Turvottaa jatkuvasti ja on ruma olo

Miehesi näkee sinussa toosan, jos todellakin olet noin surkea tapaus kuten annat ymmärtää ei miehesi näe sinussa mitään muuta kuin toosan, ja sitä ei jaksa kukaan pitkään katsella.

Joten voin siis kaikella todennäköisyydellä sanoa, ettet ole mikään ihan ohi-ammuttu. Jokatapauksessa sinulla on todellisia ongelmia itsesi kanssa, Aloitapa vaikka sillä, että lopetat muiden syyttämisen omista itsetunto ongelmistasi, kyllä he voivat olla syyllisiä tai laukaisevia tekijöitä, mutta nyt jo 23 vuotiaana heillä ei ole enään mitään sijaa elämääsi. Mene peilin eteen ja katso itseäsi, aloita mieleistä tekemistä ja treenaaminen, hoida nuppi ja kroppa kuntoon niin alkaa intseinho loppua. 

Ajatusmaailmasi on kuin 16 vuotiaan, mitä et ilmeisestikkään saanut elää. 

Hyvä ohjenuora kokeile elää sen mukaan ihan vaikkapa viikko. 

listen smile agree and then do whatever you were going to do anyway - Robert Downey Jr.-

Ajatusmaailmani ei ole kuin 16-vuotiaan. Sain elää silloin, nimittäin lukioaikojani ja ne vasta kivoja olivatkin. Aikuisiällä olen vain alkanut taas itsekriittisemmäksi. Sinulla ei ilmeisesti ole kokemusta itsetunto-ongelmista, joten miksi edes vaivauduit vastaamaan? Oletko kenties itse täydellinen, ylijumala kenties? Ja kun sanoit ettei mieheni jaksa katsella toosaani pitkään niin tiedoksi, on tässä kuitenkin kuusi vuotta vierähtänyt yhteiselossa. 

Pieniä on naisten murheet.

Poikaystävät ja kaikki löytyy vaikka on olevinaan niin perkeleen ruma.

Luuserimies kirjoitti:

Pieniä on naisten murheet.

Poikaystävät ja kaikki löytyy vaikka on olevinaan niin perkeleen ruma.

Älä välitä, on täällä meitä ap:n kaltaisia "rumien naisten" tilanne ihmetteleviä naisiakin...

Mulla sama olo :( Aiemmin mulla oli huomattavasti parempi itsetunto, vaikken mikään hyvännäköinen koskaan ole ollutkaan. Korkeintaan ihan ok. Mutta viimeisen suhteen jälkeen olen huomannut itsetuntoni olevan pohjalukemissa. Eksällä oli tapana solvata ja mollata minua mitä inhottavimmilla adjektiiveilla ja kyllähän se jäljen jättää kun kuulee tärkeältä ihmiseltä jatkuvasti olevansa mm ruma ja läski h**ra.

Anyway nyt sinkkuna puoli vuotta ja tuntuu etten voi ikinä kelvata kenellekään. Enkä tietysti voikaan ennen kuin saan itsetuntoni korjattua... Peilistä katsoo suohirviö ja eilenkin odotin hämärän tuloa, jotta kehtasin lähteä meikittömänä taikinanaamana lenkille.

No tuo taitaa olla aika yleistä, että naiset ovat todella kriittisiä oman ulkonäkönsä suhteen ja ei kai se ole ihme kun kaikkialla näkyy toinen toistaan kauniimpia muokattuja kuvia. Ei tarvitse kuin avata mikä tahansa nettisivu niin siinä on varmasti joku kaunis ja laiha nainen ja mainoslahjat, että laihduttaa 5kg näillä ohjeilla. Sehän menee alitajuntaan.

Vierailija kirjoitti:

No tuo taitaa olla aika yleistä, että naiset ovat todella kriittisiä oman ulkonäkönsä suhteen ja ei kai se ole ihme kun kaikkialla näkyy toinen toistaan kauniimpia muokattuja kuvia. Ei tarvitse kuin avata mikä tahansa nettisivu niin siinä on varmasti joku kaunis ja laiha nainen ja mainoslahjat, että laihduttaa 5kg näillä ohjeilla. Sehän menee alitajuntaan.

Hemmetin ennakoiva näppäimistö.. :D

Itse paransin itsetuntoani ottamalla kuvia. Olin sairastanut syömishäiriötä jonkin aikaa ja lopettanut sen aiheuttaneen huonom parisuhteen joka romutti täysin itsetuntoni.

Otin siis erilaisia kuvia, kokeilin kaupassa vaatteita jota en olisi kehdannut kun ajattelin niitten kuuluvan jollekkin kauniimnalle.

Kuvia en siis julkaissut minnekkään vaan etsin niistä itse piirteitä mistä pidän ja samalla etsin omaa tyyliäni..

Tänä autroi minua todella paljon, syömishäiriö parani ja nykyosemmin oöen saavutanut normaalipainon (=lihonnut) mutta edeöleen löydän itsestäni ne kauniit puolet joota tuon esille itsestäni entistä itsevarmempana ;)

Niin ärsyttäviä nuo pahan olon mitätöivät kommentit, kun "sullahan on poikaystävä ja kaikkea" ja "varmasti on paljon rumempiakin". Jos on paha olo ja huono itsetunto niin sitten on eikä tuollaiset kommentit auta siinä yhtään.

Itselläni ei varsinaisesti ole huono itsetunto, mutta on se kyllä huonontunut tässä iän karttuessa ja jatkuvasti tarkkailen itseäni peilistä ja ahdistun. Ja katselen muita ihmisiä kadehtien. Tiedän etten ole mikään suohirviö, ihan tavallisen näköinen nainen, mutta se ei nyt vain riitä minulle itselleni. Muiden kommentit eivät juuri hetkauta suuntaan eivätkö toiseen, kun omat aivot eivät suostu olemaan tyytyväiset.

Luulen että kyse on elämäntilanteestani. Jumitan tällä hetkellä tilanteessa, johon en ole tyytyväinen, ja joka niin sanotusti syö naista. Kun muualla elämässä mättää, on helppo hukuttautua pinnalliseen itsekriittisyyteen ja kuvitella, että elämän onnettomuus johtuu naamasta tai niistä parista ylimääräisestä vyötäröllä. Sen sijaan kun muuten pyyhkii hyvin, ei niitä jaksa niin murehtia koska näkee, ettei onni ole siitä kiinni. Onko niin ap, että sinulla on elämässä jotain muuta mikä aiheuttaa sinulle pahaa oloa ja käännät siksi syyttävät silmät peiliin?

Nostelen ketjua, kun itse kärsin rumuudesta/tavallisen näköisyydestäni ja se haittaa elämää.

Miten niin poikaystävä ei auta ja tästä huomauttaminen olisi mitätöintiä?

Pitkäaikainen kumppanihan on elävä todiste siitä, että jotain miellyttää ulkonäkösi ja persoonasi vaikka itse sitä et edes näkisi huonon itsetunnon takia.