä alusta alkaen... No ei sentäs, sohvaperuna kun itse olen!
Enkelillä on on ollut ihan samanlaisia hiihtokokemuksia kuin minulla kouluajoilta. Myös mulla on jäänyt kammo hiihtoa kohtaan. Liikunnan opettaja huohotti aina minun takana (olin siis luonnolllisesti aina joukon viimeinen) ja valitti tasaisesti, että yritäppäs hiihtää lujempaa, jotta ei kaikki myöhästytä tunnilta... Siksipä en nykyisellään edes omista suksia! Minusta ei kukaan saa hiihtoseuraa! Enkelille myös ylimääräinen lohturutistus****
Mitä mieheni tekee paremmin kuin minä? Jaahah. Ainakin sillä on pidemmät hermot kuin minulla. Kestää paremmin huutoa ja sotkuisuutta kuin minä. Parempi leikkimään lasten kanssa esim. ulkopelejä. Parempi pesemään ikkunoita. Parempi lasten kylvettämisessä, mutta huonompi ihon rasvauksessa tai lasten hampaanpesuissa. Ainakin näissä, näin äkkiä mietittynä.
Tuuliinalle ONNEA vaaleanpunaisesta nyytistä. Saatpa nähdä että aika menee nopeaa ja välillä on rankkaakin kahden pienen kanssa, nimimerkillä kuusi viikkoa kokemusta...
Käytin T:n neuvolassa tuossa viikolla. Kovin on kitukasvuiseksi jäänyt tuo meidän pieni mies. Pituutta vain 80,5 cm ja painoa vasta 10,2 kg. Mutta kasvu tasaista. Siksi ei syytä huoleen. Vaatteissakin menee vielä osa 74 cm. Osa 80 cm:n kokoisista on vielä isoja tuolle kirppanalle.
Viime yö oli ihan hyvä, mutta en kehu, ettei kostaudu sitten ensi yönä. Pääsin jopa ennen puolta yötä nukkumaan, ja herätys oli vasta puoli kahdeksalta. Tietysti välillä syötin tyttöä, mutta vain kaksi kertaa. Saapa nähdä miten käy tänä iltana. Huutoa kesti eilen vain seitsemästä sinne yhteentoista, mutta ei aivan yhtä jaksoisesti, välillä syötiin ja paukuteltiin ja vaihdettiin vaippaa.
Ihanaa kuitenkin, että Neiti nukkuu hyvin päiväunia, varsinkin ulkona. Onneksi pakkaset hellitti, niin saa vaunuihin nukutettua ulos. Eilenkin yli 4 tuntia. tosi luksusta, kun T ei ole koskaan nukkunut ulkona tuntia pidempään. Ja nyt T:kin on oppinut nukkumaan päikkäreitä ihan oikeasti. Kun siirtyi yksiin uniin, piteni unetkin siten. Jospa tämä tästä. Kun vielä saisi lapset nukkumaan yhtä aikaa, niin tämä äippäkin saisi nukkua päikkäreitä (haaveilee).
Hyvät Wiikkikset, palailen vielä, koska nyt mieskin on kotosalla, saa mammakin hieman hengähtää!
Mimmu ja lapset x3
Ynis, vapiseva mummo saunan lauteilla, ihan mielessäni näin tämän kiipeämis operaation hih...
Patongista juu noinhan se tehdään miten Ynis kertoi.
Ynis kun sanoit ettei maistunu yhtä hyvälle kun itse teit, niin mun mielestä usein toisen luona syöty maistuu paremmalle, vaikka kyseessä olisi vain voileipä. Tästä on puhuttu kavereidenkin kanssa että toisen tekemät syömiset maistuu paremmalle. En tiedä vaikuttaako sekin kun pääsee valmiiseen pöytään.
Enkeli, tässä mun kokemus surutyöstä äitini kanssa, kun ihmettelit että niin tyynesti jatkat elämää eteenpäin.
Luulen että itse tein sitä surutyötä jo " ennakoon" monta kuukautta minkä äitini sairasti. Kun äitini kuoli, se oli minulle oikeastaan suuri helpotus, oli kauheaa nähdä hänen kärsivän niin paljon ja monesti viimeisinä viikkoina pyysin mielessäni että äitini pääsisi tuskistaan äkkiä. Voi kuulostaa kamalalta mun ajatukset, mutta siltä tuntui. En soisi edes pahimmalle vihamiehelleni sellaista sairautta ja kärsimystä.
Näihin ei niin iloisiin ajatuksiin päätän turinat ja toivotan hyvää viikonloppua :)
Hilu
että Lempon perheeseen paranemista, inhottava tauti ja varsinkin pienelle Pönksylle.
Samoin pikku-Kepalle, voimia kovasti Leppis. Toivon kovasti että saisitte elää normaalia arkea ilman sairastelua. Kiva kun jaksoit tulla pinoonkin kirjoittelemaan kuulumisia.
Kerppu kuulostipa upealle Sassan syömset. Toivottavasti sama tahti jatkuu.
Lintsusta vielä sen verran että olen likan kanssa aivan pihalla.
Ikinä koskaan millonkaan ei ole minuun hirveästi takertunut, siis isi on kelvannut yhtä hyvin kuin äippäkin syömisestä- unillelaittoon.
Nyt pari viikkoa on Lintsun elämässä ollut kriisiä ja hampaiden kiristystä ja vain ja ainoastaan äiti kelpaa.
On aika raskasta kun muutenkin olen lasten kanssa arkipäivät yksin, niin edes viikonloppuisin en saa helpotusta, kun isikin on kotona, koska likka juoksee vain mun perässä.
Jos häviän näköpiiristä toiseen huoneeseen niin siitä voi seurata armoton huuto, puhumattakaan suihkuun menemisestä.
Juu tämä on varmaan joku vaihe, mutta en tiedä kauan pinna kestää tälläista aamusta iltaan.
Tämä vierastus ulottuu myös ukkiin ja mummiin, kahvilla ollessa Lintsu ei voi enää istua syöttiksessä, vaan minun sylissä kuin tatti.
Sama homma toistuu kaikkialla ja joka paikassa, Lintsu vahtii mua kuin haukka etten vaan katoa vaikka vessaan.
Tämä on niin outoa kun tällaista vierastus/äiti- vaihetta ei ole ollut aikaisemmin.
Onko kenelläkään omakohtaisia kokemuksia/ajatuksia tällaisesta
1 1/2 vuotiaan äiti on pop vaiheesta ??
Hilu
45min vasta ollut töissä ja olen tehnyt jo vaikka mitä. No, nyt ei haittaa vaikkei muuta hommaa enää oliskaan, että saa rauhassa seurata kisoja:)
Hiihtämisestä. Tykkäsin pienenä. Olin viidettä luokkaa lukuunottamatta aina ykkönen, useinmiten koko luokan paras. Pesin siis pojat mennen tullen:) Koulujen välisissä kisoissa 2 kertaa pronssille ja joissain muissa (en muista mitkä kisat) olin ykkönen. No, olin tosin ainoa osallistuja... Se kisa jäi mieleen hyvin siksi, että se oli pakko hiihtää perinteisellä. Outoa mun mielestä, kun olin kuitenkin ala-asteiässä. Ja siksikin jäi mieleen, että mulle oli aikoinaan ostettu luistelusukset, siihen aikaan edelläkävijämallia. Ei niillä perinteistä paljon vedelty kun olin kasvanutkin sen verran, että pitovoiteet ei pysyny pohjissa. Ja maasto oli kohtuullisen mäkistä. Muutama ärräpää tais matkalla tulla:)
Minusta piti tulla hiihtäjä. Joskus isä ehdotti,e ttä alettais harrastaan sitä vähän vakavammin. Isän lapsuuden kaveri aina voiteli sukset kisoihin, sattui oleen itsekin kova hiihtomies ja urheiluvälinekauppias. Tavoitteena oli jo pienenä tyttönä tämän miehen kanssa hiihtää Tervahiihto. Se on Oulussa maaliskuussa hiihdettävä yli 100-vuotta vanha kilpailu. 30km oli aikomuksena mutta se jäi. Nykyään omistan hyvät sukset, tälle talvelle en ole vieläkään ehtinyt hiihtää.
Mulle ei jäänyt traumoja liikuntatunneilta mistään vaikka inhosin voimistelua ja uintia.
Tulipahan paatoksella. Hipsun näkökanta asiaan oli oivallinen.
Tänäänkin Onni heräs vasta kello 8. Mutta nukkui vain 1h15min päikyt. Todella lyhyet siis. Onkin nukkunut parina viime päivänä ja yönä tosi paljon.
Kiva kuulla harvinaisemmistakin palstalaisista. Lisää vaan!!!
Enkelille hali.
Ja hiihtolomalaisille hyvät lomat!
Nyt työntouhuun.
T-P
Ehkä puolet päivästä on mennytkin ohi, kun täällä oli lähes helvetti valloillaan iltapäivään saakka. Nyt alkaa vähän olla rauha maassa kaikilla. Kävin pikaiseen myös Sellossa ja innostuin ostamaan esikoiselle trikoohousuja ja pienellekin paidan.
Miten meni Enkelin ja Jatun reissu?
Hilu, just tänään mietin, että isoin syy sun patongin paremmuuteen taisi olla se, että pääsi valmiiseen pöytään syömään. Toisen ruoka aina tuntuu maistuvan paremmalta, vaikka ois ihan samaa ruokaa.
Saatat Hilu muuten törmätä meidän äitiin maanantaina:) Et tosin tunne, mutta jos joku tuijottaa, niin saattaa johtua siitä:)
Nyt kattomaan kisoja taas...
T: Ynis
Oikein mukava reissu oli! Mukaan tarttui Nealle vaatetta, värikynät ja itselle sukkia ym. Yli 5 tuntia jaksettiin kierrellä kaupungilla. Parasta oli tietenkin hyvä seura, kiitos Jatu! :-) Miehellä oli mennyt kivasti Nekun kanssa, tosin miehen selkä huutaa kostoa.. :-(
Hilunki, kiitos kun jaoit oman kokemuksesi, mulla oli myös helpottunut olo, kun isä viimein kuoli. Se kärsimys oli kamalaa katsottavaa ja vieläkin ihmettelen, että miksei kunnon kivunlievitystä saanut :-(
Harmittaa vieläkin, et äiti on synttäripäivän yksinään joutunut viettämään. Ilahtui kovasti kuitenkin, kun aamulla Nean kanssa soitettiin ja onniteltiin. Neakin onnitteli ihan itse, sanoi ONNEA, kun opetin aamulla sanomaan! Äitini oli ihan otettu! :)
Kerppu, mielettömän hienolta kuulostaa Sassan ruokailut! Toivottavasti ei tule takapakkia!
Mimmu, hienoa, kun T alkanut nukkumaan pidempiä päikkäreitä, ja et tyttökin niin pitkät unet vetelee! Muistan kun tuskailtiin sillon aikoinaan, kun Nea, eikä T eivät kumpikaan päiväunista piitanneet! Voimia väsymykseen!
Huomennakin on touhua koko päiväksi. Aamusta suunnataan kavereiden kanssa jäähallin kirpparille, sitten porukalla meille syömään ja sitten lisää kavereita paikalle kun pidetään raamis, kivaa!
Toivon kaikille hyviä yöunia! Huomiseen!
Enkeli1 ja Nea
Pönkyräpienipoloinen on yhä taudissa. Yrjö kyläilee enää silloin tällöin, mutta Ruikuli on sitkeä kuokkavieras. Lapsonen on silti melko virkeä uniensa välillä. Tosin nukkuu kahdet päikit, mitä en yhtään ihmettele, kun itsekin taudissa olin niin kamalan väsynyt.
Tuossa okse-pinossa joku vinkkasi, että viereen lasta ei kannata ottaa. Meillä on semmoinen ihmetys tapahtunut, että kertaakaan ei ole sänkyyn tullut vielä osumaa. *kop kop* Ehkäpä tuo on ihan ainoa positiivinen puoli näinä päivinä :) Tosin petimme on vuorattu niin moneen kerrokseen, että yksi osuma ei tekisi muuta kuin yhden kerroksen vähemmän... Ja niin, kun Pönksy alkaa itkeä ja möyhiä vieressäni, tiedän, että kohta tulee jommasta kummasta päästä, ja nousen keinutuoliin istumaan kaarimalja valmiina.
Taloyhtiön keski-ikäiset kyylärinaiset varmaan luulevat minun seonneen, kun varaan joka ikiselle päivälle pesukoneen moneksi tunniksi. 95-ohjelma kestää aika pitkään. Omakin kone on, mutta kuivaustilat ovat paremmat pyykkituvalla. Ja hajuhaitat haluan heti kauas pois.
Meillä on ihan vauvarytmi nyt. Sokerivettä, maitoa ja velliä vuorotellen, yöllä pari syöttöä, vähän hedelmäsosetta ja mustikkakeittoa väliin. Ei vielä liharuokia lain. Pönksy on tosin päässyt sipsien salattuun maailmaan. Kun Osmosalin pakkojuotto aiheuttaa vain oksereaktion, neuvoi lekurisisko antamaan muutaman sipsin silloin tällöin, jotta lapsonen saa suolaa. Hyvin maistuvat, pääsenköhän enää kaupan sipsihyllyn ohi ilman parkua...
Tämän kaikenhan halusitte tietysti tietää hyvin yksityiskohtaisesti ...? Sorry, oma napa ja ajatusten ahdas kehä liiaksi läsnä.
**
Voi kun mua alkoi jo jännittää, saanko tietää Sakemannipennistä huomenna pari lausetta lisää. Kerrokerro salaperäinen.
Lauantain toivotuissa (hih, neljän seinän vankina kuuntelin nekin) soi Äiti se laulavi lapselleen, ja mä fiilistelin: " Pikkuista poikaani nukkumaan..." Snif. Piu pau, piu pau.
Missä kaikki ovat? Torinossako?
Luulen, että Torino vetää puoleensa ihmisiä tällä hetkellä, vaikka suomalaismenestys ei kovin kummoista olekaan:) Taidan katsoa alun jääkiekkopelistä joka on kai jo alkanut, mutta sitten menen nukkumaan. On sellainen olo, että ajoissa nukkumaan, jos huomenna ois parempi päivä.
Enkeli ja Hilu. Uskon, että on helpottunut olo, kun läheinen pääsee kärsimyksistään. Itsekin pääsee pelosta, että milloin se tapahtuu. Enkeli, mitä tulee äitiisi, niin voit toki olla tukena ja soitella yms. mutta luonnollista on, että jokaisella hetkellä et voi olla läsnä äitisi luona. Alussa se varmaan on tosi rankkaa, mutta ajan myötä siihen kaiketi tottuu. Menetettyä läheistä tuskin lakkaa suremasta koskaan, mutta surun kanssa oppii elämään ja elämästä oppii taas nauttimaan ja iloitsemaan. Näin minä uskon, vaikka en tiedä tajuaako tästä kömpelöstä ilmaistusta edes mitä tarkoitan. Jaksua!
Jatu, tarttuiko sulle ostoskasseja mukaan:) Jotain naisellista kenties:)
T: Ynis
Vuorikauris nauratti vieläkin ääneen ;-D
Varmaan ikuinen muisto...
ME emme penkkiurheile kumpikaan!Yhtään en tiedä mitä Torinossa tapahtuu..aivan sama!Joskus kulta-hopea mm-lätkää oon kattonu,siis ku suomi pelannu...mies ei sitäkää!!
Ynis:KAsseja kyllä,2 in wear t-paitaa..ei kyl niin naisellista,mut oli alessa ja tykkään niistä!KEsäks kyl jotain tarvis,mut ehkä tarviin sut kertomaa et mitä....Typy sai jotain pientä ja kevät puvun,housut ja takin..koko 92 et reilu on mut ei 68 kannata!!!Siis ehkä kuitenki 86.. :-)
Kotiin tultua tuntu et sain tehdä kotitöitä ja typyn hoitoa paikatakseni vapaani,mut pidin mölyt mahassa!!!niin harvoin päästää saunaa kaksin!!!Jos poika on kotona ja se heräis ja me oltas saunassa ni voi sitä huutoa!!!
Hiihdosta vielä...vaikka me emme hiihdä,poika innolla opettelee hiihtämään ja luistelemaan..Sille on sanottu et tosi kivaa on ja niin on halukas oppimaan..Nytkin pakkas kouvolaan sukset ja luistimet mukaan!
Vielä täytyy palata parisuhteeseen ja mies parempi aiheeseen..nyt ei jaksa!
Ynis kyllä tuon suru asian kiteytti niin että mitään en osaa lisätä.
AAmulla jumppa,sit viikon tauko..KÄÄK!!!
jatu
Voi Pönksy parkaa!!Nyt heti tauti pois!!!!
Tuo sipsi vinkki täytyy muistaa...
jatu
Meillä tökkii netti, ja suuret ajatukseni ovat kadonneet taivaan tuliin.
Talviurheilusta vielä: mun piti laittaa edellisen viestin perään, että luultavasti meidän Valma tahtoo tehdä kaikkea ,mitä velikin, joten ensi talvena varmaan luistellaankin :). Valma on tosin motorisesti kehittyneempi, kuin Otso saman ikäisenä, joten ehkä on toivoa. Otso ei ollut viime talvena lainkaan kypsä hiihtämiseen saati luisteluun. Tänä talvenakin hän kypsytteli pitkään, ennen kuin uskalsi. Ja sitten hän tajusi jujun tosi pian. Otso on vähän sellainen varmistelija ja selväsikään ei tykkää epäonnistua. Valma taas menee vaan ja ei mieti seurauksia. Valmalla on taatusti jo nyt ollut ennemmän mustelmia ja kuhmuja kuin Otsolla koskaan. Ja musta hiihto on kivaa, kun on hyvä ilma ja kunnon vehkeet. Koululiikunta ei yläasteella tietnkään kiinnostanut, niinkuin ei mikää muukaan. Lukiossa taas olin löytänyt jo liikunnan ilon uudestaan ja sitä ei yksi liikunnaope saanut kitekttyä pois, vaikka omalla tavalla yrittikin.
Nyt Valma ei tahdokkaan leikkiä yksin. Palaan asiaan...
Enkeli ja Jatu taisi olla menossa shoppailemaan tänään, mukavaa päivää teille! Kyllä kai munkin pitäis täältä jonnekin häipyä vähäksi aikaa, jos vähän auttais tähän ärsytykseen:) Toisaalta ois ihana myös vaan makoilla kotona ja katella kisoja, mutta kun sitä ei kuitenkaan saa rauhassa tehdä.
T: Ynis