Mies ei päästä minua suihkuun

Voi sinua. Mutta vaikka hyvän provon muka keksitkin, not, niin älä sotke mun oikeaa postausta tähän.

T: Ap, jonka mies karkasi suihkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Millä perusteella se on lastensuojeluilmoituksen paikka? Minä itsehän se tässä olen helisemässä. Lapset saavat peseytyä vapaasti. Ja onko se lasten kannalta ongelmallista, että mies rentoutuu toisessa huoneessa? Mä kuitenkin hoidan kotityöt tiptop. Mies vain kontrolloi mun (aikuisen) tekemisiä ja oon vähän "huutolaislapsena" itse mieheni nurkissa. Emme myöskään varmaan ole ainoa pariskunta, joista toinen nukkuu yönsä sohvalla (tässä tapauksessa tosin äiti). Anopinkaan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan hän lähinnä puolusteli miestäni, joka oli myös lapsuudenkodissaan aikanaan määräillyt äitinsä suihkussakäynnistä (anopilta oli myös rajoitettu voimakkaasti suihkussakäyntiä).

Onko toisen aapeen mies vielä suihkussa? Kannattaa tarkistaa ettei pudonnut kellarissa olevaan kaivoon.

I feel you ap., mä tei aina niin, että kävin kerran viikossa, kun mies on töissä taloyhtiön suihkussa, jos rappusiivooja päästi sisään.Kolmoset sain hoitoon naapurille siksi aikaa ja kaksi vanhempaa 2v ja 4v pärjäsivät yksin kotona . Harmi vaan ettei voinut käyttää kuin sitä samaa likaista t-paitaa, jota olin käyttänyt jo puolivuotta. Lopulta alkoi hienhaju olla niin kamala, että mies sairastui allergiaan, kun haisin niin hielle ja sai potkut jakeluauton kuljettajan töistä, koska melkein sokeutui. Nyt mä en enää pääse edes sinne taloyhtiön suihkuun :( Huomasin just, että kärpäspaperit on loppu ja paskakärpäsiä pärisee ympärillä, ap: n juttukin haiskahtaa samalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Millä perusteella se on lastensuojeluilmoituksen paikka? Minä itsehän se tässä olen helisemässä. Lapset saavat peseytyä vapaasti. Ja onko se lasten kannalta ongelmallista, että mies rentoutuu toisessa huoneessa? Mä kuitenkin hoidan kotityöt tiptop. Mies vain kontrolloi mun (aikuisen) tekemisiä ja oon vähän "huutolaislapsena" itse mieheni nurkissa. Emme myöskään varmaan ole ainoa pariskunta, joista toinen nukkuu yönsä sohvalla (tässä tapauksessa tosin äiti). Anopinkaan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan hän lähinnä puolusteli miestäni, joka oli myös lapsuudenkodissaan aikanaan määräillyt äitinsä suihkussakäynnistä (anopilta oli myös rajoitettu voimakkaasti suihkussakäyntiä).

No nyt meni jo yli.

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Voi vittu miten hullua touhua? Käykö ap vielä tarjoilemassa miehelle pillua kun sitä sattuu haluamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Toimeentulon osalta ei ole ongelmia, sillä käyn ihan kohtuupalkkaisessa työssä. En myöskään kehtaa sanoa yksityisasioista liian avoimesti ulkopuolisille. Eroani on jarrutellut juuri pelko siitä, että mies nappaisi huoltajuuden itselleen (mieheni tapauksessa taloudellisista syistä, sillä hän on erittäin pihi ja haluaisi siten välttyä elatusmaksuista).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Vastasit omaan kysymykseesi. Jostainhan se miehesi on mallinsa saanut... minkälaisen mallin teidän lapset saavat?

Millä perusteella se on lastensuojeluilmoituksen paikka? Minä itsehän se tässä olen helisemässä. Lapset saavat peseytyä vapaasti. Ja onko se lasten kannalta ongelmallista, että mies rentoutuu toisessa huoneessa? Mä kuitenkin hoidan kotityöt tiptop. Mies vain kontrolloi mun (aikuisen) tekemisiä ja oon vähän "huutolaislapsena" itse mieheni nurkissa. Emme myöskään varmaan ole ainoa pariskunta, joista toinen nukkuu yönsä sohvalla (tässä tapauksessa tosin äiti). Anopinkaan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan hän lähinnä puolusteli miestäni, joka oli myös lapsuudenkodissaan aikanaan määräillyt äitinsä suihkussakäynnistä (anopilta oli myös rajoitettu voimakkaasti suihkussakäyntiä).

Mies kirjoitti:

Voi vittu miten hullua touhua? Käykö ap vielä tarjoilemassa miehelle pillua kun sitä sattuu haluamaan?

Mieheni ei edes halua seksiä - ei ole halunnut oikeastaan melkein kolmeen vuoteen ja haukkuu kroppaani ja ulkonäköäni (tein nuorena joskus hieman mallin töitä, joten en ole silti ihan suohirviökään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Millä perusteella se on lastensuojeluilmoituksen paikka? Minä itsehän se tässä olen helisemässä. Lapset saavat peseytyä vapaasti. Ja onko se lasten kannalta ongelmallista, että mies rentoutuu toisessa huoneessa? Mä kuitenkin hoidan kotityöt tiptop. Mies vain kontrolloi mun (aikuisen) tekemisiä ja oon vähän "huutolaislapsena" itse mieheni nurkissa. Emme myöskään varmaan ole ainoa pariskunta, joista toinen nukkuu yönsä sohvalla (tässä tapauksessa tosin äiti). Anopinkaan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan hän lähinnä puolusteli miestäni, joka oli myös lapsuudenkodissaan aikanaan määräillyt äitinsä suihkussakäynnistä (anopilta oli myös rajoitettu voimakkaasti suihkussakäyntiä).

eli tilanne on mielestäsi normaali? no alan olla sillä kannalla ettet sinäkään ole ihan terve. Mies laiminlyö lastenhoitovastuutaan, kohtelee sinua kuin koiranpaskaa ja sinä olet mielestäsi se joka on helisemässä. Kotitöiden tekeminen ei olekaan se pääasia tässä vaan se että tuollainen elinympäristö ei ole lapsille terve ja miehesi tapa kohdella sinua tulee näkymään jo ihan lähivuosina lasten käytöksessä. Mutta jos tuo on mielestäsi ok niin miksi edes teit tämän aloituksen? jatka vain paskassa makoilua, kaikissa merkityksissä. 

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Seli, seli. Sä itse olet ihan yhtä vastuussa siitä, että teidän lapsille tulee vielä jotain henkisiä ongelmia tuosta tilanteesta. Jos noin pelkäät, niin ala kerää systemaattista todistusaineistoa ukkoasi vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Toimeentulon osalta ei ole ongelmia, sillä käyn ihan kohtuupalkkaisessa työssä. En myöskään kehtaa sanoa yksityisasioista liian avoimesti ulkopuolisille. Eroani on jarrutellut juuri pelko siitä, että mies nappaisi huoltajuuden itselleen (mieheni tapauksessa taloudellisista syistä, sillä hän on erittäin pihi ja haluaisi siten välttyä elatusmaksuista).

hän EI voi välttyä elatusmaksuilta. Se on puhtaasti lakiin perustuva juttu. Saat elarit tulojen mukaan, lisäksi lapsilisän yh-korotukset. Jos mies ei maksa, ulosottomies ottaa ne suoraan palkasta. Siinä ei pihistely auta mitään. Lapset saat itsellesi jos otat yhteyttä sinne sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen. Sieltä saat ajan myös lastenvalvojalle joka hoitaa sitten elatussopimuksen. Muussa tapauksessa miehesi saattaa kääntää jutun sinua vastaan. En voi käsittää miten joku alistuu tuollaiseen. Tapaamisten osalta pyytäisin valvottuja tapaamisia koska mies ei selkeästikään käy aivan täysillä. Ei normaali ihminen kohtele toista tuolla tavalla. Seuraava kärsijä ovat lapset kun sinä et enää alistu, ja tulevat olemaan kärsijöinä jossain vaiheessa joka tapauksessa vaikka jäisitkin. Mä NIIN toivon ettei tämä aloitus ole totta, alkoi ihan kuvottamaan. Sinulle ap suosittelen terapiaa että opit arvostamaan itseäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan kypsä tähän liittoon muutenkin, mutta mies muuttuu aina välillä sitten ystävälliseksi, joten alan katua erohaaveitani. Olen jo salassa hommannut asunnon, mutta en ole uskaltanut muuttaa sinne vielä, sillä pelkään mieheni reaktiota. Mua ärsyttää tällainen elämä. Mies viettää illat toisessa huoneessa tv:tä katsellen ja pelaten ja me ollaan lasten kanssa olohuoneessa ja keittiössä nukkumaanmenoon saakka ja sitten käyn vuodesohvalle nukkumaan. Mies on vienyt tv:n huoneeseensa, joten mun ilta menee kotitöiden parissa ja lasten kanssa puuhatessa - mies makailee sängyllä pelaten ja telkkaria katsellen koko illan. T. Katkera ap

tuollainen elinympäristö on jo lastensuojeluilmoituksen paikka. Ihan käsittämätöntä touhua. Turha tuohon on jäädä vatvomaan, miehesi on psyykkisesti häiriintynyt. Jos sadistisena hallintakeinona ei ole suihku, sitten se tulee olemaan jotain muuta - kenties lapset. Nyt järki käteen ja otat töistä vapaata ja muutat salaa itsesi ja lapsesi pois tuolta, otat yhteyttä lastenvalvojaan/sosiaalitoimistoon ja selität tilanteen mitä pikimmiten. Saat sieltä neuvoja myös toimeentulokysymyksiin. 

Millä perusteella se on lastensuojeluilmoituksen paikka? Minä itsehän se tässä olen helisemässä. Lapset saavat peseytyä vapaasti. Ja onko se lasten kannalta ongelmallista, että mies rentoutuu toisessa huoneessa? Mä kuitenkin hoidan kotityöt tiptop. Mies vain kontrolloi mun (aikuisen) tekemisiä ja oon vähän "huutolaislapsena" itse mieheni nurkissa. Emme myöskään varmaan ole ainoa pariskunta, joista toinen nukkuu yönsä sohvalla (tässä tapauksessa tosin äiti). Anopinkaan mielestä siinä ei ollut mitään outoa, vaan hän lähinnä puolusteli miestäni, joka oli myös lapsuudenkodissaan aikanaan määräillyt äitinsä suihkussakäynnistä (anopilta oli myös rajoitettu voimakkaasti suihkussakäyntiä).

eli tilanne on mielestäsi normaali? no alan olla sillä kannalla ettet sinäkään ole ihan terve. Mies laiminlyö lastenhoitovastuutaan, kohtelee sinua kuin koiranpaskaa ja sinä olet mielestäsi se joka on helisemässä. Kotitöiden tekeminen ei olekaan se pääasia tässä vaan se että tuollainen elinympäristö ei ole lapsille terve ja miehesi tapa kohdella sinua tulee näkymään jo ihan lähivuosina lasten käytöksessä. Mutta jos tuo on mielestäsi ok niin miksi edes teit tämän aloituksen? jatka vain paskassa makoilua, kaikissa merkityksissä. 

Ei se ehkä ole epänormaalia, mutta en vain tykkää moisesta ja veikkaan, että useimmat miehet sallivat tyttöystävänsä/vaimonsa peseytymisen vapaasti. Joten purin vain harmistumistani lähinnä. Mulla siis on jo toinen asunto hankittuna (mulle ja lapsille) ja olen jopa tekosyyn varjolla saanut vietyä tavaroistani osan pois. Ehkä uskaltaudun pian muuttamaan, sillä en raaski maksaa siitä turhaan kulujakaan kuukausikaupalla, jos asunto on tyhjillään ja mies käyttäytyy niinkuin käyttäytyy.

Jos tuo on totta niin. Voi helvetti mikä mies. Älä pilaa elämääsi tuollaisen kanssa. Ei ole normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Seli, seli. Sä itse olet ihan yhtä vastuussa siitä, että teidän lapsille tulee vielä jotain henkisiä ongelmia tuosta tilanteesta. Jos noin pelkäät, niin ala kerää systemaattista todistusaineistoa ukkoasi vastaan.

Olen kerännytkin hieman aineistoa (kuvannut kännykällä salaa, kun hän laukoo typeriä kommenttejaan jne.). Mulla vain on sellainen, että mä tavallaan pelkään miestäni. En oikein uskalla liian rajusti erota, ettei mies pillastu, mutta erota tässä täytyy. Tämä tuntuu lähinnä taiteilulta, että pääsen livahtamaan tästä kuviosta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Seli, seli. Sä itse olet ihan yhtä vastuussa siitä, että teidän lapsille tulee vielä jotain henkisiä ongelmia tuosta tilanteesta. Jos noin pelkäät, niin ala kerää systemaattista todistusaineistoa ukkoasi vastaan.

alkaa tuntua siltä että lapset olisi parasta sijoittaa jonnekin muualle kun et ap itse tajua ollenkaan miten sairas tuo teidän perhekuvio on. Juuri siksi se lastensuojelu olisi syytä ottaa kuvaan nyt, sinun aloitteestasi, että sinä olet se joka apua hakee; silloin sinä olet se joka apua saa, ja lapset. Jos miehesi on sellainen kyrpä kuin nyt vaikuttaa, luuletko että mikään sovinnollinen ja kaverillinen ero onnistuu? Ei todellakaan. Siinä vaiheessa mies vasta iskeekin ja silloin sulla on paljon heikommat mahdollisuudet saada lapset. On sossut ennenkin nähneet taitavia supliikkimiehiä hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kyllä ne osaavat ajatella että moni kakku päältä kaunis. 

Osta ap kosteuspyyhkeitä, ne ei paljon maksa ja voit peseytyä siellä keittiössä eikä meidän tarvitse enää kärsiä näistä sinun vuodatuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuat varmaan että lapset alkavat oireilla ennen pitkää ja sitten joko päiväkodista tai koulusta otetaan yhteys lastensuojeluun ja silloin SINÄKIN menetät ne lapset. Jos yhtään välität lapsistasi ja itsestäsi niin poistut tuolta huomenna. Jos mies lähtee töihin ennen sua, soitat omalle työpaikallesi että olet sairas ja haet sitten vaikka ihan oikeilla syillä sairaslomaa (henkisen väkivallan vuoksi) mutta sitä ennen: pakkaa kaikki tärkeät  tavarat, paperit, vaatteet, lelut, patjat, petivaatteet, ruokailuvälineitä ym keittiöstä, ruokaa, ensiaputarvikkeet, vessapaperia, pesuaineet ym hygieniatarvikkeet jne ja soita aamulla tilataksi. Sen jälkeen soitat itse lastensuojeluun ja pyydät heidät paikalle uuteen asuntoosi. Saat kyllä apua kun itse sitä haet mutta jos odotat että tilanne ajautuu ihan helvetilliseksi, olet itsekin syypää siihen että lapset voivat huonosti. Teidän perhetilanteenne on täysin epäterve.

Mutta miksi sen lastensuojelun pitäisi sekaantua asiaan? Se tarkoittaisi sitä, että mies valehtelisi ummet ja lammet, sillä hän on sosiaalisesti erittäin taitava, vastuulisissa töissä ja hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa. Itse olen ujo ja kiltti hissukka, enkä tiukan paikan tullen osaisi puolustautua, jos mies alkaisi mustamaalata minua täysillä. Mun mies on oikeasti todella kova ja julma ihminen, eikä pelkäisi käyttää likaisimpia keinoja mua vastaan. Mun tarkoituksena on ollut hommata asunto ja muuttaa jotenkin "hallitusti" ja yrittää erota kavereina. Jos laittaisin kovan kovaa vastaan, niin en pärjäisi miehelleni, sillä hänellä ei ole sellaisissa tilanteissa mitään kohtuutta tai armoa.

Seli, seli. Sä itse olet ihan yhtä vastuussa siitä, että teidän lapsille tulee vielä jotain henkisiä ongelmia tuosta tilanteesta. Jos noin pelkäät, niin ala kerää systemaattista todistusaineistoa ukkoasi vastaan.

alkaa tuntua siltä että lapset olisi parasta sijoittaa jonnekin muualle kun et ap itse tajua ollenkaan miten sairas tuo teidän perhekuvio on. Juuri siksi se lastensuojelu olisi syytä ottaa kuvaan nyt, sinun aloitteestasi, että sinä olet se joka apua hakee; silloin sinä olet se joka apua saa, ja lapset. Jos miehesi on sellainen kyrpä kuin nyt vaikuttaa, luuletko että mikään sovinnollinen ja kaverillinen ero onnistuu? Ei todellakaan. Siinä vaiheessa mies vasta iskeekin ja silloin sulla on paljon heikommat mahdollisuudet saada lapset. On sossut ennenkin nähneet taitavia supliikkimiehiä hyvässä yhteiskunnallisessa asemassa, kyllä ne osaavat ajatella että moni kakku päältä kaunis. 

Mä en haluaisi missään nimessä sekaantua mihinkään sossuihin, kun niistä ei välttämättä pääse eroon, vaikka itse tekisi kaiken täydellisesti. Mieluummin vaikka muuttaisin toiseen maahan. Onneksi mulla on sellainen koulutus, että saisin helposti töitä useimmissa länsimaissa. Koko ajatuskin viranomaissyyniin joutumisesta on todella ahdistava. Varsinkin, kun mä en ole tehnyt muuta väärin kuin perustanut perheen vääränlaisen henkilön kanssa. Jos hommaan asunnon ja otan eron, niin miksi joidenkin sossujen pitäisi enää siinä vaiheessa sekaantua. Kun siis asia olisi jo korjaantunut. Mun miehellä on outoja piirteitä ja päähänpinttymiä, mutta ei kukaan niitä hänestä arvaisi tai tietäisi ennen kuin useamman vuoden tuntemisen jälkeen. Hän osaa teeskennellä varsin fiksua julkisesti.