Psykiatrisilla osastoilla tapahtunut kaltoinkohtelu on ennen ollut enemmän sääntö kuin poikkeus

Vierailija kirjoitti:

Mikäs se jonglööri Juha Kurvisen mielisairaalakeikka olikaan?  Kupittaalla tais hän myös olla.

Suomessa selvä psykopatia on n 1-2% eli n 50 000 - 100 000 ihmisellä. Näitä ihmiskäärmeitä löytyy myös hoitoalalta.

Mä en ole ihan hirveän tarkasti lukenut noita juttuja Kupittaan tapahtumista. Kyllä varmasti psykopatiaa löytyy hoitoalaltakin, mutta kyllä tällaisen järjestelmällisen nöyryyttämisen ja pahoinpitelyn takana on varmasti jotain muuta, koska se on ollut (toivottavasti ei enää ole) niin yleistä. Pahoittelen vertausta, mutta Auschwitzin vartijoista ja kapoistakin varmasti suurin osa oli ihan tavallisia ihmisiä. Monelle se legendaarinen vankilakoe on tuttu: tilaisuus tekee varkaan ja herättää ihmisessä sadistin. Alkoholin käyttö, sen hyväksyminen ja erilaiset kummalliset ihmissuhde- ja hierarkiakuviot varmasti tehostavat mielivaltaisen käytöksen pysymistä yllä. On pysäyttävää kuunnella noita äitini muistoja, myös tuo alkoholinkäytön yleisyys töissä tuohon aikaan (70-80-luku) kuulostaa ihan järkyttävältä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Missä näin?

En viitsi kertoa, kohtalaisen pienestä paikkakunnasta kyse, mutta äitini on ollut myös parissa isommassa paikassa töissä.

Ap

Urbaanilegendan tasoa tällaiset jutut.

Eli tein tämän avauksen ihan huomionhakuisuuttani, vai mitä tarkoitat? Haluatko kuulla yksityiskohtia? VOin kertoa. Mulla meinasi yöunet mennä, kun äiti näitä vähän aikaa sitten muisteli.

Ap

Ei mitään faktaa, toisen käden huhuja, ison ryhmän leimaamista, ei sairaaloiden nimiä, ei mitään konkreettista. Näin syntyy kunnon propaganda. Kai jotakin muitakin kuin ap:tä kiihottaa tällainen sosiaaliporno.

Mikä on se taho, johon "propagandani" kohdistuu? Jos sinun vanhempasi kertovat sulle työstään, pidätkö heidän kertomaansa huhuina vai faktoina? Oletko ihan tosissasi, että voisin tässä kertoa paikkakunnan nimen? Ja kun tällaista on todellakin tapahtunut myös muualla, onko paikkakunnan mainitsemisesta mielestäsi erityistä hyötyä? Mitä konkreettista haluaisit? Kukaan ei ole pyytänyt vielä edes kertomaan yksityiskohtia väkivallasta ja kaltoinkohtelusta.

-

Miksi sinulle tuottaa vaikeuksia uskoa, että tällaista on tapahtunut ja vieläpä ihan arkipäiväisesti?

Ap

Olet joko tahallasi typerä tai sitten tarvit sitä psykiatrista osastohoitoa. Ei kukaan nyt noin tyhmä ole.

Voin myöntää typeryyteni siinä vaiheessa, kun sinä keskustelet kunnolla ja vastaat kysymyksiini, etkä vain tiuski. Voit toki myös tuoda esille sen, miksi uskot, että julmuudet ja ja alkoholinkäyttö työpaikalla eivät olisi voineet tapahtua. Jos jatkat haukkumista ja äyskimistä keskustelun sijaan, en enää vastaa. Kiitos.

Ap

Ei tästä aloituksesta nyt kyllä ihan hirveästi saa irti. En usko että nuo on mikään maan tapa, vaan Turun tapa. Muualla Suomessa mielenterveyden kanssa kamppailevat yrittävät ihan tosissaan päästä osastohoitoon, joten tuskin siellä osastolla niin kamalaa on.

Vierailija kirjoitti:

Ei tästä aloituksesta nyt kyllä ihan hirveästi saa irti. En usko että nuo on mikään maan tapa, vaan Turun tapa. Muualla Suomessa mielenterveyden kanssa kamppailevat yrittävät ihan tosissaan päästä osastohoitoon, joten tuskin siellä osastolla niin kamalaa on.

Oletko ajatellut, että jos et ole saanut tarvitsemiasi tietoja, voisit yrittää kysyä? Äitini ei ole ollut töissä Turussa, mutta tapahtumat, joihin minä viittaan, eivät ole nykypäivää, kuten luulin avauksen otsikon tuovan esille, vaan sijoittuvat muutaman kymmenen vuoden taakse.

-

Miksi muuten uskot niin kuin uskot?

Ap

Nyt luin taas tekstisi huolella, mutta en ymmärrä miksi aloitit ketjun. Siksi, että näin on ollut ennenkin? Siksi että ennen oli vielä huonommin? Siksi, että haluat leimata mielisairaanhoitajia? Siksi, että haluat lisää eettistä pohdintaa? Miksi?

Mitä muuta äitisi kertoi? Että psykiatriset sairaalat rakennettiin ennen todella kauniille paikoille ja kuntouttavaa toimintaa oli enemmän? Että yhteisöllisyys oli ihan eri tasolla, suuri osa henkilökunnasta asui sairaalan alueella? Sairaalajaksot olivat pidempiä, avohoitoa oli vähemmän?

Ihan vilpittömästi kiinnostaa - mielisairaanhoitajan tyttärenä.

Vierailija kirjoitti:

Nyt luin taas tekstisi huolella, mutta en ymmärrä miksi aloitit ketjun. Siksi, että näin on ollut ennenkin? Siksi että ennen oli vielä huonommin? Siksi, että haluat leimata mielisairaanhoitajia? Siksi, että haluat lisää eettistä pohdintaa? Miksi?

Mitä muuta äitisi kertoi? Että psykiatriset sairaalat rakennettiin ennen todella kauniille paikoille ja kuntouttavaa toimintaa oli enemmän? Että yhteisöllisyys oli ihan eri tasolla, suuri osa henkilökunnasta asui sairaalan alueella? Sairaalajaksot olivat pidempiä, avohoitoa oli vähemmän?

Ihan vilpittömästi kiinnostaa - mielisairaanhoitajan tyttärenä.

Tuliko sinulle mieleen, että olisin voinut avata ketjuni siksi, että halusin viimeaikaisen uutisoinnin herättämien ajatusten takia tuoda esille, että valitettavasti tämä psykiatristen potilaiden kaltoinkohtelu ei rajoitu vain Kupittaalle, tai nykyaikaan.

- 

Äitini on valmistunut 70-luvulla, joten kerrotut asiat sijoittuvat 70-luvulla ja sen jälkeiseen aikaan, jolloin kuntouttavaa työtoimintaa lopeteltiin (esim. sairaaloiden maatilat lopeteltiin), eivätkä ne sairaalat, joissa äitini on työskennellyt, sijainneet kaunilla paikoilla, eivätkö hoitajat asuneet sairaalan alueella, vaan ihan normaalisti omissa kodeissaan. Tuohon aikaan ihmiset jäivät helposti laitoskierteeseen, joten se, että sairaalajaksot olivat pidempiä, ei tunnu oikeastaan hyvältä asialta, kun hoito monessa paikassa oli huonoa, tai  pahempaa. 

-

Johtuuko äitisi ammatista se, että sinun on vaikeaa uskoa sitä, että potilaiden pahoinpiteleminen ja nöyryyttäminen oli monessa paikassa erittäin tavallista?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään usko, että ongelmaa olisi ollut vain ja ainoastaan Kupittaalla. Eiköhän pienellä kaivelulla löydy vastaavia ongelmia ympäri maata, valitettavasti.

Ihan varmasti löytyy. Äitini aina sanoo, että hänen mielestään mielisairaanhoitajat olivat ammattiryhmänä iso ongelma osastoille, ilmeisesti heidän koulutuksensa ei oikein ollut tehtävien tasalla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki mielisairaanhoitajat olisivat olleet huonoja hoitajia, mutta ainakin äitini mukaan monella työpaikalla juuris mielisairaanhoitajien jengi oli se, joka loi osastolle sen hengen, että potilaille sai tehdä mitä tahansa. Mielisairaanhoitaja on tutkintoja siis varmaankin nykyistä ammattikoulututkintoa vastaava.

Ap

Nikkilä ainakin on ollut järkky paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt luin taas tekstisi huolella, mutta en ymmärrä miksi aloitit ketjun. Siksi, että näin on ollut ennenkin? Siksi että ennen oli vielä huonommin? Siksi, että haluat leimata mielisairaanhoitajia? Siksi, että haluat lisää eettistä pohdintaa? Miksi?

Mitä muuta äitisi kertoi? Että psykiatriset sairaalat rakennettiin ennen todella kauniille paikoille ja kuntouttavaa toimintaa oli enemmän? Että yhteisöllisyys oli ihan eri tasolla, suuri osa henkilökunnasta asui sairaalan alueella? Sairaalajaksot olivat pidempiä, avohoitoa oli vähemmän?

Ihan vilpittömästi kiinnostaa - mielisairaanhoitajan tyttärenä.

Tuliko sinulle mieleen, että olisin voinut avata ketjuni siksi, että halusin viimeaikaisen uutisoinnin herättämien ajatusten takia tuoda esille, että valitettavasti tämä psykiatristen potilaiden kaltoinkohtelu ei rajoitu vain Kupittaalle, tai nykyaikaan.

- 

Äitini on valmistunut 70-luvulla, joten kerrotut asiat sijoittuvat 70-luvulla ja sen jälkeiseen aikaan, jolloin kuntouttavaa työtoimintaa lopeteltiin (esim. sairaaloiden maatilat lopeteltiin), eivätkä ne sairaalat, joissa äitini on työskennellyt, sijainneet kaunilla paikoilla, eivätkö hoitajat asuneet sairaalan alueella, vaan ihan normaalisti omissa kodeissaan. Tuohon aikaan ihmiset jäivät helposti laitoskierteeseen, joten se, että sairaalajaksot olivat pidempiä, ei tunnu oikeastaan hyvältä asialta, kun hoito monessa paikassa oli huonoa, tai  pahempaa. 

-

Johtuuko äitisi ammatista se, että sinun on vaikeaa uskoa sitä, että potilaiden pahoinpiteleminen ja nöyryyttäminen oli monessa paikassa erittäin tavallista?

Ap

Isäni ammatista - taitaa olla sinun kategoriassasi siis pahimpia kaikista. Äitini oli myös psykiatrisessa sairaalassa hieman eri hommissa, hoitopuolella kylläkin. Ja juuri samoihin aikoihin sinun äitisi kanssa.

Varmasti paikoissa on eroja, ihmisissä on mätiä omenia joka alalla. Mutta on aika rajua silti väittää, että potilaiden kaltoinkohtelu on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja ihan hirveää, jos sairaalassa on eletty jatkuvan väkivallan uhan alla.

Ymmärrän, että halusit kertoa mielessäsi pyörineen ison kysymyksen, mutta tapaa kritisoin. Sinulla on joitain kokemuksia, tai äidilläsi, jotka ovat todella karmeita. Jos tämä on ollut valtakunnan tapa, pitäisi asia ehdottomasti selvittää, vaikka aikaa olisikin kulunut. Minä olen kuullut ikäviä tarinoita, mutta pääsääntöisesti tarinoita asiallisesta kohtelusta ja ammattiylepydestä sekä hyvästä työetiikasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En minäkään usko, että ongelmaa olisi ollut vain ja ainoastaan Kupittaalla. Eiköhän pienellä kaivelulla löydy vastaavia ongelmia ympäri maata, valitettavasti.

Ihan varmasti löytyy. Äitini aina sanoo, että hänen mielestään mielisairaanhoitajat olivat ammattiryhmänä iso ongelma osastoille, ilmeisesti heidän koulutuksensa ei oikein ollut tehtävien tasalla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki mielisairaanhoitajat olisivat olleet huonoja hoitajia, mutta ainakin äitini mukaan monella työpaikalla juuris mielisairaanhoitajien jengi oli se, joka loi osastolle sen hengen, että potilaille sai tehdä mitä tahansa. Mielisairaanhoitaja on tutkintoja siis varmaankin nykyistä ammattikoulututkintoa vastaava.

Ap

Nikkilä ainakin on ollut järkky paikka.

Nämä pahoinpitelytapaukset ja alkoholinkäyttö eivät ole tapahtuneet Nikkilässä, vaan pienellä paikkakunnalla. Mutta hän oli kyllä opiskeluaikana harjoittelussa ja kesätöissä Nikkilässä, ja sanoi, että siellä oli kyllä suljetulla osastolla kauheat olot, mutta siellä oli myös joku avo-osasto, jossa oli sen ajan mittapuulla aivan huippuhoitoa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt luin taas tekstisi huolella, mutta en ymmärrä miksi aloitit ketjun. Siksi, että näin on ollut ennenkin? Siksi että ennen oli vielä huonommin? Siksi, että haluat leimata mielisairaanhoitajia? Siksi, että haluat lisää eettistä pohdintaa? Miksi?

Mitä muuta äitisi kertoi? Että psykiatriset sairaalat rakennettiin ennen todella kauniille paikoille ja kuntouttavaa toimintaa oli enemmän? Että yhteisöllisyys oli ihan eri tasolla, suuri osa henkilökunnasta asui sairaalan alueella? Sairaalajaksot olivat pidempiä, avohoitoa oli vähemmän?

Ihan vilpittömästi kiinnostaa - mielisairaanhoitajan tyttärenä.

Tuliko sinulle mieleen, että olisin voinut avata ketjuni siksi, että halusin viimeaikaisen uutisoinnin herättämien ajatusten takia tuoda esille, että valitettavasti tämä psykiatristen potilaiden kaltoinkohtelu ei rajoitu vain Kupittaalle, tai nykyaikaan.

- 

Äitini on valmistunut 70-luvulla, joten kerrotut asiat sijoittuvat 70-luvulla ja sen jälkeiseen aikaan, jolloin kuntouttavaa työtoimintaa lopeteltiin (esim. sairaaloiden maatilat lopeteltiin), eivätkä ne sairaalat, joissa äitini on työskennellyt, sijainneet kaunilla paikoilla, eivätkö hoitajat asuneet sairaalan alueella, vaan ihan normaalisti omissa kodeissaan. Tuohon aikaan ihmiset jäivät helposti laitoskierteeseen, joten se, että sairaalajaksot olivat pidempiä, ei tunnu oikeastaan hyvältä asialta, kun hoito monessa paikassa oli huonoa, tai  pahempaa. 

-

Johtuuko äitisi ammatista se, että sinun on vaikeaa uskoa sitä, että potilaiden pahoinpiteleminen ja nöyryyttäminen oli monessa paikassa erittäin tavallista?

Ap

Isäni ammatista - taitaa olla sinun kategoriassasi siis pahimpia kaikista. Äitini oli myös psykiatrisessa sairaalassa hieman eri hommissa, hoitopuolella kylläkin. Ja juuri samoihin aikoihin sinun äitisi kanssa.

Varmasti paikoissa on eroja, ihmisissä on mätiä omenia joka alalla. Mutta on aika rajua silti väittää, että potilaiden kaltoinkohtelu on ollut enemmän sääntö kuin poikkeus. Ja ihan hirveää, jos sairaalassa on eletty jatkuvan väkivallan uhan alla.

Ymmärrän, että halusit kertoa mielessäsi pyörineen ison kysymyksen, mutta tapaa kritisoin. Sinulla on joitain kokemuksia, tai äidilläsi, jotka ovat todella karmeita. Jos tämä on ollut valtakunnan tapa, pitäisi asia ehdottomasti selvittää, vaikka aikaa olisikin kulunut. Minä olen kuullut ikäviä tarinoita, mutta pääsääntöisesti tarinoita asiallisesta kohtelusta ja ammattiylepydestä sekä hyvästä työetiikasta.

Minulla ei ole mitään kokemuksia, puhun äitini kokemuksista. Hänellä on myös paljon opiskelukavereidensa jakamia kokemuksia ympäri Suomea, siis niiden, jotka hänen laillaan erikoistuivat psykiatriseen sairaanhoitoon. Sinun vanhempiesi kokemuksista en osaa sanoa yhtään mitään, koska en ole niitä kuullut.

Ap

Mä en muuten usko, että kukaan kertoo lapsilleen edes jälkikäteen, jos on työssään esim. lahjonut tupakalla potilaan lyömään toista, 90-vuotiasta potilasta päähän tai sulkenut vanhuksen talvella parvekkeelle pelkkä yöpaita päällä, jotta hän "oppisi olemaan". Tämä ei ole viesti kenellekään tässä ketjussa keskustelevalle, vaan pelkkä muistutus siitä, että näitä kiusaustarinoita tuskin kerrotaan kenellekään muille kuin muille kiusaajille. 

Ap

Potilaiden kaltoinkohtelusta harvemmin kuunnellaan itse uhria, tai ei uskota hänen kertomaansa. Kaltoinkohtelujen seuraaminen vierestä on myös näkijälle rankkaa. Kuin myös kuulijalle. Pitäisikö nämä asiat pitää sisällään traumoihin asit? Ei! Näistä pitää puhua! Ei mikään muutu piilossa seinien sisällä, ellei niistä avauduta ja sitä myöden havahduta kohti parempia muutoksia.

Vierailija kirjoitti:

Potilaiden kaltoinkohtelusta harvemmin kuunnellaan itse uhria, tai ei uskota hänen kertomaansa. Kaltoinkohtelujen seuraaminen vierestä on myös näkijälle rankkaa. Kuin myös kuulijalle. Pitäisikö nämä asiat pitää sisällään traumoihin asit? Ei! Näistä pitää puhua! Ei mikään muutu piilossa seinien sisällä, ellei niistä avauduta ja sitä myöden havahduta kohti parempia muutoksia.

Samaa mieltä. Äiti kertoi eräästä ihmisestä, joka kävi ohjaamassa osastoilla toimintaa. Hän on moneen otteeseen sanonut äidilleni, että hänellä on iso käsittelemätön trauma noista vuosista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei tästä aloituksesta nyt kyllä ihan hirveästi saa irti. En usko että nuo on mikään maan tapa, vaan Turun tapa. Muualla Suomessa mielenterveyden kanssa kamppailevat yrittävät ihan tosissaan päästä osastohoitoon, joten tuskin siellä osastolla niin kamalaa on.

Turussahan osastolla oli mm. dementoituneita vanhuksia, jotka sinne oli lykätty paremman hoitopaikan puutteessa.

Juttu kuulostaa ihan mamukriitikoiden keksimiltä mustamaalauskampanjoilta. Pane mielisairaanhoitajan tilalle mamu niin se on ihan kuin mv-lehdestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tästä aloituksesta nyt kyllä ihan hirveästi saa irti. En usko että nuo on mikään maan tapa, vaan Turun tapa. Muualla Suomessa mielenterveyden kanssa kamppailevat yrittävät ihan tosissaan päästä osastohoitoon, joten tuskin siellä osastolla niin kamalaa on.

Turussahan osastolla oli mm. dementoituneita vanhuksia, jotka sinne oli lykätty paremman hoitopaikan puutteessa.

Aikaisemminhan monet dementikot joutuivat psykiatriselle, koska dementiaosastoja ei ollut. Sama homma nykyään kuulostaa kyllä hurjalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä en muuten usko, että kukaan kertoo lapsilleen edes jälkikäteen, jos on työssään esim. lahjonut tupakalla potilaan lyömään toista, 90-vuotiasta potilasta päähän tai sulkenut vanhuksen talvella parvekkeelle pelkkä yöpaita päällä, jotta hän "oppisi olemaan". Tämä ei ole viesti kenellekään tässä ketjussa keskustelevalle, vaan pelkkä muistutus siitä, että näitä kiusaustarinoita tuskin kerrotaan kenellekään muille kuin muille kiusaajille. 

Ap

Minulle on kerrottu. Siitä on muutamia vuosia aikaa ja itseänsi jäi suuresti vaivaamaan. En ole töissä hoitoalalla, enkä ole ollut potilaana. Hoitajien hoitometodikertomukset olivat mielestäni niin sairaita, etten vieläkään ole niitä ymmärtänyt. Enkä ole vastaavaa ikinä jälkeenpäinkään kuullut. Vieläkin koen, että jos niistä kertoisin, tulisinko tunnistetuksi. Uskoisin, että nämä hoitajat eivät työstään niin avoimesti ole kenelle tahansa kertoneet. Paitsi omille puolisoilleen. Hyvä, että salaisuudet alkavat paljastumaan median kautta.

Vierailija kirjoitti:

Juttu kuulostaa ihan mamukriitikoiden keksimiltä mustamaalauskampanjoilta. Pane mielisairaanhoitajan tilalle mamu niin se on ihan kuin mv-lehdestä.

Voisitko kertoa, miten tämä "mustamaalauskampanjani", joka kertoo vuosikymmenien takaisista tapahtumista, voisi vaikuttaa yhteiskuntaan nykypäivänä? Siis mitkä ovat motiivini keskustella tapahtumista? Minusta nimittäin motiivini on se, että ihmiset eivät tiedä, että tällaista on tapahtunut suuremmassakin mittakaavassa. Miksi sinusta on vaikeaa uskoa, että tämä on ollut psykiatristen osastojen todellisuutta?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en muuten usko, että kukaan kertoo lapsilleen edes jälkikäteen, jos on työssään esim. lahjonut tupakalla potilaan lyömään toista, 90-vuotiasta potilasta päähän tai sulkenut vanhuksen talvella parvekkeelle pelkkä yöpaita päällä, jotta hän "oppisi olemaan". Tämä ei ole viesti kenellekään tässä ketjussa keskustelevalle, vaan pelkkä muistutus siitä, että näitä kiusaustarinoita tuskin kerrotaan kenellekään muille kuin muille kiusaajille. 

Ap

Minulle on kerrottu. Siitä on muutamia vuosia aikaa ja itseänsi jäi suuresti vaivaamaan. En ole töissä hoitoalalla, enkä ole ollut potilaana. Hoitajien hoitometodikertomukset olivat mielestäni niin sairaita, etten vieläkään ole niitä ymmärtänyt. Enkä ole vastaavaa ikinä jälkeenpäinkään kuullut. Vieläkin koen, että jos niistä kertoisin, tulisinko tunnistetuksi. Uskoisin, että nämä hoitajat eivät työstään niin avoimesti ole kenelle tahansa kertoneet. Paitsi omille puolisoilleen. Hyvä, että salaisuudet alkavat paljastumaan median kautta.

Kun olemme äitini kanssa näistä keskustelleet, äiti sanoi, että nöyryyttäminen ja pahoinpiteleminen oli monelle ihan ajanvietettä, ei niinkään hoitoa. Mutta joo, ehkä jotkut jutut (esim. väkisin ulkoiluttaminen, kun kyseessä oli ihminen, joka pelkäsi ulkoilua valtavasti ja ulosmenoon liittyi sitten väkivaltaa ja uhkailua) olivat hoitajien mielestä hoitoa. Sähkösokkeja kuulemma Nikkilässä annettiin selvästi myös rankaisumielessä. Mutta sitten semmoinen, että suihkupullolla suihkutetaan vanhuksen naamaa... ei varmasti hoitajallakaan ollut hoitaminen mielessä  (omainen muuten sattui näkemän tuon, mutta eipä hänkään uskaltanut viedä asiaa eteenpäin).

Ap

Ja jos nyt  joku ajattelee, että yritän mustamaalata mielisairaanhoitajia, niin kyseistä ammattikuntaahan ei enää ole.

Ap