Työterveyslääkärin suusta:

Tuttu on masentunut, ja ollut sitä 15-vuotiaasta asti. On tehnyt lapsia silti. Töissä ei ole koskaan ollut. Masennus estää ikävien asioiden tekemisen. Mutta kivoja asioita voi tehdä, kuten köydä baarissa.

Lääkärisi on pöljä. Hakeudu asiantuntijalle, yleislääkärit eivät tunne mielen sairauksia kovinkaan hyvin.

Kannattaa kokeilla itsehoitovinkkejä mielenterveystalo.fi-osoitteesta.

Millainen elämänrytmi sinulla on, liikutko, nukutko ja syötkö terveellisesti? Niitäkin voisi yrittää omin päin korjata.

Kävin työterveyslääkärillä aikanaan 38,5 kuumeessa aamusta. Sain sen saman päivän saikkua ja kehotuksen tulla seuraavan aamuna uudelleen jos edelleen lämpöä.... Siirryin julkiselle puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu on masentunut, ja ollut sitä 15-vuotiaasta asti. On tehnyt lapsia silti. Töissä ei ole koskaan ollut. Masennus estää ikävien asioiden tekemisen. Mutta kivoja asioita voi tehdä, kuten köydä baarissa.

Näppärä tauti!

Olisit sanonut ettet pysty tekee ruokaa.

Lievä masennus ei kyllä taida saikun syy olla muutenkaan. Nosta serotoniinitasoa urheilemalla, jättämällä alkoholi kokonaan pois.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu on masentunut, ja ollut sitä 15-vuotiaasta asti. On tehnyt lapsia silti. Töissä ei ole koskaan ollut. Masennus estää ikävien asioiden tekemisen. Mutta kivoja asioita voi tehdä, kuten köydä baarissa.

Vai niin.

Minä olen käynyt baarissa viimeksi v.2011. Tässä on nyt kysymys koko elämänmittaisista koettelumsista joita minulla on ollut, lapsuudesta tähän päivään asti ja alkaa pikkaisen näköjään käymään psyykeenkin päälle. Mutta ehei, minähän jaksan, jaksan kunnes kupsahdan, tai ainakin saan murrosikäiset lapseni aikuisiksi asti. On pakko jaksaa, pakko olla yhteiskuntaa hyödyttävä ja tuottava yksilö. Jaksaajaksaajaksaajaksaa.

ap

Mun mielestä lievä masennus ja lievä ahdistus ei ole syitä, että saisi saikkua, ei ainakaan kovin monelta lääkäriltä. Mutta tämä vain siis mun mielipide, johtunee ehkä vain siitä, että lapseni sairastaa keskivaikeaa maseennusta muiden oheisongelmien vuoksi, eikä ole päivääkään ollut sairaslomalla tuon vuoksi, toki sairaalakoulussa oli pahimman ajan aikana muutaman viikon.

Vierailija kirjoitti:

Kävin työterveyslääkärillä aikanaan 38,5 kuumeessa aamusta. Sain sen saman päivän saikkua ja kehotuksen tulla seuraavan aamuna uudelleen jos edelleen lämpöä.... Siirryin julkiselle puolelle.

Ei oo julkisella sen parempi. Ensi kerralla menen pyjamassa ja tukka pesemättä vastaanotolle, niin alkaskohan lekuri ottaa vakavasti. Testissä keskivaikea masennus, mutta lääkäri ei ymmärrä, ei. Pösilö.

Vierailija kirjoitti:

Lievä masennus ei kyllä taida saikun syy olla muutenkaan. Nosta serotoniinitasoa urheilemalla, jättämällä alkoholi kokonaan pois.

Alkoholia nautin 1 saunasiideripullollisen verran viikossa. Mutta jätetäänpä sekin pois.

ap

Mulla on vakava masennus ja käyn töissä. 

Lievästi masentunut ja lievästi ahdistunut? Ja loma nimeltään palkallinen sairausloma siis parantaisi nuo vaivat?

Vierailija kirjoitti:

Lievä masennus ei kyllä taida saikun syy olla muutenkaan. Nosta serotoniinitasoa urheilemalla, jättämällä alkoholi kokonaan pois.

Hys! Ei noin saa sanoa. Tärkeintä lievästikin masentuneelle on palstan mukaan jäädä kotiin nyhjäämään ja kieriskelemään itsesäälissä. Kaikesta tarjotusta avusta on sopivaa kieltäytyä ja loukkaantua.

Ja pakko jaksaa siksikin, että eihän näitä mielen sairauksia voi pomollensa kertoa ja pakkohan se olisi kertoa syy jos olisi töistä pois varsinkin yhtään kauemmin kuin jokusen päivän. Tosin meillä se syy pitää kertoa vaikka vain yhdestäkin päivästä, en oikeasti ymmärrä heitä jotka sanovat että "eihän se syy sille pomolle kuulu" tms. No, ei ehkä kuulukaan mutta hällehän se on soitettava lääkärikäynnin jälk ja toimitettava se lääkärintodistus.

ap

Selvitä se masennuksesi syy ja ala etsimään niitä hyviä asioita, tuolla menolla hukkaat elämäsi.

Vierailija kirjoitti:

Lievästi masentunut ja lievästi ahdistunut? Ja loma nimeltään palkallinen sairausloma siis parantaisi nuo vaivat?

Ei, en usko. Toisaalta on aika helvetin ahdistavaa, suorastaan kuristavaa, toimia joka päivä kuin ei mitään ja jaksaa painaa töissä ihmisten katseiden ja vaateiden alla se 8h joka ikinen päivä vaikka oikeasti tekisi vain mieli haistattaa pitkät ja käpertyä omaan happamuuteensa ja itkeä jos/kun itkettää. Tiedän myös sen että olisi asioita joiden pitäisi ns muuttua mutta minä en tiedä miten enkä todellakaan jaksa edes ajatella miten sen tekemisen ja toteuttamisen tekisin kun tuntuu että en vain jaksa, pysty, kykene, huvita, jaksa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Selvitä se masennuksesi syy ja ala etsimään niitä hyviä asioita, tuolla menolla hukkaat elämäsi.

Uusi työpaikka/ala ja avioliittoon muutoksia. Kumpikin yhtä mahdoton toteuttaa, varsinkin ensimmäinen. Katselen päivittäin työpaikkoja mutta ei ole tai jos on niin ehkä pari kpl haussa. Ja samaa paskaa se olisi kuin nykyinenkin, pääpiirteittäin ainakin. Juu ja opiskella en enää voi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tuttu on masentunut, ja ollut sitä 15-vuotiaasta asti. On tehnyt lapsia silti. Töissä ei ole koskaan ollut. Masennus estää ikävien asioiden tekemisen. Mutta kivoja asioita voi tehdä, kuten köydä baarissa.

Minä olen masennuksen takia eläkkeellä, enkä ollut lainkaan iloissani, kun eläkepaperit minulle tulivat, itse en eläkettä hakenut.

Masennukseni oireilee mm.siten, että en nuku, enkä kykene aina olemaan ihmisten kanssa tekemisissä. Joskus harvoin, kun on hieman parempi kausi, hakeudunkin ihmisten pariin, jotta en erakoituisi ja menettäisi kaikkia läheisiä ihmisiä.

Mikä sinä olet tuomitsemaan, jos et itse ole sairastanut masennusta? Kuinka sinä kykenet tietämään, mitä  toinen ihminen päänsä sisällä kokee? Voin vakuuttaa, että jokainen meistä masennukseen sairastuneista olisi mieluummin terve, koska elämä on helvettiä tällaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttu on masentunut, ja ollut sitä 15-vuotiaasta asti. On tehnyt lapsia silti. Töissä ei ole koskaan ollut. Masennus estää ikävien asioiden tekemisen. Mutta kivoja asioita voi tehdä, kuten köydä baarissa.

Vai niin.

Minä olen käynyt baarissa viimeksi v.2011. Tässä on nyt kysymys koko elämänmittaisista koettelumsista joita minulla on ollut, lapsuudesta tähän päivään asti ja alkaa pikkaisen näköjään käymään psyykeenkin päälle. Mutta ehei, minähän jaksan, jaksan kunnes kupsahdan, tai ainakin saan murrosikäiset lapseni aikuisiksi asti. On pakko jaksaa, pakko olla yhteiskuntaa hyödyttävä ja tuottava yksilö. Jaksaajaksaajaksaajaksaa.

ap

Niin, mitä sitä ihmiset yleensä tekee, kuin jaksaa. Sitä samaahan sitä on joutunut muutkin tekemään. Itsekin teen kahta duunia, että saan perheen elätettyä. Ja ei tuo elämä koskaan helppoa ole ollut, kun lähti syrjäseudulta rahattomana 15 vuotiaana lukioon hakemaan parempaa oksaa. No parempaa oksaa ei ole tullut, kun 90-luvun lama toi puolison konkurssin, velat ja eron. Uusi mieskään ei ole rikas, joten ei kai tässä auta kuin jaksaa ja tehdä töitä ja mennä eteen päin. 

Harvan ihmisen elämä nyt kovin helppoa on ja silti on jaksettava mennä eteen päin. Näin se on aina ollut ja näin se on oleva. 

t. nainen, joka on lähtenyt syrjäisestä rintamamiestalosta, missä isänsä ja äitinsä repivät töitä koko ikänsä ja elävät nyt pienellä eläkkeellä köyhinä ja jaksavat edelleen.

Kyllähän lääkäri voi kirjoittaa siitä saikkua, mutta lievän masennuksen syykoodi ei tainnut olla palkallinen. Eli lääkäri päätteli, että voit itsekin ehdottaa työnantajalle palkatonta vapaata, jos sitä haluat.