Kovakourainen mies ärsyttää
Tänään aamulla hän alkoi valittaa tyyliin: "etkö sä v*tun p*skakasa taaskaan laittanut illalla astianpesukonetta päälle?", johon aloin vikistä jotain tyyliin "laitan sen tänään heti töitten jälkeen ja eihän siellä juurikaan ole tiskiä". Olin kylpyhuoneessa ja mies lähti vihaisin ilmein kävelemään minun suuntaani, jolloin pinkaisin saunan puolelle pakoon. Saunamme on kuitenkin tosi pieni ja siinä oli jakkara takanani ja muita tavaroita, joten muhun sattui, kun mies tönäisikin mut kunnolla sinne pikkusaunaan ja runttasi oven kiinni siten, että selkäni on ollut kipeänä nyt koko päivän. Sanoin siitä miehelle ja hän totesi, että se on kuulemma mulle ihan oikein jne. Saan muutenkin varoa miestäni ja juosta pakoon, jos hän tulee minua kohti, tosin hän ei ole vakavasti pahoinpidellyt mua koskaan. Pahimmat jutut ovat olleet pari aivotärähdystä ja luunmurtumaa, jotkä pystyin hoitamaan kotikonstein ja niistäkin on jo muutama vuosi aikaa. Tosin haukkuminen ja muu verbaalinen "väkivalta" sekä töniminen ovat pahentuneet. Mies on mun ainoa mahdollisuuteni perheen perustamissuunnitelmia ajatellen, sillä olen jo reilusti yli kolmekymppinen. En enää ehtisi saamaan ketään muuta miestä, kun olen tuhlannut jo niin monta vuotta hänen kanssaan. Miltä kuulostaa?
Kommentit (12)
Älä lisäänny. Tyttölapset saa paskan mallin tossukkana elämiseen ja poikalapset paskan mallin idioottina elämiseen.
Nyt jo tiedän perheen jossa poikalapset puhuttelevat äitiään "huorana" ja haistattelevat äidilleen ihan niinkuin isä opetti.
Jos jätät miehesi nyt et voi tietää vaikka olisit kahden vuoden päästä rakastunut ja raskaana jollekin toiselle, paremmalle miehelle. Mutta provohan tämä oli.
Milloin on tarpeeksi vakavaa? Kun loukkaantuu/vammautuu pysyvästi tai menettää henkensä?
Kuulostaa keksityltä huomionkeräystarinalta.
Jos tuo on totta, niin suosittelen pikaista eroa on yleensä vaan ajankysymys koska teot raaistuu ja seuraukset ovat vakavampia, oma asiasi kuitenkin.
Väkivaltaisissa suhteissa olleet naiset ovat monet sanoneet etteivät uskaltaneet lähteä suhteesta koska pelkäsivät oman tai lastensa puolesta, sääli. Se ei ole viisasta.
Kaikki tapaukset ovat tietysti yksilöllisiä.
Voimia kuitenkin.
Ikä ei ole este uuden parisuhteen löytämiselle. Se on vain huono tekosyy.
Ehkä sun kuitenkin kannattaisi ensin opetella elämään itsesi kanssa ja miettiä mitä parisuhteelta haluat.
Siltä varalta ette ei olekaan provo:
Älä nyt jumprahuiti sentään tee tuollaiseen ympäristöön lapsia! Itse kasvoin tuon tapaisessa perheessä, jossa äitiäni mätkittiin pitkin seiniä ja vähäteltiin joka päivä. Kielenkäyttö arkikeskustelussa oli siis luokkaa "vitun akka". Sain minäkin välillä osakseni lyöntiä ja kauheaa kielenkäyttöä. Ja arvaa vaan kuinka pahat jäljet stuollaisessa ympäristössä varttuminen minuunkin jätti. Vaikka minut siis otettiinkin huostaan. Olen mm. ollut muutaman kerran suljetulla ja joka päivä on enemmän tai vähemmän traumojen kanssa kamppailua vaikka olen jo aikuinen.
Jos rakastat syntymätöntä lastasi niin älä synnytä häntä, ainakaan tuohon perheeseen ja tuollaiseen ympäristöön. Pliis.
Järkyttävältä kuulostaa. Lähde suhteesta ja hae apua itsellesi. Et selvästikään arvosta itseäsi lainkaan. Tuo mitä miehesi sinulle tekee on pahoinpitelyä ja se on RIKOS. Olet itsetuhoinen ja tarvotset apua.
Sairaalta. Toivottavasti et koskaan löydä itsellesi naista.
Typerästi keksitty tarina, ei mulla muuta! :D
Provolta.