Työttömät, kuinka paljon syytät itse itseäsi työttömyydestäsi?

Mistä pitäisi tuntea syyllisyyttä? Vitutusta, turhautumista, ahdistusta, epätoivoa, kyllä. Mutta ei syyllisyyttä. 

Ainahan näilla lompakkoloisilla on tekosyy valmiina. Jäädään asumaan jonnekin susirajalle ja ihmetellään kun biljardihistorian maisterintutkinnolla ei saa Utsjoella töitä. Ja sitten tietty syljetään ulos viisi lasta ja valitetaan miten vaikeaa lapsiperheillä on.....

Vierailija kirjoitti:

Mistä pitäisi tuntea syyllisyyttä? Vitutusta, turhautumista, ahdistusta, epätoivoa, kyllä. Mutta ei syyllisyyttä. 

Aivan niin,samat sanat.

Ap:n kysymys sensijaan on syyllistämään pyrkivä ja siis tyhmä.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan näilla lompakkoloisilla on tekosyy valmiina. Jäädään asumaan jonnekin susirajalle ja ihmetellään kun biljardihistorian maisterintutkinnolla ei saa Utsjoella töitä. Ja sitten tietty syljetään ulos viisi lasta ja valitetaan miten vaikeaa lapsiperheillä on.....

suksi vittuun porvarihomo

En yhtään, kaksi ammattia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainahan näilla lompakkoloisilla on tekosyy valmiina. Jäädään asumaan jonnekin susirajalle ja ihmetellään kun biljardihistorian maisterintutkinnolla ei saa Utsjoella töitä. Ja sitten tietty syljetään ulos viisi lasta ja valitetaan miten vaikeaa lapsiperheillä on.....

suksi vittuun porvarihomo

Tais osua nyt tosi arkaan paikkaan kun päätit itkupotkuraivarit netissä vetäistä? :D

En yhtään.

No, toki koen olevani yhteiskunnan kannalta vaillinen (psyykkisiä ja fyysisiä vaivoja jotka ovat rajoittaneet elämääni ja ammatinvalintaani) toisaalta en voi sille mitään, olen yrittänyt kuitenkin jatkuvasti tehdä jotakin - ollut työkokeiluissa, kuntoutuksissa jne. näinä 4 vuotena kun olen ollut työtön. Syytän itseäni tietenkin, mutta onhan tällä yhteiskunnallakin asiaan jotakin vaikutusta; toisaalta moni asia vaan on sattunut eikä sille voi mitään.

En kuitenkaan mitenkään vapaaehtoisesti lorvaile, vaikka kyllä välillä haluaisin sitäkin harrastaa....

En ole enää työtön. 

Mutta silloin kun olin, lakkasin syyllistämästä itseäni ja etsimästä itsestäni vikoja. Tulin siihen tulokseen, että täydellisiä ihmisiä työelämässä on äärimmäisen pieni promille. Ehkä piste iin päälle oli se, kun tukityöpaikassa hemmeetin laiska tyyppi oli kova haukkumaan työttömiä. Millä avuilla oli työpaikan saanut, en osaa sanoa. Kova pitämään meteliä itsestään, mutta aikansaannokset mitättömiä. 

Aloin miettiä mitä hyvää minussa on. Etenkin aloin miettiä, mitä osaan paremmin kuin ne, joita on työelämässä tavalla tai toisella tullut vastaan. Painotin näitä asioita hakemuksissa ja näinpä sitä työtäkin alkoi löytyä, ehkä hakemuksesta tuli positiivisempi. 

Alkuun vain syyllistin itseäni ihan aikojen alusta asti, miksen lukenut koulussa läksyjä kunnolla, että olisin saanut paremmat arvosanat ja paremman opiskelupaikan. Siihen aikaan ei joka paikkaan pääsykoekiintiötä ollut. Sitten syyllistin siitä, että hain niin vaikeapääsyisiin paikkoihin. 

Syyllistäminen ja haukkuminen ei ole auttanut yhtäkään ihmistä saamaan työpaikkaa, muistakaa se. Ei itsensä eikä muiden. Pitää vain jaksaa uskoa itseensä, vaikka vaikeaa se on, kun paskaa sataa niskaan. 

En kyllä ole kovin lojaali, esim. lakkoihin en aio ryhtyä. Mieluummin pienempi palkka ja muut pellolle kuin itselle työttömyys. Minä olen päättänyt välittää vain itsestäni, kun työpaikoista on kyse. 

Tietysti jos ihan kovasti niitä töitä hakisi niin saattaisi harmittaa.  Olen pikkuhiljaa opiskellut uusia asioita työttömänä ollessani.  Töihin en alle kolmen tonnin lähde, kun ei sillä rahalla suomessa juuri mitään saa.  Osaan tehdä itse kaikenlaisia asioita ja näin työttömänä on jopa luppoaikaakin.  Eli kyse ei oikeastaan ole siitä, että yhteiskunta antaisi minulle hirveästi rahaa käteen, vaan olen arvottanut omat tuotokseni tuonne kolmen tuhannen paikkeille.  Töissä ollessa kuitenkin pitäisi ostaa valmiina osa noista asioista, jotka nyt pystyn valmistamaan kotona.  Jos työttömyyteni koetaan yhteiskunnallisena ongelmana, niin se on oikeastaan yhteyskunnan ongelma, ei minun.

Työttömänä syyllistin ehkä itseäni jonkin verran, joo. Syy oli se, että luin siinä joutessani ihan liikaa hesaria ja muita elämästä vieraantuneita lehtiä, joiden "työelämä" -otsikon alla on vaikka mitä skeidaa. Sitä kun lukee, saa käsityksen että töihin pääsy on palkinto siitä, että on aktiivinen, valveutunut, sosiaalinen, sosiaalisilta taidoiltaan hyvä ja kaiken kaikkiaan vähän keskivertoa parempi ihminen. Ehdin olla sen verran työttömänä että unohdin todellisuuden ja aloin uskoa että näissä jutuissa olisi jotain tottakin.

Ja kun sitten taas sain töitä, oli shokki tajuta, että työ on monille sen todellisen kehityksen este. Sinne työpaikalle laitostustaan, ja vietetään suuri osa päivästä jurnuttamalla kuinka paskaa se työ on mutta mitään ei asioiden eteen tehdä. Olin järkyttynyt siitä millaisilla sosiaalisilla taidoilla ihmiset ovat työelämässä korkeassakin asemassa. Suurin osa ei pääsisi töihin avoimilta markkinoilta, jos heitä arvioitaisiin objektiivisesti työnantajan tarpeiden ja työelämätaitojen osalta. 

Että joo, nyt kun muisti on taas virkistynyt niin toivon että yksikään työtön ei syyllistäisi itseään. 

En syytä yhtään itseäni tilanteesta! Miksi pitäisi? Jonkunhan ne teidän verorahat pitää sieltä taskuunsa laittaa. Ei siitä mitään tulisi, jos kaikki vaan maksaisivat veroja. Mutta, hyvää työpäivää sulle :-).

Vierailija kirjoitti:

Työttömänä syyllistin ehkä itseäni jonkin verran, joo. Syy oli se, että luin siinä joutessani ihan liikaa hesaria ja muita elämästä vieraantuneita lehtiä, joiden "työelämä" -otsikon alla on vaikka mitä skeidaa. Sitä kun lukee, saa käsityksen että töihin pääsy on palkinto siitä, että on aktiivinen, valveutunut, sosiaalinen, sosiaalisilta taidoiltaan hyvä ja kaiken kaikkiaan vähän keskivertoa parempi ihminen. Ehdin olla sen verran työttömänä että unohdin todellisuuden ja aloin uskoa että näissä jutuissa olisi jotain tottakin.

Ja kun sitten taas sain töitä, oli shokki tajuta, että työ on monille sen todellisen kehityksen este. Sinne työpaikalle laitostustaan, ja vietetään suuri osa päivästä jurnuttamalla kuinka paskaa se työ on mutta mitään ei asioiden eteen tehdä. Olin järkyttynyt siitä millaisilla sosiaalisilla taidoilla ihmiset ovat työelämässä korkeassakin asemassa. Suurin osa ei pääsisi töihin avoimilta markkinoilta, jos heitä arvioitaisiin objektiivisesti työnantajan tarpeiden ja työelämätaitojen osalta. 

Että joo, nyt kun muisti on taas virkistynyt niin toivon että yksikään työtön ei syyllistäisi itseään. 

Kohtalotoveri :). Tuossa viestissä 9 tuo laiskuri oli juuri sellainen, joka ei ollut yhtään kehittänyt itseään. Valmistunut merkonomiksi aatamin aikana, eikä sen jälkeen mitään koulutusta, samassa ekassa työpaikassa ollut ikänsä. Pidin häntä aika jälkeenjääneenä osaamisensa suhteen. Syitä siihen, ettei voi kouluttautua löytyi. Valtion työpaikassa sihteerinä, joten siinä varmaan saa olla eläkeikään asti, mutta missään muualla ei pärjäisi. Minä opetin hänelle asioita aika paljon, mutta kummasti sitä kysyttävää oli vain silloin, kun esimiehiä ei ole paikalla. 

En syytä. Yhteiskunta on sentään katsonut aiheelliseksi kustantaa minulle kaksi hyvää tutkintoa. Niistä jälkimmäisen yliopistossa hyvinkin aikuisena, eli aiemmasta ammatista työttömäksi jääneenä uuteen työhön.

Uskotteko ihan vilpittömästi, että minä olisin saanut paremmin työtä vaikka Helsingissä, Tampereella tai Turussa kuin täällä "susi-Suomessa"? Miten sitten selitätte sen, että ei minua ole kutsuttu edes haastatteluun, kun olen hakenut sieltä työtä? Ei kutsuttu kyllä Utsjoellekaan, syynä se että en osaa saamea. Entä luuletteko, että olisin hyvinkin helposti sieltä asunnon saanut ja minulla olisi ollut varaa maksaa vuokraa palkastani? Täällä minulla on sentään niin halpa asunto kuin nykyään olla voi, ikivanhassa omakotitalossa.

Kuten 11 kirjoittaa, nyt on vakituisissa töissä paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät enää vapailta työmarkkinoilta uutta paikkaa saisi. Syytäkin huolestua, jos sellainen jää työttömäksi. Ymmärrän kyllä, että siinä leipääntyy, kun työ vaan lisääntyy , mutta ei palkka. Mutta kai sitä työssä olevakin voisi tehdä elämällään jotain muuta kuin vaan ruikuttaa työelämän ankeutta.

Täällä Pohjois-Karjalassa ei työttömän tarvitse syyttää itse itseään työttömyydestä - sen tekevät kanssaihmiset. Tai no: sen lisäksi, että minä työtön syyllistän itse itseäni työttömyydestäni, on täällä perusajatuksena "työttömyys on oma vika".  Myös "laiska lusmu, siksi työtön". Ilman muuta minussa on jotain vikaa, koska en ole työssä. Kun joku kertoisi, mitä teen koko ajan väärin.  Olen valitettavan sokea itselleni. Olen toiminut sijaisena silloin tällöin. Lainaan erästä työnantajaa. "...no, sehän riippuu sijaisesta, että palkataanko uudestaan vai ei". Tästä olen päätellyt - koska kukaan ei palkkaa minua uudelleen - olevani huono työntekijä. (Ymmärrän työnantajaa, kukapa haluaisi palkata epäilyttävän, osaamattoman, huonon sijaisen).

Paitsi, että olen heikkolaatuinen työntekijä, olen myös tehnyt valintoja, jotka heittävät syrjään: valitsin kotiäitiyden. Vuodet ovat vierineet, nyt olen vanha - ja pihalla työalani kehityksestä (lue: digitalisointi). Koska valintani on tietoinen (lapset, kotiäitiys), niin en ilmeisesti ole oikeutettu valittamaan työttömyyttä. Nyt olen ollut työtön jonkin aikaa,  ja erittäin halukas työhön. Korkea koulutukseni on esteenä, luulen. Mutta Siperia opettaa, olen valmis tekemään maisterina (mikä vitsi) epäpätevänä esim. päiväkodeissa työtä. Lähihoitajana olisin varmaankin työssä jossakin.

En syyllisty. Niin monet laiskat ja huonot työntekijät saavat pitää työpaikkansa ja samalla ahkeria ja osaavia on työttömänä. Ei työpaikan saaminen tai pitäminen ole aina yksilöstä kiinni. Ei ole mitään absoluuttista mittaria, jonka mukaan työssä olevat olisi se xxxxxxxx parhaita osaajia ja sitten viivan alla olevat heikompia kuin viivan päällä olevat.

Vierailija kirjoitti:

Täällä Pohjois-Karjalassa ei työttömän tarvitse syyttää itse itseään työttömyydestä - sen tekevät kanssaihmiset. Tai no: sen lisäksi, että minä työtön syyllistän itse itseäni työttömyydestäni, on täällä perusajatuksena "työttömyys on oma vika".  Myös "laiska lusmu, siksi työtön". Ilman muuta minussa on jotain vikaa, koska en ole työssä. Kun joku kertoisi, mitä teen koko ajan väärin.  Olen valitettavan sokea itselleni. Olen toiminut sijaisena silloin tällöin. Lainaan erästä työnantajaa. "...no, sehän riippuu sijaisesta, että palkataanko uudestaan vai ei". Tästä olen päätellyt - koska kukaan ei palkkaa minua uudelleen - olevani huono työntekijä. (Ymmärrän työnantajaa, kukapa haluaisi palkata epäilyttävän, osaamattoman, huonon sijaisen).

Paitsi, että olen heikkolaatuinen työntekijä, olen myös tehnyt valintoja, jotka heittävät syrjään: valitsin kotiäitiyden. Vuodet ovat vierineet, nyt olen vanha - ja pihalla työalani kehityksestä (lue: digitalisointi). Koska valintani on tietoinen (lapset, kotiäitiys), niin en ilmeisesti ole oikeutettu valittamaan työttömyyttä. Nyt olen ollut työtön jonkin aikaa,  ja erittäin halukas työhön. Korkea koulutukseni on esteenä, luulen. Mutta Siperia opettaa, olen valmis tekemään maisterina (mikä vitsi) epäpätevänä esim. päiväkodeissa työtä. Lähihoitajana olisin varmaankin työssä jossakin.

Korostaisin tuosta tuota kohtaa, että "sehän riippuu sijaisesta, palkataanko hänet vai ei".  Jos kyse oli siitä, että sinut palkattiin palkkatuella, eikä työsuhdetta jatkettu kun palkkatuki loppui, niin turhaa syyllistät itseäsi. Tarkoitus alunperinkin oli ottaa tilalle sitten toinen palkkatuettu henkilö. 

Olen itse kuullut tuollaisen samanlaisen aivopierun erään esimiehen suusta (ei koskenut minua). Se oli ihmeellistä, koska juuri välitilinpäätöksen lukeneena tiesin, ja kaikki tiesimme, että koko puljun talous pyörii pitkälti ilmaistyöntekijöiden tai tuettujen työntekijöiden varassa. Ei tällä firmalla olisi ollut mitään halua, tai välttämättä edes mahdollisuutta, maksaa näille ihmisille palkkaa ns. kovalla rahalla. Se kate tuli juuri siitä, että halvalla saatujen työntekijöiden työpanosta myytiin muille kalliimmalla. Eikä tämä ole varmasti mitenkään harvinaista, lähinnä tämä näyttää olevan nykyisin maan tapa.

•

Kyllähän siitä tulee syyllinen olo, kun olin aivoaneurysmahoitojen ja syövän vuoksi pois töistä ja sain kenkää YT-neuvotteluissa oltuani alle vuoden sairauslomalla.  

Kunnon ihminen olisi pitänyt pois pullistuman aivoista ja välttänyt syövän, jonka saamiseen ei voinut mitenkään vaikuttaa.

Toivon, että pääset kokemaan vastaavan kohtalon. Jutellaan lisää sen jälkeen. 

En syyllistä itseäni työttömyydestäni, koska en ole työtä hakenutkaan pitkään aikaan, koska olen niin huonossa kunnossa, ja eläkkeellekään en ole vielä hakeutunut.

Minulla on kuitenkin työhistoriaa sen verran, että voisin muutaman siivun jakaa heillekin, jotka eivät vielä tähän päivään asti ole tehneet päivääkään ansiotyötä, vaikka ikää alkaa olla mittarissa jo miltei neljäkymppiä.