Galluppia pukkaa: Päivän huippuhetki?
siinäpä se otsikossa. Mitkä hetket oli sinun elämässäsi niitä tämän perjantain huippuhetkiä: sekunteja, jotka parhaimmassa tapauksessa muistat vuosienkin päästä tai ainakin niitä hetkellisiä mielenpiristäjiä?
Kommentit (6)
Paikattiin lohjennutta paikkaa. Porat vinkui ja surisi ja siinä makaillessani mietin kauppalistaa ja rupesi melkein nukuttamaan. Yhtäkkiä tajusin, kuinka uskomattoman, käsittämättömän etuoikeutettu olenkaan. Aika monessa paikassa maapallolla kipeää hammasta saisi potea kunnes se putoaa. Meitsi makaa lämpimässä, siistissä huoneessa, hammaslääkärimaksu ei ole päätä huimaava eikä edes satu! Ja lääkäriajankin sai parin päivän varoitusajalla.
Ei ehkä täällä kävijöille kuulosta miltään, mutta tänään vanhojen päivänä, koin lukion opena hetken, joka itkettää vieläkin; eräs ryhmäni oppilaista sairastanut vakavasti ja vähän aikaa sitten palannut kouluun, nyt ei voinut vanhojen tansseihin voinut muuten osallistua, mutta kun yleisö kutsuttiin mukaan ' viimeiseen valssiin' , kaveri heitti pipon penkkiin ja meni mukaan - ei siis ole tähän mennessä pipoa koulussakaan riisunut, kun sytostaattihoitojen viemät hiukset ovat tietystikin arka asia. Liikutti tosiaan se, mitä rohkeutta tuo vaati :-)
kun siirtyi nukkumaan jatkettavaan sänkyyn ja samalla järjestettiin pojan huone uusiksi.
onneksi kyseessä olivat vain maitohampaat... huoh! ja helpotus!
pysähtyi kesken kaiken touhotuksen, katsoi minua hymyillen ja tuli halaamaan tiukasti :´) Ja se, kun istui sylissäni ennen nukkumaanmenoa ja silitteli ensin minun poskiani ja sitten omiaan, tarttui sitten käsiini ja siirsi ne silittämään omia pehmeitä poskiaan. Se hymy oli niin suloinen :)))
Ensimmäinen oli aamulla kun loikoiltiin lapsen kanssa pitkään meidän vanhempien sängyllä, lapsella oli pelkkä vaippa päällä ja oli niiiiiin hyvällä tuulella. Ne hetket ja hymyt sain onneksi ikuistettua kameralla.
Toinen hetki oli päivällä kun mies tuli kotiin ja meni suorilta ulkovaatteet päällä höpöttelemään lapselle joka hihkui onnesta. Tuli kyyneleet silmiin kun tajusin kuinka kova ikävä isällä oli ollut lastaan...