Mies ei päästä minua suihkuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Millä perusteella se on lastensuojeluilmoituksen paikka? Minä itsehän se tässä olen helisemässä. Lapset saavat peseytyä vapaasti. Ja onko se lasten kannalta ongelmallista, että mies rentoutuu toisessa huoneessa? Mä kuitenkin hoidan kotityöt tiptop. Mies vain kontrolloi mun (aikuisen) tekemisiä ja oon vähän "huutolaislapsena" itse mieheni nurkissa. Emme myöskään varmaan ole ainoa pariskunta, joista toinen nukkuu yönsä sohvalla (tässä tapauksessa tosin äiti). Anopinkaan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan hän lähinnä puolusteli miestäni, joka oli myös lapsuudenkodissaan aikanaan määräillyt äitinsä suihkussakäynnistä (anopilta oli myös rajoitettu voimakkaasti suihkussakäyntiä).

eli tilanne on mielestäsi normaali? no alan olla sillä kannalla ettet sinäkään ole ihan terve. Mies laiminlyö lastenhoitovastuutaan, kohtelee sinua kuin koiranpaskaa ja sinä olet mielestäsi se joka on helisemässä. Kotitöiden tekeminen ei olekaan se pääasia tässä vaan se että tuollainen elinympäristö ei ole lapsille terve ja miehesi tapa kohdella sinua tulee näkymään jo ihan lähivuosina lasten käytöksessä. Mutta jos tuo on mielestäsi ok niin miksi edes teit tämän aloituksen? jatka vain paskassa makoilua, kaikissa merkityksissä. 

Ei se ehkä ole epänormaalia, mutta en vain tykkää moisesta ja veikkaan, että useimmat miehet sallivat tyttöystävänsä/vaimonsa peseytymisen vapaasti. Joten purin vain harmistumistani lähinnä. Mulla siis on jo toinen asunto hankittuna (mulle ja lapsille) ja olen jopa tekosyyn varjolla saanut vietyä tavaroistani osan pois. Ehkä uskaltaudun pian muuttamaan, sillä en raaski maksaa siitä turhaan kulujakaan kuukausikaupalla, jos asunto on tyhjillään ja mies käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.

usko nyt jo kun kaikki sanovat että tuo ei ole normaalia, tervettä. Älä lykkää lähtöä enempää, tuon miehen kanssa ei tule olemaan sellaista kuin hallittu ero. Ainoa joka haluaa hallita on miehesi. Tottakai pelkäät miestäsi, siihenhän hän tähtääkin, ja nujertaa pikkuhijaa kaiken rohkeuden sinusta jos et nyt lähde. Pakko sun on sinne lastensuojeluun ottaa yhteyttä että petaat omalta osaltasi sinun ja lasten elämän tasaisemmaksi. Olet töissä, huolehdit kodista ja lapsista, heillä ei ole syytä viedä lapsia pois SINUN luotasi mutta jos jatkat tuon miehen kanssa, kylmän ja julman ihmisen kanssa, se ei ole lapsille hyvä kasvuympäristö ja silloin on vaara että sinäkin menetät lapset koska mahdollistat sen että miehesi saa hallita koko perhettä miten huvittaa. Anoppisi on täysi lapanen kun on kasvattanut tuollaisen miehen ja vielä hyväksyy sen että mies määrää millon äitinsä saa käydä suihkussa. Sinua kohtelee yhtä halveksivasti. 

Vierailija kirjoitti:

I feel you ap., mä tei aina niin, että kävin kerran viikossa, kun mies on töissä taloyhtiön suihkussa, jos rappusiivooja päästi sisään.Kolmoset sain hoitoon naapurille siksi aikaa ja kaksi vanhempaa 2v ja 4v pärjäsivät yksin kotona . Harmi vaan ettei voinut käyttää kuin sitä samaa likaista t-paitaa, jota olin käyttänyt jo puolivuotta. Lopulta alkoi hienhaju olla niin kamala, että mies sairastui allergiaan, kun haisin niin hielle ja sai potkut jakeluauton kuljettajan töistä, koska melkein sokeutui. Nyt mä en enää pääse edes sinne taloyhtiön suihkuun :( Huomasin just, että kärpäspaperit on loppu ja paskakärpäsiä pärisee ympärillä, ap: n juttukin haiskahtaa samalle?

Kai sä ymmärrät, että kärpäspaperit on myrkkyä lapsille ? Ja miten toi sun allergia, jos sun mies on saanut susta noin voimakkaan allergisen reaktion, niin miten lapset? Lasun paikka!

Ei muuta kuin lappuliisaksi Färsaarille, go ap!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Seli, seli. Sä itse olet ihan yhtä vastuussa siitä, että teidän lapsille tulee vielä jotain henkisiä ongelmia tuosta tilanteesta. Jos noin pelkäät, niin ala kerää systemaattista todistusaineistoa ukkoasi vastaan.

alkaa tuntua siltä että lapset olisi parasta sijoittaa jonnekin muualle kun et ap itse tajua ollenkaan miten sairas tuo teidän perhekuvio on. Juuri siksi se lastensuojelu olisi syytä ottaa kuvaan nyt, sinun aloitteestasi, että sinä olet se joka apua hakee; silloin sinä olet se joka apua saa, ja lapset. Jos miehesi on sellainen kyrpä kuin nyt vaikuttaa, luuletko että mikään sovinnollinen ja kaverillinen ero onnistuu? Ei todellakaan. Siinä vaiheessa mies vasta iskeekin ja silloin sulla on paljon heikommat mahdollisuudet saada lapset. On sossut ennenkin nähneet taitavia supliikkimiehiä hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kyllä ne osaavat ajatella että moni kakku päältä kaunis. 

Juurihan olen sanonut, että mielestäni mies on epäreilu ja outo ja haluan erota ja asuntokin on hommatu plus osa tavaroista muutettu. Mies ei siitä tiedä mitään. Ja silti lapset pitäisi viedä minultakin pois. :( Olen itse ihan normaali henkisesti ja muuten kaikki perusjutut on kunnossa, mutta kun mun miehestä ei voi noin vain erota ilman huolellista valmistelua. Jos laitan kovan kovaa vastaan (esim. menen kantelemaan sossuille ym.), niin silloin mies muuttuu vain pahemmaksi. Mun on pakko olla tosi varovainen tässä ja pitää mies tyytyväisenä ja rauhallisena. Toisaalta, kun eroan ja jos olen sotkenut sossut mukaan, saan itse ollakin sitten seuraavat vuodet heidän syynissään ja kärsiä itse siitä asiakkuudesta. Kun siis eihän siitä asiakkuudesta pääse välttämättä eroon, vaikka ne epäkohdat olisi korjattu. Mies pääsisi puolestaan taas kuin koira veräjästä.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuta kuin lappuliisaksi Färsaarille, go ap!

Mistä tuollaista päättelit? En tee kyseistä hommaa ja minulla on ylipistokoulutus ihan hyvin työllistävältä alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Seli, seli. Sä itse olet ihan yhtä vastuussa siitä, että teidän lapsille tulee vielä jotain henkisiä ongelmia tuosta tilanteesta. Jos noin pelkäät, niin ala kerää systemaattista todistusaineistoa ukkoasi vastaan.

alkaa tuntua siltä että lapset olisi parasta sijoittaa jonnekin muualle kun et ap itse tajua ollenkaan miten sairas tuo teidän perhekuvio on. Juuri siksi se lastensuojelu olisi syytä ottaa kuvaan nyt, sinun aloitteestasi, että sinä olet se joka apua hakee; silloin sinä olet se joka apua saa, ja lapset. Jos miehesi on sellainen kyrpä kuin nyt vaikuttaa, luuletko että mikään sovinnollinen ja kaverillinen ero onnistuu? Ei todellakaan. Siinä vaiheessa mies vasta iskeekin ja silloin sulla on paljon heikommat mahdollisuudet saada lapset. On sossut ennenkin nähneet taitavia supliikkimiehiä hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kyllä ne osaavat ajatella että moni kakku päältä kaunis. 

Mä en haluaisi missään nimessä sekaantua mihinkään sossuihin, kun niistä ei välttämättä pääse eroon, vaikka itse tekisi kaiken täydellisesti. Mieluummin vaikka muuttaisin toiseen maahan. Onneksi mulla on sellainen koulutus, että saisin helposti töitä useimmissa länsimaissa. Koko ajatuskin viranomaissyyniin joutumisesta on todella ahdistava. Varsinkin, kun mä en ole tehnyt muuta väärin kuin perustanut perheen vääränlaisen henkilön kanssa. Jos hommaan asunnon ja otan eron, niin miksi joidenkin sossujen pitäisi enää siinä vaiheessa sekaantua. Kun siis asia olisi jo korjaantunut. Mun miehellä on outoja piirteitä ja päähänpinttymiä, mutta ei kukaan niitä hänestä arvaisi tai tietäisi ennen kuin useamman vuoden tuntemisen jälkeen. Hän osaa teeskennellä varsin fiksua julkisesti.

ok, voit olla ottamatta yhteyttä lastensuojeluun mutta siinä tapauksessa miehesi tod.näk. aloittaa oman sotansa ja kääntää kaikki sinua vastaan saadakseen lapset. Kyse ei ole siitä että olisit tehnyt jotain väärää vaan siitä että ehdit saada ns.vähän lisää pelaajia omaan joukkueeseesi. Eihän tilanne varmaan sillä ratkea että vaan muutat? Mies ei niin vähällä luovu kiusaamisen kohteestaan. Toisekseen joudutte joka tapauksessa hoitamaan elatussopimukset ym lastenvalvojalla joka sekin on "sossu". Sulla on nyt joku ihme käsitys sossuista - ihan tavallisia ihmisiä he ovat ja tekevät työtään. Moni tekee itsekin lastensuojeluilmoituksen joko vaikean lapsen takia tai sitten saadakseen apua erotilanteessa tai muusta syystä. Ei sen tarvi olla mikään osoitus siitä että SINÄ olisit hoitanut asiat huonosti vaan pikemminkin siitä että hoidat ne hyvin. Sun miehelläsi ei ole outoja piirteitä vaan sairaita piirteitä. Toisen haukkuminen, alistaminen, hallitseminen ja tunnekylmyys ovat valitettavasti aika tyypillisiä narsistille jos muillekin. Olet ilmeisesti vähän sokeutunut tuolle tilanteelle ja muutaman vuoden päästä sinusta ei enää ole edes lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Millä perusteella se on lastensuojeluilmoituksen paikka? Minä itsehän se tässä olen helisemässä. Lapset saavat peseytyä vapaasti. Ja onko se lasten kannalta ongelmallista, että mies rentoutuu toisessa huoneessa? Mä kuitenkin hoidan kotityöt tiptop. Mies vain kontrolloi mun (aikuisen) tekemisiä ja oon vähän "huutolaislapsena" itse mieheni nurkissa. Emme myöskään varmaan ole ainoa pariskunta, joista toinen nukkuu yönsä sohvalla (tässä tapauksessa tosin äiti). Anopinkaan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan hän lähinnä puolusteli miestäni, joka oli myös lapsuudenkodissaan aikanaan määräillyt äitinsä suihkussakäynnistä (anopilta oli myös rajoitettu voimakkaasti suihkussakäyntiä).

eli tilanne on mielestäsi normaali? no alan olla sillä kannalla ettet sinäkään ole ihan terve. Mies laiminlyö lastenhoitovastuutaan, kohtelee sinua kuin koiranpaskaa ja sinä olet mielestäsi se joka on helisemässä. Kotitöiden tekeminen ei olekaan se pääasia tässä vaan se että tuollainen elinympäristö ei ole lapsille terve ja miehesi tapa kohdella sinua tulee näkymään jo ihan lähivuosina lasten käytöksessä. Mutta jos tuo on mielestäsi ok niin miksi edes teit tämän aloituksen? jatka vain paskassa makoilua, kaikissa merkityksissä. 

Ei se ehkä ole epänormaalia, mutta en vain tykkää moisesta ja veikkaan, että useimmat miehet sallivat tyttöystävänsä/vaimonsa peseytymisen vapaasti. Joten purin vain harmistumistani lähinnä. Mulla siis on jo toinen asunto hankittuna (mulle ja lapsille) ja olen jopa tekosyyn varjolla saanut vietyä tavaroistani osan pois. Ehkä uskaltaudun pian muuttamaan, sillä en raaski maksaa siitä turhaan kulujakaan kuukausikaupalla, jos asunto on tyhjillään ja mies käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.

usko nyt jo kun kaikki sanovat että tuo ei ole normaalia, tervettä. Älä lykkää lähtöä enempää, tuon miehen kanssa ei tule olemaan sellaista kuin hallittu ero. Ainoa joka haluaa hallita on miehesi. Tottakai pelkäät miestäsi, siihenhän hän tähtääkin, ja nujertaa pikkuhijaa kaiken rohkeuden sinusta jos et nyt lähde. Pakko sun on sinne lastensuojeluun ottaa yhteyttä että petaat omalta osaltasi sinun ja lasten elämän tasaisemmaksi. Olet töissä, huolehdit kodista ja lapsista, heillä ei ole syytä viedä lapsia pois SINUN luotasi mutta jos jatkat tuon miehen kanssa, kylmän ja julman ihmisen kanssa, se ei ole lapsille hyvä kasvuympäristö ja silloin on vaara että sinäkin menetät lapset koska mahdollistat sen että miehesi saa hallita koko perhettä miten huvittaa. Anoppisi on täysi lapanen kun on kasvattanut tuollaisen miehen ja vielä hyväksyy sen että mies määrää millon äitinsä saa käydä suihkussa. Sinua kohtelee yhtä halveksivasti. 

Mutta en tajua, miksi mun pitäisi vapaaehtoisesti mennä ns. suden suuhun eli antautua lastensuojelun syyniin, kun en ole itse tehnyt mitään pahaa ja jos hommaan uuden, hyvän kodin lapsille (minkä olen jo tehnytkin valmiiksi)?

Voin toki ottaa sossuihin yhteyttä, jos olisin ihan epätoivoinen tai jos mies riehaantuu ja jos hän aikoo vaatia huoltajuuden itselleen, sillä silloin itselläni on vastalause jos toinenkin asiaan. Mutta silloin tiedän, että saattaisin menettää lapset huolimatta siitä, miten hyvin itse hoitaisin kaiken. Mies ehkä valehtelisi minusta jotain ja lapset päätyisivät sijaisperheeseen.

Sinänsä en todennäköisesti pystyisi heidän kanssaan muuttamaan tilannetta pakoon ulkomaillekaan, sillä mies ei antaisi siihen lupaa. Joten olisin joka tapauksessa ns. kiikissä.

Edelleenkään en kyllä tajua, miksi suihkussakäynnin kontrollointi äitiä kohtaan olisi syy huostaanottaa lapset, jos äiti haluaisi erota ko. miehestä. Onhan Suomessa muslimeita ym., joilla vaimot voivat olla tukevasti nyrkin ja hellan välissä, mutta kyllä he silti saavat pitää lapsensa.

Piipahdat vaan ap siellä uudessa asunnossa suihkussa, sano vaikka että käyt koiraa kusettamassa. Eikös teillä ole koiraa? No noin nokkelana ja suunnitelmallisena naisena ylipistokoulutus ja kaikki (jotain tekstiilialan korkeakoulua?) sinä saat miehesi vakuutettua, että teillä on koira. Tai vie roskapussi kun miehesi ottaa sekuntikellolla aikaa ja kieriskele hangessa itsesi raikkaaksi. Turha valittaa, kyllä nainen konstit keksii kun on pakko!

Aloitat nyt jo huolellisen erovalmistelun. Kävelet tänään metrin kauemmaksi, huomenna puolitoista ja ylihuomenna kaksi metriä niin miehesi ei osaa epäillä mitään. Sitten viet toisen lapsen uuteen asuntoon ja sanot miehellesi että teillä ei tosiaankaan ole kuin yksi lapsi ja kohta hups ei sitäkään. Pidät vaan miehen tyytyväisenä ja rauhallisena. Syötät pasta-aterioita päivä kerrallaan kunnes miehesi lihoo 500 kiloiseksi ja ei enää mahdu talostanne sinun perääsi. Huolella valmisteltu ero on paras ero, tsemppiä Färsaarille ja muista lapset! Niitä on kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Seli, seli. Sä itse olet ihan yhtä vastuussa siitä, että teidän lapsille tulee vielä jotain henkisiä ongelmia tuosta tilanteesta. Jos noin pelkäät, niin ala kerää systemaattista todistusaineistoa ukkoasi vastaan.

alkaa tuntua siltä että lapset olisi parasta sijoittaa jonnekin muualle kun et ap itse tajua ollenkaan miten sairas tuo teidän perhekuvio on. Juuri siksi se lastensuojelu olisi syytä ottaa kuvaan nyt, sinun aloitteestasi, että sinä olet se joka apua hakee; silloin sinä olet se joka apua saa, ja lapset. Jos miehesi on sellainen kyrpä kuin nyt vaikuttaa, luuletko että mikään sovinnollinen ja kaverillinen ero onnistuu? Ei todellakaan. Siinä vaiheessa mies vasta iskeekin ja silloin sulla on paljon heikommat mahdollisuudet saada lapset. On sossut ennenkin nähneet taitavia supliikkimiehiä hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kyllä ne osaavat ajatella että moni kakku päältä kaunis. 

Juurihan olen sanonut, että mielestäni mies on epäreilu ja outo ja haluan erota ja asuntokin on hommatu plus osa tavaroista muutettu. Mies ei siitä tiedä mitään. Ja silti lapset pitäisi viedä minultakin pois. :( Olen itse ihan normaali henkisesti ja muuten kaikki perusjutut on kunnossa, mutta kun mun miehestä ei voi noin vain erota ilman huolellista valmistelua. Jos laitan kovan kovaa vastaan (esim. menen kantelemaan sossuille ym.), niin silloin mies muuttuu vain pahemmaksi. Mun on pakko olla tosi varovainen tässä ja pitää mies tyytyväisenä ja rauhallisena. Toisaalta, kun eroan ja jos olen sotkenut sossut mukaan, saan itse ollakin sitten seuraavat vuodet heidän syynissään ja kärsiä itse siitä asiakkuudesta. Kun siis eihän siitä asiakkuudesta pääse välttämättä eroon, vaikka ne epäkohdat olisi korjattu. Mies pääsisi puolestaan taas kuin koira veräjästä.

Mies ei ole epäreilu vaan sairas, ymmärrätkö? Terve ihminen ei käyttäydy noin kuten miehesi. SINÄ olet huolehtinut lapsista mutta jos koko ajan puolustelet ukkoa ja viivytät lähtöä, siinä vaiheessa on pakko miettiä ajatteletko lasten parasta. Tietenkin muutat ensin, fyysisesti, kaikessa hiljaisuudessa, mutta joudut joka tap. asioimaan lastenvalvojalla elareita varten. Lastensuojelulla on tarkoitus turvata lasten paras ja tässä tapauksessa se on se että miehesi ei heitä saa. Et sinä mitään vuosikausien syyniä saa kun kerran osaat asiasi hoitaa. Eikä asiakkuudesta "kärsi" ellei ole syytä eikä sinulla ole. Se on vain lasten parhaaksi ja sinun "etulyöntiasemasi" turvaamiseksi. Voit toki olla ottamatta yhteyttä mutta miehesi vaikuttaa ihmiseltä joka alkaa mustamaalaamaan sinua ja yrittää kostoksi viedä lapset. Eli: on parempi että sinä otat yhteyden sossuun kuin että miehesi ottaa yhteyden ja yrittää todistaa sinut huonoksi äidiksi. 

Menitkö eilen suihkuun? Pyri tallentamaan miehesi kiellot. Muistaakseni kirjoitit aikaisemmin, että appesi käyttää fyysistä ja henkistä väkivaltaa vaimoonsa. Miehesi on imenyt lapsuuden perheestään paljon sairaita malleja. Ymmärrätkö, missä vaarassa sinä itse ja lapsesi ovat? Vaikka henkinen väkivalta EI SINUN mielestä ulotu lapsiin, niin kyllä he kärsivät ja saavat sairaalloisen mallin.

Mies tykkää riistan aromista.