Onko ketään joka olisi ylennyt rivityöntekijästä näiden entisten työkavereiden esimieheksi?

Miksi sinä et voisi kysyä neuvoa/valittaa kollegalta, sitten kun riepoo?

MIkset voi jutella enää epäkohdista alaistasi kanssa? Minusta juuri esimiehen pitää olla valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan epäkohdista, ja tarvittaessa puututtava ja korjattava ne.

Vierailija kirjoitti:

MIkset voi jutella enää epäkohdista alaistasi kanssa? Minusta juuri esimiehen pitää olla valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan epäkohdista, ja tarvittaessa puututtava ja korjattava ne.

Tottakai voisin jutella epäkohdista mutta nykyään tämän oman porukan kanssa heitetään välillä aika rankkaakin huumoria firman joistain päättäjistä ja toimintatavoista. Ei olisi esimiehenä soveliasta puhua siten..

Ap.

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinä et voisi kysyä neuvoa/valittaa kollegalta, sitten kun riepoo?

Voisin toki neuvoa kysellä yms. mutta en oikein tunne heitä kuin ulkonäöltä ja toimipisteet ovat ympäri suomea joten tutustuminen on lähinnä koulutuspäivien varassa. Tarkoitin ettei minulla (ainakaan alkuun) olisi sellaista tukihenkilöä/uskottua, jonka kanssa voisin jutella ilman sensuuria kuten nyt. Ap.

Juu ei tule toimimaan, tämä on niin monet kerrat nähty. Olet puun ja kuoren välissä.

Jos sitä kuuntelijaa ei löydy töistä, on se sitten haettava puolisosta tai ystävästä. Tietty joistain asioista et voi puhua muille, joten olisi tietty hyvä löytää myös toinen esimies töistä niihin asioihin.

Yksinäistä puuhaa.

Itse olen töissä ns asiantuntijaorganisaatiossa, jossa pomot on melkein kaikki entisiä työkavereita. Se vaatii erilaista lähestymistä, ja ihan samana suhteet ei voi pysyä. Mutta kyllä silti voidaan olla ihan hyvissä väleissä, tietty kaikesta ei sitten voi enää puhua, ja sun pitää olla valmis aika ikäviinkin tilanteisiin. Mun osaston esimies vaihtoi vuosi sitten rivityöntekijäksi toiselle osastolle, ja näyttää vuosia nuoremmalta. Ja iloiselta :-).

Itse olen töissä vajaan 40 hlön työyhteisössä, jossa olen lähes kaikkien esimies. Kukaan heistä ei kuitenkaan ole minun esimieheni, hän on muualla. Olin aiemmin yksi rivityöntekijöistä. Ylenin edellisen vaihdettua toisaalle. Hakuprosessi oli raskas ja pitkä, mutta suuri osa työyhteisöstä tuki minua. Itse työ on rankkaa ja alkuajat olivat erityisen raskaat. Vastuuta on paljon ja taloudelliset paineet kovat. Myös kaikenmaailman lait yms kiemurat on tunnettava työssäni tarkasti. Olen mielestäni pärjännyt kivasti, vaikken tiedä onko tämä ns loppuelämän pesti sittenkään.

Ne, jotka olivat hyviä ystäviäni työyhteisössä ennen, ovat sitä yhä, tosin töissä pidämme matalampaa profiilia. Kaikkien ystävä en voi olla, enkä kyllä haluakaan, ymmärrät varmaan. Molemmissa rooleissa on hyvät ja huonot puolensa, nyt vain niitä puntaroimaan!

Itselleni kävi niin että firman kauppias lopetti ja siirryimme emoyhtiön hallintaa vailla esimiestä, vanhempi kauan talossa ollut hamuili esimieheksi ja oli lähes niin varma valinnasta että oli jo asiakkaille sitä hyvän aikaa toitottanut kunnes yhtiön aluepäällikkö päätti valita minut hommaan vaikka oli nuorempi ja vähiten aikaa talossa ollut mutta kai huomasi kykyni ku siinä meidän kans puolen vuotta paino hommia ja tämä vanhempi kaveri keskittyi enemmän pomon perässä juoksemiseen ku itse duuniin, kaikki muut työkaverit sanoivat että parhaan valitsi paitsi tämä vanhempi kaveri ei sitä nielly kahdeksan pitkää vuotta sen katkeraan puhetta kuuntelin kunnes lähti toisiin hommiin. Ei ikinä päässy siitä yli ja voi niitä tarinoita mitä se selitti asiakkaille jolle oli jo ehtinyt kertomaan että hänestä tulee firman pomo, toki suhteet entisiin työkavereihin muuttuivat eikä voinut enää samalla tavalla kaveerata kuin aikaisemmin mutta ollaan pärjätty hienosti liki 18 vuotta, paljon riippuu siitä kuin homman hoidat sekä työkavereiden asenne ratkaisee kans.

Hienoa, että mietit asiaa jo etukäteen. En ole siirtynyt esimieheksi, mutta vierestä olen seurannut, että joillekin entisen "uuden tytön" siirtyminen esimieheksi on todella kova paikka. Sitä katkeruuden määrää, vaikka itse ei ole koskaan edes yritetty päästä parempaan duuniin.

Pahinta mitä voit tehdä, on muuttaa dramaattisesti käyttäytymistä ja suhtautumista uusiin alaisiin. Voit varmasti ihan avoimesti jutella heidän kanssaan tilanteesta, kun asia on varmistunut. Haluat piyää edelleen avoimet ja ystävälliset välit, mutta joissain asioissa olet kuitenkin nyt pomo etkä kaveri.

Lisäisin tuosta asiantuntijaorganisaation pomona olemisesta, että meillä on hyvin yleistä olla vain tietty aika pomona, ja palata jälleen tavalliseksi työntekijäksi. Osa tietty hakeutuu isoimmiksi pomoiksikin, mutta harvempi edes halunnee. Siksi ehkä ei ole kateutta, mutta erimielisyydet linjasta ja hommien tärkeysjärjestyksestä, työnjaosta yms tulee kyllä esiin. Parasta on kuunteleva pomo, joka avaa myös ratkaisujaan ja perustelee. Kaikkea ei tietty voi eikä kannata kertoa. Mutta olisi varmaan hyvä, jos sulla olisi joku samassa asemassa oleva sparraaja ja auttaja. Kai teillä on tarjolla esimieskoulutusta?

Olen samanlaisessa tilanteessa. Ajattelin jo, että en hakisi paikkaa, mutta tuleeko toista tilaisuutta, jos nyt passaan? Pilaanko ystävyyssuhteeni tällä? Ja jos ystävyyssuhteet säilyvät, aiheuttaako alaisten kanssa vapaa-ajalla hengailu uskottavuusongelmia muiden työntekijöiden kanssa?

Kiitos paljon kommenteista! Kävin tässä välissä saunassa:) Olen miettinyt tätä ylenemisasiaa paljonkin ja uskon kyllä että kultainen keskitie löytyy ajan myötä. Haluan ehdottomasti tuon työn ja onneksi työyhteisökin on positiivinen ylenemiseni suhteen. Varmasti omat haasteensa on mutten voi jättää tätä korttia katsomatta nyt kun tuo työ on jo melkein hyppysissä! Eiköhän tämä tästä:) Ap.

Joudut miettimään, et ole ainesta ko hommaan. Sut syödään!

Siinä ei ole kavereita, yksinäistä työtä. Mitä kuvittelet ammattisi olevan? Edustat johtoa ja tottelet....

Hei Ap!

Minun kokemukseni ei ollut yhta positiivinen kuin joidenkin muiden, jotka ovat tassa ketjussa kirjoitelleet. Kohdallani kavi niin, etta olin uusi tulokas, joka ylennettiin nopeasti. Kaikki muut "rivityontekijat" olivat minua n. 15-25 vuotta vanhempia (naisia). Koin roolini todella hankalaksi, vaikka olinkin tullut todella hyvin juttuun muiden kanssa ennen ylennystani. Ylennyksen jalkeen rooliini kuului mm. tyonohjaus yms. Vaikka minulla oli laajempi tyokokemus (siis monista eri paikoista alalla) ja pitempi koulutus (josta nopea ylennys johtui), muiden suhtautuminen muuttui todella nuivaksi ja oli hankalaa neuvotella sita "ex-kollega/nykyinen pomo" maastoa. Lahdinkin toiseen tyopaikkaan n. 6kk:n kuluttua.

Jos kyseessa olisi joku projekti tms. voisin harkita moista uudelleen, mutta en usko etta minusta olisi moiseen pitemmalla aikavalilla.

Eli riippuu todella paljon alasta, uuden tyoaseman roolista, muiden tyontekijoiden suhteista toisiinsa ja sinuun, esimiehesi tai muun tahon tuki sinun "siirtymavaiheessasi"...

Vierailija kirjoitti:

Olen samanlaisessa tilanteessa. Ajattelin jo, että en hakisi paikkaa, mutta tuleeko toista tilaisuutta, jos nyt passaan? Pilaanko ystävyyssuhteeni tällä? Ja jos ystävyyssuhteet säilyvät, aiheuttaako alaisten kanssa vapaa-ajalla hengailu uskottavuusongelmia muiden työntekijöiden kanssa?

Hae ihmeessä jos haluat työn! Mutta ehkä kannattaa pitää matalaa profiilia siitä jos hengaat alaisten kanssa..?

Meillä onnistui kivasti. Ylenin esimieheksi ja homma alkoi vihdoin luistamaan, kun pääsin vaikuttamaan tarpeeksi ylös. Esimiehenä minä olin nimenomaan omien alaisteni puolta. Edelleen heitettiin kummallista huumoria ja valitettiin isoista pampuista. Oli ihan täysin sopivaa. Alaiset tulivat kertomaan minulle huolensa ja tiesivät että teen kaikkeni korjatakseni tilanteen. Kun mokia sattui, niistä otettiin vastuu suoraselkäisesti, ketään ei puukotettu selkään, ja tulos oli mahtava. Sellaista tiimiä en ole nähnyt ennen enkä jälkeen. Meistä yleni kaikki parin vuoden sisään erinäköisiin hommiin. Toisaalta sääli. Homma pelasi!

Vierailija kirjoitti:

Itselleni kävi niin että firman kauppias lopetti ja siirryimme emoyhtiön hallintaa vailla esimiestä, vanhempi kauan talossa ollut hamuili esimieheksi ja oli lähes niin varma valinnasta että oli jo asiakkaille sitä hyvän aikaa toitottanut kunnes yhtiön aluepäällikkö päätti valita minut hommaan vaikka oli nuorempi ja vähiten aikaa talossa ollut mutta kai huomasi kykyni ku siinä meidän kans puolen vuotta paino hommia ja tämä vanhempi kaveri keskittyi enemmän pomon perässä juoksemiseen ku itse duuniin, kaikki muut työkaverit sanoivat että parhaan valitsi paitsi tämä vanhempi kaveri ei sitä nielly kahdeksan pitkää vuotta sen katkeraan puhetta kuuntelin kunnes lähti toisiin hommiin. Ei ikinä päässy siitä yli ja voi niitä tarinoita mitä se selitti asiakkaille jolle oli jo ehtinyt kertomaan että hänestä tulee firman pomo, toki suhteet entisiin työkavereihin muuttuivat eikä voinut enää samalla tavalla kaveerata kuin aikaisemmin mutta ollaan pärjätty hienosti liki 18 vuotta, paljon riippuu siitä kuin homman hoidat sekä työkavereiden asenne ratkaisee kans.

Voisiko käyttää tekstissä pisteitä ja edes vähän ryhmitellä sitä ajatuksenjuoksua? En saa sepustuksestasi mitään selvää.

Vierailija kirjoitti:

Meillä onnistui kivasti. Ylenin esimieheksi ja homma alkoi vihdoin luistamaan, kun pääsin vaikuttamaan tarpeeksi ylös. Esimiehenä minä olin nimenomaan omien alaisteni puolta. Edelleen heitettiin kummallista huumoria ja valitettiin isoista pampuista. Oli ihan täysin sopivaa. Alaiset tulivat kertomaan minulle huolensa ja tiesivät että teen kaikkeni korjatakseni tilanteen. Kun mokia sattui, niistä otettiin vastuu suoraselkäisesti, ketään ei puukotettu selkään, ja tulos oli mahtava. Sellaista tiimiä en ole nähnyt ennen enkä jälkeen. Meistä yleni kaikki parin vuoden sisään erinäköisiin hommiin. Toisaalta sääli. Homma pelasi!

Kiva kuulla! Ap.