Voiko kenestä tahansa tulla vaikka näyttelijä, muusikko, lääkäri, astrofyysikko?

Varmaan ainkain näiden "elämä on valintoja" -tyyppien.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ihmisen potentiaaliin älykkyyttä enemmän vaikuttavat motivaatio ja itsetunto. Tunnen ihmisiä, jotka tekevät todella paljon työtä ollakseen esimerkiksi hyviä tanssijoita/näyttelijöitä, ja uskovat olevansa hyviä alallansa, vaikka eivät todellisuudessa yllä keskivertoa korkeammalle. Sitten tunnen taas toisia, jotka eivät usko itseensä ja kuvittelevat olevansa huonoja kaikessa, mitä tekevät, mutta pärjäävätkin keskivertoa paremmin ryhtyessään toimeen. Nämä ihmiset eivät kuitenkaan tule koskaan hakeutumaan haluamallensa alalle, koska eivät usko itseensä. Uskonpuutteen vuoksi heillä ei tunnu olevan myöskään motivaatiota.

Tähän minäkin uskoin. Esim. yläasteella ja vielä lukiossa uskoin että olen matemaattisesti lahjaton. Siksi kaikki yritykseni oppia matematiikkaa olivat varsin puoliverisiä, tehtyjä mielentilassa jossa pohjimmiltani uskoin että tämä on minulle (liian) vaikeaa, ei tule mitään. Olevinani yritin kyllä tosissani oppia, mutta taustalla olevat negatiiviset uskomukset sabotoivat yritykseni niin etten oppinut vaikka kuinka yritin.

Pidin sitten lukion jälkeen muutaman välivuoden tehtaan duuneissa kun en oikein tiennyt mihin lähtisin opiskelemaan. Ei ollut mihinkään erityisiä lahjoja eikä erityistä kiinnostustakaan. Lopulta päädyin ajattelemaan niin, että lahjakkuus on pääosin myytti, ja että normaaliälyinen ihminen kyllä pystyy siihen mihin päättää pystyä. Tällä asenteella lähdin yliopistoon matemaattis-luonnontieteelliselle alalle opiskelemaan, ja minähän pystyin.

Kun vaikeaa tuli, kuten varsinkin ensimmäisillä peruskursseilla tuli, kun lyhyen matematiikan pohjalta siellä olin, en enää ajatellut että nyyh,  tällaista tämä on kun on lahjaton ja tyhmä, vaan ajattelin, että minun täytyy tehdä enemmän työtä, etsiä ehkä apua toisilta ja kirjoista. En syytellyt enää itseäni ja ominaisuuksiani vaan ajattelin että en ymmärrä tätä, koska mielestäni tästä palapelistä puuttuu jotain osaamisen ja tiedon palasia, ja siksi ei ratkaisua synny. Sitten vaan etsin ne puuttuvat palat ja opein ratkaisemaan niitä ongelmia. Pääasia oli, etten enää uskonut että mikään on minulle mahdotonta koska lahjattomuus tai alhainen ÄO, vaan uskoin että täytyy tehdä työtä ja etsiä tietoa ja apua, jos jokin tuntuu vaikealta.

Normaali äly riittää, ei tarvitse olla siinä ylemmässä kvartiilissa, vaikka tietysti se helpottaa. Mutta jos haluaa keksiä jotain uutta, niin silloin on kyllä oltava älykäs. Ei nykyisin pääse proffaksi jos ei ole oikeasti hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Normaali äly riittää, ei tarvitse olla siinä ylemmässä kvartiilissa, vaikka tietysti se helpottaa. Mutta jos haluaa keksiä jotain uutta, niin silloin on kyllä oltava älykäs. Ei nykyisin pääse proffaksi jos ei ole oikeasti hyvä.

Akateemisessa maailmassa töissä olleensa sanoisin, että proffaksi pääsee ihan muilla avuilla. Ensinnäkin täytyy tietysti jäädä jatkamaan uraansa yliopistolle, eikä mennä bisnesmaailmaan. Sitten täytyy ahkerasti tuottaa tutkimuspapereita ja konferensseja ja sosialisoida oikeiden ihmisten kanssa. Ei se proffan virka juurikaan korreloi sen kanssa kuka on paras tutkijana tai alallaan. Pääosin siihen hommaan hakeutuu niitä sosiaalisempia ihmisiä tutkijaporukasta. 

Myös keksimistä on kovin monenlaista. Onhan sellaistakin tapahtunut, että joku tavis perheenäiti tai duunari keksii jonkun arjen idean, josta tulee hitti ja joka tekee keksijästään rikkaan. Toisaalta jos puhutaan tieteellisistä tai huipputeknisistä keksinnöistä, niin varmasti älyä tarvitaan ainakin jonkin verran. Tosin on niinkin, että joskus vaan "keskinkertainen" keksii loistavan idean, ja huippuälykäs taas vaan puurtaa perushommia vuodesta toiseen koska ei ole sellaista luovuutta, ei ole vaan sattunut tulemaan mitään keksintöideaa.

Muusikko voi kyllä tulla kenestä tahansa jos oikeasti treenaa ja paneutuu harrastukseen. Se on tietenkin jokaisen oma tulkinta onko muusikko konservatorion käynyt, nuottien lukemisen taitava ammatikseen musiikkia harjoittava henkilö vai vain henkilö joka osaa soittaa vähintään kohtuullisesesti jotain instrumenttia ja musikkiharrastus on tärkeä osa elämää. Itselleni muusikkous tarkoittaa tuota jälkimmäistä ja ammattimuusikkous ensin mainittua. M22

Taiteilijan ammateissa pitää ensin olla kykyä kestää epävarmuutta, sitten pitää olla tahtoa ja kolmanneksi pitää olla lahjakkuutta. Ilman kahta ensimmäistä lahjakkuudesta ei ole paljon iloa. Lääketieteessä ja astro- tai muussa fyysiikassa on varmaan paljon suoritepohjaisia asioita joita voi opetella, jos on taipumusta ja tahtoa.   Kun katson TV1:n Universumin salaisuudet-sarjan Manchesterin yliopiston fysiikan professori Brian Coxia mulle tulee mieleen, että niillä, jotka miettivät maailmankaikkeuden mekaniikkaa työkseen, on enemmän yhteistä taiteilijoiden kuin tk-lääkäreiden kanssa. Kaikki ei ole kaikkia varten, monikymmenvuotisen työ-uran voi rakentaa vain sen varaan, mistä on oikeasti kiinnostunut. Se ei ole hyvä tai huono asia, se on vain asia. 

Coxin sarjaa voi katsoa Areenasta. 

Kuten yllä on jo sanottu, motivaatio merkitsee todella paljon. Jos ei kiinnosta taikka ei usko itseensä, ei oikein mihinkään pystykään. Kova panostus taas voi viedä lopulta pitkälle, vaikka lähtökohdissa olisi paljonkin toivomisen varaa.

Monille aloille silti tarvitaan edes jonkinlaista lahjakkuutta tai muuta soveltumista. Itsestäni ei esim. koskaan olisi voinut tulla lääkäriä. Se ei johdu älyn puuttesta vaan liiallisesta herkkyydestä. Samasta syystä en voisi olla minkään sortin hoitaja. Täysi mahdottomuus.

Ei voi mutta itselle hyvän ja oikean ammatin ja työn voi jokainen löytää.

En usko geneettiseen tasapuolisuuteen eli todellista synnynnäistä lahjakkuutta ja taipumuksia on eli kognitiiviset kyvyt ovat aina erilaisia eri ihmisillä ja havainnointikyky ja muistin toiminta esimerkiksi. Esim musiikkiin liittyvä rytmin havainnoinnin kyky ei toimi vaan kaikilla ainakaan hyvin eikä siis voi ajatellakaan. että jokaisesta voi tulla lääkäri tai astronautti. Lisäksi vanhempien ja suvun kyvyllä kannustaa ja antaa ainneelista ja henkistä tukea on iso merkitys, jos täytyy muuttaa toiselle paikkakunnalle yliopistoon opiskelemaan. On helpompi heittää hanskat tiskin, jis vanhemmat vittuilee erikä pidä sinua minään.

Periaatteessa kyllä, mutta todellisuudessa ei. Pyrkiähän aina voi. Hyvää alansa hallitsijaa ei tule joka jampasta, huippuja vain erittäin harvoista. Aika moni luiskahtaisi Gaussin käyrän toiseen päähän eli aika surkeita tapauksia. Tuo ajatus siitä, että jokaisesta voi tulla ihan mitä vaan, haiskahtaa jotenkin kovin amerikkalaiselle.

Vierailija kirjoitti:

Tuli mieleen tuosta keskustelusta, että mitä kannattaa opiskella. Vastattiin, että lääkäriksi tms. Onko todella näin, että kenestä tahansa normaaliälyllä varustetusta pulliaisesta voisi tulla mitä vain? Voisiko esimerkiksi minusta, matemaattisesta idiootista, tulla vaikkapa lääkäri tai fyysikko?

(En haaveile lääkärin urasta.)

En kyllä oikein usko,kai jotain luontaisia taipuksia pitää olla.Mihin tahansa hommaan siis. Lukion oma opettajan(ryhmänohjaaj?) sanoi ettei yliopisto-opiskelu vaadi älyä,vaan paksun persnahan että jaksaa lukea,mutta ei kai oppiminen voi olla sielläkään pelkkää ulkolukua?