Lue keskustelun säännöt.
Petetyn tuntemuksia
04.03.2016 |
Pitkäaikainen parisuhteeni päättyi hiljattain siihen, että naiseni jäi kiinni pettämisestä. Mielestäni kaikki oli suhteessamme kohdillaan aivan viime metreille asti, jolloin totuus paljastui. Kerta ei ollut ensimmäinen, sillä kahdesti aiemminkin olen tullut petetyksi pitkässä, vakavassa suhteessa. Kun sydänsuru ja ahdistus helpottavat, näissä tilanteissa miettii aina, oliko vika sittenkin minussa: olisinko voinut tehdä jotain toisin?
Tälläkin hetkellä surettaa ja harmittaa, tuntuu pahalta; menetin upean naisen, jota rakastin ja jonka kanssa olisin toivonut voivani jakaa koko elämäni viimeiseen hengenvetoon asti. Matkakumppanin. Aiemmista naisistani välitän kaikista edelleen, ja kun olen heidän kanssaan keskustellut vuosia erojen jälkeen, kumpikin on todennut, että ei koskaan olisi kannattanut lähteä vieraan matkaan, sillä vuorostaan he tulivat kumpikin tahoillaan petetyiksi uudessa suhteessaan. Molemmat kaipasivat sitä hyvää, turvallista ja luottamukseen perustuvaa yhdessäoloa, joka ennen oli.
Kokemukset ovatkin opettaneet minulle, että kiirehtiminen on turhaa ja tarpeetonta; myös ilman parisuhdetta voi elää hyvää elämää. Parantumaton romantikko minussa haluaa kuitenkin ennen kaikkea uskoa siihen, että kohtaan vielä uskollisen, rehellisen ja luotettavan naisen. Sellaisen, joka ei tarvitse mitään ylimääräistä säätöä. Sellaisen, jolle riittää, että toinen on aina läsnä, eikä koskaan tarvitse olla yksin.
Kiitos ennen kaikkea kaikille uskollisille naisille, joita maailmassa aivan varmasti on, ja voimia sukupuoleen katsomatta niille, joiden sydän on rikottu pettämisen yhteydessä tai muuten. Älkää antako periksi! Aurinko nousee myös huomenna.
Kommentit (69)
Olipa kauniisti kirjoitettu, ja tuli paha mieli puolestasi. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta, enkä ole ikinä pettänyt, enkä petä (ellen nyt mene johonkin psykoosiin joka muuttuu toiseksi ihmiseksi). En usko että miehenikään on pettänyt. Hän ei ole sellainen ihminen, että ratkoo epätyytyväisyyttä itseensä tai minuun selän takana. Varmahan toisesta ei koskaan voi olla, mutta jos en luottaisi, niin en näkisi järkeä olla yhdessä.
Minä ajattelen pettämisestä niin kuin moni muukin, että se on osoitus ihmisen itsekkyydestä ja empatianpuutteesta. Kyllä monilla on itsetunto-ongelmia, minullakin, eikä niiden ratkaisukeinot ole aina järkeviä todellakaan, mutta pettäminen vaatisi itseltäni jo aikamoista itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Tavallaan joutuisikin väkisinkin ajattelemaan niin, että minun tunne omasta mielihyvästä tai hetkellisestä "halutuksi" tuntemisesta menisi toisen mielenterveyden edelle. Sillä sitähän pettäminen on; toisen mielenterveydellä pelaamista. Itselle se voi olla jännitystä "kiinnijäämisestä", mutta todellinen jännitys kuitenkin liittyy siihen pystyykö toinen paikkaamaan itseään ikinä sen jälkeen jos pettäminen käy ilmi. Useimmille se ajatus on jo niin inohttava, ettei sitä riskiä oteta. Kyllä pettäminen aika helpostikin puhkaisee masennuksen ja ahdistuneisuuden, jos puhutaan ihan aikuisista ihmisistä jotka ovat olleet sitoutuneita toiseen.
Siitä olen eri mieltä, että ihminen olisi jotenkin paha jos tuntisi vetoa muihin kuin puolisoonsa. Onhan se ihan normaalia, ja toisten kauneutta/komeutta saa ihailla. En ihan samaistu ajatukseen, että parisuhteessa elävän pitäisi olla seksuaalisesti täysi pyhimyskään. Mutta ihan samalla tavalla kuin sinkkuna jokainen ajatus ei minua vienyt tekoihin, niin ei ne vie nytkään. Ne ovat vain ajatuksia, tulevat ja menevät. Teot, elämä ja sanat ovat jotain muuta. Ymmärrän kyllä, että monet pettäjät eivät ole täynnä silkkaa pahuutta, mutta kyllä se on merkki siitä ettei syystä tai toisesta ole kypsä huomioimaan kanssaihmistä. Onneksi on pariskuntia jotka tuollaisistakin selviävät, ja onneksi on myös ihmisiä joilla ei pettämiseen ole tarvetta. Toivon että löydät itsellesi elämänkumppanin, joka on tarpeeksi kypsä aikuisten suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa kauniisti kirjoitettu, ja tuli paha mieli puolestasi. Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 10 vuotta, enkä ole ikinä pettänyt, enkä petä (ellen nyt mene johonkin psykoosiin joka muuttuu toiseksi ihmiseksi). En usko että miehenikään on pettänyt. Hän ei ole sellainen ihminen, että ratkoo epätyytyväisyyttä itseensä tai minuun selän takana. Varmahan toisesta ei koskaan voi olla, mutta jos en luottaisi, niin en näkisi järkeä olla yhdessä.
Minä ajattelen pettämisestä niin kuin moni muukin, että se on osoitus ihmisen itsekkyydestä ja empatianpuutteesta. Kyllä monilla on itsetunto-ongelmia, minullakin, eikä niiden ratkaisukeinot ole aina järkeviä todellakaan, mutta pettäminen vaatisi itseltäni jo aikamoista itsekkyyttä ja kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Tavallaan joutuisikin väkisinkin ajattelemaan niin, että minun tunne omasta mielihyvästä tai hetkellisestä "halutuksi" tuntemisesta menisi toisen mielenterveyden edelle. Sillä sitähän pettäminen on; toisen mielenterveydellä pelaamista. Itselle se voi olla jännitystä "kiinnijäämisestä", mutta todellinen jännitys kuitenkin liittyy siihen pystyykö toinen paikkaamaan itseään ikinä sen jälkeen jos pettäminen käy ilmi. Useimmille se ajatus on jo niin inohttava, ettei sitä riskiä oteta. Kyllä pettäminen aika helpostikin puhkaisee masennuksen ja ahdistuneisuuden, jos puhutaan ihan aikuisista ihmisistä jotka ovat olleet sitoutuneita toiseen.
Siitä olen eri mieltä, että ihminen olisi jotenkin paha jos tuntisi vetoa muihin kuin puolisoonsa. Onhan se ihan normaalia, ja toisten kauneutta/komeutta saa ihailla. En ihan samaistu ajatukseen, että parisuhteessa elävän pitäisi olla seksuaalisesti täysi pyhimyskään. Mutta ihan samalla tavalla kuin sinkkuna jokainen ajatus ei minua vienyt tekoihin, niin ei ne vie nytkään. Ne ovat vain ajatuksia, tulevat ja menevät. Teot, elämä ja sanat ovat jotain muuta. Ymmärrän kyllä, että monet pettäjät eivät ole täynnä silkkaa pahuutta, mutta kyllä se on merkki siitä ettei syystä tai toisesta ole kypsä huomioimaan kanssaihmistä. Onneksi on pariskuntia jotka tuollaisistakin selviävät, ja onneksi on myös ihmisiä joilla ei pettämiseen ole tarvetta. Toivon että löydät itsellesi elämänkumppanin, joka on tarpeeksi kypsä aikuisten suhteeseen.
Kunpa jokainen lukisi tämän kirjoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku haluaa keskustella aiheesta enemmän tai voisin tarjota vertaistukea jollekin, sähköpostia voi laittaa osoitteeseen m86__@outlook.com .
Hyvää yötä ja mukavaa viikonloppua kaikille, ja suurkiitos tähänastisesta keskustelusta!
Ap
" Jokainen meistä tekee niin tavalla tai toisella, sitä ei vaan voi välttää vaikka kuinka yrittäisit tehdä kaiken tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan"
Ai tähän tyyliin:Olin vaan kävelemässä kadun yli kun liukastuin banaanin kuoreen ja lensin ilmalennon. Ilmalentoni aikana housuni repesivät ja sattumalta laskeuduin erään naisen päälle ja vahingossa yhdyin häneen?