Paluumuuttaja etsii töitä. Aina tulee vakiovastaus:" kiitos hakemuksestasi. Mutta ei kiitos."

Ap, vika ei välttämättä ole tuossa ulkomaankokemuksessa vaan yksinkertaisesti siinä, että hakijoita on liikaa. On vaikea erottua. Kukaan ei jaksa edes lukea hakemustasi, kun niitä on satoja. Päältä luetaan muutama tai otetaan se, jota joku tuttu suositteli. Aspa-hommat on sellaisia perustason hommia, että hakijoita on hirveät määrät. Jos kyse olisi toimarin työstä, niin hakijoita olisi enää pieni määrä ja ne hakemukset tutkitaankin jo kunnolla. Lyhyesti: mitä matalamman tason työ ja vähemmän muodollisia koulutusvaatimuksia/kokemusvaatimuksia, sitä enemmän hakijoita.

Täällä on massatyöttömyys. Virallisesti puhutaan 250 000 työttömästä, mutta veikkaisin 500 000 olevan lähempänä totuutta, kun lasketaan kaikki ilmaisharjoitteluissa pyörivät, kursseilla olevat, saikuilla olevat ja ne, jotka on töissä esim. osa-aikaisesti. Nämä kaikki hakevat kuumeisena myös töitä, vaikkeivat ole tilastossa, eikä heiltä vapaudu välttämättä mitään työtä taas toisille haettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap jatkaa vielä.

Nykyisessä asuinmaassani työnsaanti on ollut helppoa. Tämä on ihan uutta, ettei edes haastatteluun pääse.

Kamalinta on ollut nyt kolmen työpaikan haun kohdalla se, että saan ensin "ei kiitoksen" ja sitten parin päivän päästä sama ilmoitus on jälleen netissä. Vaikka siis olisin ollut koulutukseltani ja kokemuksestani mielestäni enemmän kuin erittäin hyvä match kyseiseen työhön.

Millaista superihmistä niissä siis oikein haetaan?

Palkkatoiveesi on Suomessa liian kova? Tai sitten eivät halua  lisääntymisikäistä naista. Ajattelevat, että palaat Suomeen poikimaan.

Lapsiluku on täynnä ja ikää 40 v. Nykyisessä asuinmaassani olen sen takia aika kuumaa valuuttaa kuulemma. Mielelläni antaisin työpanokseni nyt kotimaassani käyttöön!

Kurjaa, koska jokainen työnantajani on ollut aina ja poikkeuksetta erittäin tyytyväinen työhöni. Palkkatoive on matala, suomalaisen keskiarvon alla.

taidat olla jo liian vanha suomalaisille työmarkkinoille.

Joo, Suomessa naiset ovat nelikymppisinä liian vanhoja työnantajille vaikka samalla he pelkäävät, että teet vielä iltatähden.

Tuo on kyllä suomalaisten työmarkkinoiden epäloogisuuden kirkkain kukkanen, mikäli näin on.

Nykyisessä asuinmaassani työnantajat melkein avoimesti suosivat nelikymppistä naisia, loogisista syistä. Myös viisikymppiset ovat työllistyneet nopeasti.

No kerro missä maassa! Minä lähden sinne. N 50

Mikä maa, minä haluan myös tiedon! N47

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paluumuuttajista tiedetään heti ennalta, että ovat itseään täynnä olevia pyrkyreitä jotka tulee vain pätemään jollain veeitun 'monikulttuurilla' vaikkei sillä tee hevon veeittujakaan oikeissa töissä. Että näin.

Tosiaan, vienti nousuun tällä asenteella! Toisekseen, monessa muussa maassa on saanut tottua pidempiin työpäiviin ja riuskempaan työskentelyyn kuin Suomessa. Minusta paluumuuttajana tuntuu yhä käsittämättömältä, että ihmiset pääsevät töistä ihan yleisesti ennen klo 18, jopa klo 15. 

Monessa maassa tosiaan pääsee paremmille ansioille ihan vain tekemällä pidempää työpäivää kuin Suomessa. Meillä vaan työaikaa säätelee laki, joten vaikka haluaisitkin tehdä 10-tuntisia työpäiviä, ei työnantajasi voi siihen suostua joutumatta itse vaikeuksiin. Sinun pitäisi siis ottaa toinenkin työpaikka ja siitä tulosta taas verottaja nappaisee iloisesti tuplaten sen, mitä ykköstyöpaikkasi tuloista.

Entisessä asuinmaassani työaikalakia sovellettiin ihan perustason duunareihin, toimihenkilöiden oletettiin tekevän töitä kellon ympäri, tai ainakin viipyvän duunissa pidempään kuin pomo. Palkka oli vakio, ylityökorvauksia ei ollut tiedossa. En siis kaipaa tällaista Suomeen, mutta täällä työnantajatkin voisivat käsittää, että kyllä niitä töitä tehdään muuallakin, jopa enemmän.

JOs olet lähellä neljääkymmentä ja lapsia useita - olet kustannuspommi työnantajalle.

Koulutus pitää olla suomessa sihteereilläkin.

Tällä otetaan halvempia suoraan koulusta ja ne oppii nopeasti hommat. Tekee halvalla, joustaa kun ei tartte tarhaan kiirehtiä tai lääkäriin viemään lasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se että sanot palkkatoiveesi olevan suomalaisen keskitason alla, niin lasketko sä nyt jostain lehdissä olleesta 3500eur keskipalkasta, vai mistä teidät pyytäväsi vähän? Luulen että tämä voi ihan oikeasti olla yksi syy, näitä aspa paikkoja saattaa olla ihan 1800-2200e /kk  ( vaikka vaaditaan koulutus, kokemus, kielitaito, IT taidot , näytöt) . 

Entä onko käykö hakemuksesta ilmi että asut ulkomailla nyt? Ehkä voisit laittaa vaikka jonkun kaverin osoitteen työpaikkakunnalta , voi olla että kokevat liian epävarmaksi että pystyisit aloittamaan 1kk sisällä , ilman että edes asut täällä. 

Ja viimeiseksi, saatat olla liian hyvä... Kun itse vaihdoin duunia, tai halusin lähteä vanhasta koska kyllästyin vittua huutavaan toimitusjohtajaan, hain esim 3kk pätkää johon olin ylipätevä kaikilla indekseillä , palkkatoiveen sanoin olevan neuvoteltavissa eli siitäkään ei kiikastanut, mutta tämmöisiin mihin olin paperilla enemmän kuin hyvä, en päässyt koskaan edes haastatteluun, sen jälkeen aloin ampumaan sokkona paikkoja joihin matchasin ehkä 50-80% ja kas, niitä soittoja ja haastatteluja alkoi tulemaan ja tämmöiseen sitten lopulta vaihdoin ( hain kaikkea n 4kk ) .

Mutta täällä suomessa on IHAN käsittämätön tilanne työmarkkinoilla, että eipä sitä ihmeitä pysty tekemään vaikka mitä muuttaisi hakemukseen/koulutukseen/kokemukseen/sukupuoleen/ikään/kansallisuuteen tms, 

En tiedä oletko saanut vastauksissa "saimme xx hakemusta" mutta itselle pahin on ollut yli 400 (assarin paikka nimettömään firmaan), muuten pyörii 120-150 välillä

Olen laittanut palkkatoiveeksi 2000. Minulle kelpaisi myös osa-aikainen työ. Olen välillä käyttänyt isäni osoitetta cv:ssä.

Myös ymmärrän sen, että juuri minua ei nyt valittu, kun hakijoita oli 200. Se on sellaista. Joku oli parempi kuin minä. Mutta ne, mitkä jäävät kaihertamaan ovat juuri nuo, joissa KAIKKI mätsää omaan kokemukseeni ja taitoihini ja siltikään en pääse edes haastatteluun. Sitten näen pian taas sen saman ilmoituksen samoine vaatimuksineen netissä. Silloin on tullu kyllä sellainen olo, että taidan olla jotenkin epäkelpo ihan oikeasti. Tulee semmoinen "onko mulla jäänyt puolikas pitsaa etuhampaiden väliin vai mitä ihmettä" -olo.

Onko CV varmasti hyvä? Alussa kannattaisi heti mainita konkreettisesti esimerkeillä omasta osaamisesta ja parhaista saavutuksista sekä miten ne auttaisivat uudessa työssä. Tosin jos hakemuksia on parisataa, siellä on varmasti muitakin hyviä hakijoita. Täysin työnantajan markkinat.

Meidän OPO sanoi ettei kannata toivoo palkkaaa alakanttiin, sillä se voi saada työnantajan epäilemään kykyjä ym.

Onko sinulla ulkomalaainen sukunimi? Voi olla este?

Suomessa haetaan aina samaan massaan sopivia samanlaisia yksilöitä kuin muutkin. Jos olet tehnyt jotain poikkeavaa( Opiskellut ulkomailla, asunut ulkomailla, pitänyt omaa menestynyttäkin yritystä, ollut töissä erikoisemmilla aloilla), et todennäköisesti saa töitä. Erilaisutta pelätään eikä sitä arvosteta, vaikka se voisi tuoda uutta näkemystä ja kehitystä. Ja monesti myös uskomattoman paljon tietotaitoa ja kokemusta. Halutaan se perusmika sinne tekemään ja samalla ihmetellään, kun yrityksillä menee huonosti eikä ymmärretä, että pitäisi siirtyä eteenpäin, kehittää uutta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa haetaan aina samaan massaan sopivia samanlaisia yksilöitä kuin muutkin. Jos olet tehnyt jotain poikkeavaa( Opiskellut ulkomailla, asunut ulkomailla, pitänyt omaa menestynyttäkin yritystä, ollut töissä erikoisemmilla aloilla), et todennäköisesti saa töitä. Erilaisutta pelätään eikä sitä arvosteta, vaikka se voisi tuoda uutta näkemystä ja kehitystä. Ja monesti myös uskomattoman paljon tietotaitoa ja kokemusta. Halutaan se perusmika sinne tekemään ja samalla ihmetellään, kun yrityksillä menee huonosti eikä ymmärretä, että pitäisi siirtyä eteenpäin, kehittää uutta.

Kuten jossain toisessa keskustelussa siteerasin, niin yleinen asenne (ja ihan sanotaan ääneen), että "haetaan tekijää, eikä kehittäjää". Eli suomennettuna: tusinatyyppiä, joka on klooni muista työntekijöistä. Kertokaapa sitten, miten innovaatiot syntyy? Miten ihmeessä me voidaa kilpailla kiinalaisten tai intialaisten kanssa tekemissä? Laskemalla palkka 300 Euroon? Jos ajatellaan takavuosien Nokiaa, niin Nokia menestyi, koska organisaatiossa oli hyvin monenlaista porukkaa. Sinne palkattiin 90-luvulla kaikenlaisella taustalla ihmisiä, jos vaan jonkun pikakurssin tietotekniikasta kävi ja kaikissa tehtävissä ei tarvittu edes sitä. Sitten koulutusmäärät nousi ja 90-luvun lopusta tarvi palkata enää ihan insinööriä ja diplomi-insinööriä, jotka tuli juuri tasan tietotekniikan koulutusohjelmista. Mistäköhän johtuu, että samaan aikaan innovointi ja trendeissä pysyminen heikentyi? Alettiin nyhvätä vaan olemassaolevaa eestaas ja tipahdettiin kehityksestä.

Näin paluumuuttajana todella ihmettelen, etteivät työnantajat ota kiljuen töihin, sillä monissa maissa töitä todella tehdään enemmän ja ahkerammin kuin Suomessa. Kilpailu on myös kovempaa, ja jos on työskennellyt esimerkiksi kansainvälisessä organisaatiossa, jossa työkaverit useista eri maista, on siinä saanut sellaisia sosiaalisia taitoja mitä ei millään koulunpenkillä saa. Monissa maissa ei ole samanlaista sosiaaliturvaa kuten Suomessa, joten ahkera on oltava ja töitä tehtävä oikeasti, jos meinaa syödä. Vaikka Suomessa kitistään että ei ole rahaa ruokaan, on Euroopassakin maita, joissa ei oikeasti ole toimeentulotukea tai työkkärin avustusta kaikille, puhumattakaan asumistuesta :) Joten työntekoon on todella erilainen asenne.Oikeasti joutuun kadulle jos ei ole työtä, sillä työkkärinkorvaus on ainoa sosiaaliavustus ja sitäkin maksetaan vain työssäolovuosien mukaan rajatun ajan.

Ihmettelen Suomen lakisääteisiä taukoja, joustavia työaikoja ja lyhyttä työpäivää. Olen tottunut painamaan niska limassa hommia niin että tulosta vaaditaan oikeasti, henkilökohtaista panosta vaikka ei ollut esimiestehtävissä, ennen esimiestä ei saanut kotiin lähteä (varsinkin ranskalainen esimies rakasti olla myöhään töissä ja siellä nökötettiin, sveitsiläinen, espanjalainen ja irlantilainen lähti aiemmin kotiin). Syyllistä virheeseen etsitään oikeasti, se on monessa maassa tapana,vaikka olisi rivityöntekijä, ei voi piiloutua tiimin tai kenenkään selän taakse. Suomessa on enemmän hyvässä ja pahassa se ettei vastuuta tarvitse kantaa, ei työelämässä eikä henkilökohtaisesessa elämässä, kun aina joku muu huolehtii (valtio, ammattiliitto tms).

Itse lähdin aikoinani matkalaukku kainalossa Eu-maahan, osasin toki englantia ja alkeet kohdemaani kielestä. Etsin töitä 3 kk ja pääsin kotiapulaiseksi suomalaiseen perheeseen. Sitten sain suomalaisyhteisöstä sivutyön ja vuotta myöhemmin töitä kansainvälisestä suuryrityksestä, ja opin samalla sen maan kielen, kävin iltakursseilla. Kyllä se tiettyä sisukkuutta vaatii, että "ulkomailla" pärjää, löytää oman paikkansa ja oppii kielen, varsinkin jos ei ole rikkaita vanhempia jotka sponssaa,aiempia suhteita, maassa jossa ei ole sosiaaliturvaa. Se ei ole sama juttu kuin lähteä esim. lähetettynä työntekijänä pariksi vuodeksi työkomennukselle.

Itse päätin että haluan edetä työelämässä,  kun minut lähetettiin ekan vuoden aikana sikäläisestä työkkäristä paikalliseen nunnien pitämään asuntolaan ilmaiselle kielikurssille, ja muut osallistujat olivat kirjoitustaidottomia laittomia maahanmuuttajia. Kyllä sitä nöyrtyi ja sisuuntui, varsinkin kun monissa virallisissa organissaatiossa kohdeltiin laittomana maahanmuuttajana (kaikki eivät tänä päivänäkään tiedä, että Suomi osa Eu:ta eikä osa Venäjää). Ihan suoraan vihjattiin jopa minun olevan seksityöläinen, joita olli tuossa kaupungissa silloin runsaasti entisistä itä-Euroopan maista.No, samassa maassa asuneet varmaan arvaavat mistä maasta on kyse :)

Harmi, etteivät suomalaiset työnantajat arvosta oikeaa ahkeruutta ja sisukasta asennetta, näyttää siltä että on taas pakattava matkalaukku ja suunnattava tällä kertaa Ruotsiin :) Ja ehkä parempi niin, voi olla etten enää soveltuisi sossusuomen työkulttuuriin kahvitaukoineen...

Sähän voit sitten mennä vaikka takaisin sinne mistä olet tullutkin niin ei tartte kaikkea ihmetellä.

Olen myös paluumuuttaja neljän vuoden takaa. Ensimmäinen työnantajani Suomessa oli sama kuin ulkomailla asuessanikin, joten paluu oli helppo. Jouduin kuitenkin työttömäksi pian. Löysin heti uuden pätkätyön ja sitten seuraavan. Lähestyin aiemmasta asuinmaastani peräisin olevien firmojen suomalaisia tytäryhtiöitä hyvinkin aggressiivisesti ja se auttoi. He halusivat mielellään jonkun jolla on kielitaitoa ja joka osaa hymyillä, small talkata ja käyttäytyä... Toisin kuin monet suomalaiset. Työttömänä olen ollut muutamia viikkoja ja palkka kolmisen tonnia toimistotyöstä. Minulla on yliopistotutkinto hömppäalalta.

Kaksi ongelmaa: olet 40-vuotias ja sinulla on päivähoitoikäisiä lapsia. Nämä ovat nykyisin myrkkyä työnantajille, kun valinnanvaraa työvoimasta on ihan liikaa. Paluumuuttajuuden en usko erityisesti häiritsevän työllistymistäsi.

Itsekin olen 41 v nainen ja valitettavasti töihin ei tunnu pääsevän, vaikka on akateeminen koulutus alalle jolla olevinaan töitä on hyvinkin. Mutta ala on miesvaltainen ja ikärasistinen, ja tiedän joidenkin rekrytoijien jopa naureskelen jos "nelikymppinen ämmä" hakee heille. He haluavat 25-35 v urheilullisia, dynaamisia ja luovia nuoria miehiä. Jokunen nainen käy sekaan jos on nuori, kaunis ja vähän flirtti. Mutta rupsahtanutta nelikymppistä "vaihdevuosihirmua" (tämä on alalla yleinen ennakkoluulo että tässä iässä kiukutellaan vaihdevuosia) ei halua kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Sähän voit sitten mennä vaikka takaisin sinne mistä olet tullutkin niin ei tartte kaikkea ihmetellä.

Ja sinä ottamaan ne lääkkeet! Tai vielä parempi, hyppää junaan ja muuta takaisin sinne Nakkilaan. Vai asutko vielä kotona ja ikää on 15 v?

Ei Suomessa uskalleta ottaa kaikkia vaatimuksia täyttävää kokenutta hakijaa. Sellainenhan saa töitä muualtakin ja saattaa äänestää jaloillaan. Hui kamala... Mieluiten otetaan nuori ja tarpeeksi naiivi juoksemaan porkkanan perässä.

Kävin hetki sitten työmatkalla yrityksemme eräässä Euroopan konttorissa, töissä oli lähes 70 naisia osa-aikaisina ja työntekijöiden teinejä oli myös tekemässä tuntitöinä skannauksia ja postituksia. Jotenkin niin käsittämätöntä millaista on maassa missä on jo työvoimasta pulaa ja perushommiin riittää että osaa juuri skannata tai vielä vanhanakin kelpaa toimistohommiin, ja toimistosiivoojat oli täysin ummikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Kävin hetki sitten työmatkalla yrityksemme eräässä Euroopan konttorissa, töissä oli lähes 70 naisia osa-aikaisina ja työntekijöiden teinejä oli myös tekemässä tuntitöinä skannauksia ja postituksia. Jotenkin niin käsittämätöntä millaista on maassa missä on jo työvoimasta pulaa ja perushommiin riittää että osaa juuri skannata tai vielä vanhanakin kelpaa toimistohommiin, ja toimistosiivoojat oli täysin ummikkoja.

Ketkä yrityksenne suomalaisessa konttorissa hoitavat skannauksen ja postituksen?

Vierailija kirjoitti:

Monessa maassa tosiaan pääsee paremmille ansioille ihan vain tekemällä pidempää työpäivää kuin Suomessa. Meillä vaan työaikaa säätelee laki, joten vaikka haluaisitkin tehdä 10-tuntisia työpäiviä, ei työnantajasi voi siihen suostua joutumatta itse vaikeuksiin. Sinun pitäisi siis ottaa toinenkin työpaikka ja siitä tulosta taas verottaja nappaisee iloisesti tuplaten sen, mitä ykköstyöpaikkasi tuloista.

Kyllä noita pitkiä työpäiviä tehdään Suomessakin. Ei tarvita kuin vastuuta sisältävä asiantuntija- tai johtamistyö, niin joutuu monesti työaikalain harmaille rajamaille. Esim. julkisella puolella osassa organisaatioista tuntisaldot nollautuvat kätevästi määräajoin ja mm. matkatyöaika ei kirjaudu toteutuneiden tuntien mukaisesti, jolloin tuntikirjaukset näyttävät lain mukaisia lukuja vaikka vääntäisi hommia pää punaisena vuodesta toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin hetki sitten työmatkalla yrityksemme eräässä Euroopan konttorissa, töissä oli lähes 70 naisia osa-aikaisina ja työntekijöiden teinejä oli myös tekemässä tuntitöinä skannauksia ja postituksia. Jotenkin niin käsittämätöntä millaista on maassa missä on jo työvoimasta pulaa ja perushommiin riittää että osaa juuri skannata tai vielä vanhanakin kelpaa toimistohommiin, ja toimistosiivoojat oli täysin ummikkoja.

Ketkä yrityksenne suomalaisessa konttorissa hoitavat skannauksen ja postituksen?

Varmaan joku sujuvasti ainakin 3 kieltä puhuva jolla on sertifikaatit yleisimmistä kopiokoneista ja skannereista ja paperityökortti ja postituskortti sekä lisenssit sekä sähkö- että perinteisen postin lähetyksiin.

-

-

Pyydän jo etukäteen anteeksi jos "vitsini" antoi jollekin työnantajalle idean tulevaan työpaikkailmoitukseen...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin hetki sitten työmatkalla yrityksemme eräässä Euroopan konttorissa, töissä oli lähes 70 naisia osa-aikaisina ja työntekijöiden teinejä oli myös tekemässä tuntitöinä skannauksia ja postituksia. Jotenkin niin käsittämätöntä millaista on maassa missä on jo työvoimasta pulaa ja perushommiin riittää että osaa juuri skannata tai vielä vanhanakin kelpaa toimistohommiin, ja toimistosiivoojat oli täysin ummikkoja.

Ketkä yrityksenne suomalaisessa konttorissa hoitavat skannauksen ja postituksen?

Varmaan joku sujuvasti ainakin 3 kieltä puhuva jolla on sertifikaatit yleisimmistä kopiokoneista ja skannereista ja paperityökortti ja postituskortti sekä lisenssit sekä sähkö- että perinteisen postin lähetyksiin.

-

-

Pyydän jo etukäteen anteeksi jos "vitsini" antoi jollekin työnantajalle idean tulevaan työpaikkailmoitukseen...

Ihana :D Mutta joo, sertifikaatit täytyy Suomessa olla, jotta töitä saa :D