Voiko elämässä enää nuoruuden jälkeen tuntea samanlaista riemua ja jännitystä?
Keski-iässä kaikki tuntuu olevan huolien ja realismin varjostamaa.
Esim. Olen aloittamassa nyt opinnot ja mietin lähinnä miten ehdin saada tutkinnon ajoissa valmiiksi ennen opintotukikuukausien loppumista, kestääkö mun terveys opintoja ja työllistynkö edes tämän kaiken jälkeen.
Nuorempana olisin miettinyt vaan, että onpa hauskaa ja jännittävää aloittaa uusi elämänvaihe ja tutustua uusiin ihmisiin.
Kommentit (35)
Oli sitä jännitystä nuorena että löytyykö elämänkumppani ja työpaikka mutta vanhana ei tarvitse jännittää sitäkään. Jos ei enää työllisty niin ei paljon paina.
Lapset tuo ehkä sitä riemua jos sattuu olemaan jälkikasvua.
Voi, etenkin jos hankit lapsia ja pystyt heittäytymään heidän juttuihin mukaan ja vaikka leikkiä merenneitoa heidän kanssaan
Vierailija kirjoitti:
Voi, etenkin jos hankit lapsia ja pystyt heittäytymään heidän juttuihin mukaan ja vaikka leikkiä merenneitoa heidän kanssaan
😂
Nuoruus oli kamalaa. Elämäni on vain parantunut ja muuttunut mielenkiintoisemmaksi iän myötä. Olen 47v.
Ilman lapsia ehdit harrastelemaan jännittäviä asioita ja vaikkapa matkustelemaan jännittäviin kohteisiin.
Ei Suomessa koska täällä kuuluu lapsuuden jälkeen tuntea pelkkää ankeutta ja juoda itsensä hengiltä. Ja valtiovalta myös varmistaa että aikuinen ihminen ei voi tuntea riemua jatkuvien huolien keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuo ehkä sitä riemua jos sattuu olemaan jälkikasvua.
Tuovat vaan lisää huolta ja murhetta.
Ap
Minä saan tuon tunteen vuoristopatikoimisesta. Kun kallion korkealla reunalla katsoo kaukaisuuteen niin sydän on riemua täynnä!
Itse aloin hakea jännitystä oltuani kolmen lapsen kotiäitinä 7 vuotta. Yhteensä kolme rakastajaa ehti olla, sen jälkeen hakeuduin takaisin porvarilliseen ammattiini. Tuo jännityksen hakeminen oli parivuotinen siirtymävaihe kahden toisistaan täysin poikkeavien maailmojen välillä.
Miksei, kyllähän jotkut rakastuukin isosti viiskymppisinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuo ehkä sitä riemua jos sattuu olemaan jälkikasvua.
Tuovat vaan lisää huolta ja murhetta.
Ap
Onpas elämäsi surkeaa.
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
Jännitystä saa, kun lääkäri tutkii koetuloksia ja toteaa, että jotain täällä näyttäisi olevan.
Kyllä, mutta ne suuremmat tunteet kannattaa juhlia yksinään jossain, tai porukka joko pitää hulluna tai sitten yrittää lannistaa.
Suurin osa on oppinut tämän kantapään kautta, ja siksi vaikuttaa siltä, ettei kukaan tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuo ehkä sitä riemua jos sattuu olemaan jälkikasvua.
Tuovat vaan lisää huolta ja murhetta.
Ap
Onpas elämäsi surkeaa.
Tuskin on, jos hänellä ei ole niitä kakaroita kiviriippanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Mulle kävi näin. Oli ihan kuin teininä! Yhtä jännää. Valitettavasti kyseessä salasuhde, josta tietysti jäin kiinni. Se sitten tuo omat jännitteensä.
Ihastumisen tunteeseen jäi myös koukkuun, sitä tunnetta tekee mieli hakea uudestaan ja uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos keski-iän kriisissä ihastuu, niin saa kokea samanlaista tunteiden myllerrystä kuin nuorena.
En todellakaana usko tätä.
Ap
Mulle kävi näin. Oli ihan kuin teininä! Yhtä jännää. Valitettavasti kyseessä salasuhde, josta tietysti jäin kiinni. Se sitten tuo omat jännitteensä.
Ihastumisen tunteeseen jäi myös koukkuun, sitä tunnetta tekee mieli hakea uudestaan ja uudestaan.
Eli pettämällä kumppaniaan voi löytää iloa elämäänsä? Kuulostaapa todella ihanalta. Voi hyvä luoja sentään.
Ap
Niin sanovat sitä aikuistumiseksi.