Mies tuhosi juomalla meidän perheen ja nyt syy on minun?
Minulla on niin paha olla. Katsoin 15 vuotta miehen juomista joka vapaapäivä ja toivoin muutosta ja uskoin, että juominen vähenee. Viime kesä oli viimeinen niitti. Mies oli lomalla koko heinäkuun ja minä lasten kanssa mummolassa ensimmäisen viikon. Kun tultiin takaisin, tyhjiä pulloja oli varasto ja keittiö täynnä ja jääkaappi tyhjänä. Rahat oli loppu. Kuun puoliväliin asti mies oli selvänä ja minä ostin ruuat, Linnanmäen rannekkeet, bensat, hotelliyöpymisen, jonka mies oli luvannut maksaa. Kuun puolivälissä tuli hänen palkkansa ja siitä alkoi uusi juoppoputki 2vkoa. Jouduin palaamaan loman jälkeen töihin viikkoa ennen miestäni ja koska herra oli koko ajan pienessä sievässä, vein lapset muualle hoitoon ma-pe, kun olin itse töissä. Risteilykeikankin hän ehti heittää parin kaverin kanssa sillä viikolla. Ihme kyllä mies lopetti juomisen pe-yöhön, kun työt alkoi hänellä ma. Mutta tietysti hän oli juonut rahansa ja kärvisteltiin elokuun alku (pari viikkoa) minun palkallani. Jouduin lainaamaan äidiltäni satasen sähkölaskuun, kun en ollut osannut varautua maksamaan yksin kaikkia ruokia, bensoja ja laskuja. Minulle riitti. Ilmoitin elokuun lopussa, että koska pelkkä juominen on hänelle tärkeämpää kuin perhe-elämä, niin on parempi lähteä eri suuntiin. Nyt olen ihan rikki. Mies on kertonut koko suvulle, että minä olen jättänyt hänet yhden risteilyreissun takia. Minun äidilleni hän oli sanonut, että minä lakkasin rakastamasta häntä, koska jouduin kerrankin maksamaan ruokakuluja ja laskuja yhtä paljon kuin hän on maksanut kaikki nämä vuodet. Se ei pidä edes paikkaansa. Yhdessä on puoliksi maksettu muulloin paitsi silloin kun olen ollut äitiyslomilla kotona pienemmillä tuloilla. Lastenvalvojan luona mies valehteli, että yritin eristää hänet lapsista jo viime kesänä ja vein heitä sukulaisten luo viikkokausiksi. Toki veinkin, mutta vain siksi, että hän oli koko ajan päissään! En haluaisi edes muistella viime kesää. Kaikki mitä olen eron jälkeen sanonut, kääntyy minua vastaan. Lastenvalvoja sanoi, että ei ole oikein, jos pieni lapsi on ollut erossa viikonkin molemmista vanhemmistaan. Minä luulin tekeväni oikein, kun vein lapset hoitoon viikoksi, kun mies joi ja minun oli pakko mennä töihin. Minusta tuntuu, että kukaan ei tajua, miten miehen juominen hajotti perheen. Jopa ihmiset lähipiirissä ovat ottaneet ymmärtävän kannan exääni kohtaan. Olen niin väsynyt ja vihainen, etten tunnu pääsevän normaaliin, positiiviseen olotilaani millään.
Kommentit (34)
Kerro lastenvalvojalle, että isän ja lapsen välinen yhteinen aika ei ole sinulta pois, vaan päinvastoin, toivot, että lapsilla olisi mahdollisimman paljon aikaa yhdessä SELVÄN isänsä kanssa. Olet näin korjannut mahdolliset virhekäsitykset ja jos mies yrittää muuta väittää, niin heti poliisi paikalle alkomittarin kanssa, jos hän on ollut lapsista yksin vastuussa ollessaan humalassa. Tätä varten tarvitste kirjalliset sopimukset ajasta jolloin isä on alstensa kanssa. Pystyt todistamaan, jos on humalassa!
Ymmärrän, että olet ärsyyntynyt. Voimia jaksamiseen.
Olet varmaan lastenvalvojalle kertonut, että mies on juoppo ja lapsi oli pakko viedä hoitoon, kun isä oli kännissä.
Ja suvulle kertonut myös totuuden?
Ja lastenvalvojalle et sanonut, että oli pakko viedä muksut jonnekin hoitoon, kun ukko oli ympäripäissään?
Tsemppiä! Eiköhän ne miehen todelliset karvat paljastu vielä muillekin.
Alkoholisti selittelee tekemisensä itselleen edulliseksi ja juuri tuo selittely kertoo sen, ettei hänellä ole aikomustakaan muuttua. Teit ihan oikein. Täältä et luultavasti löydä ymmärrystä, mene Al anoniin, siellä ymmärretään mistä puhut. Kokemusta on. Läpikävin aikamoisen helvetin ja pidin pitkään kulissia yllä ja vähättelin miehen juomista. Tietenkin esim. miehen sukulaisten mielestä olen syypää kaikkeen. Ei alkoholismia ylipäänsä ymmäretä kovin hyvin ja helposti tuele mukaan ne " parisuhde on kahden kauppa"-jutut yms. Alkoholismi pilaa suhteen, vaika itse olisit täydellinen. Pian miehesi huomaa, että alamäki jatkuu ja kiivaampaa tahtia, kun ei ole enää nalkuttava akka ja perhe juomisen esteenä. Pohja tulee vastaan joku päivä tai sitten ei.
Kerro kaikille,että mies ei tee muuta kuin juo. Ja joi koko viime kesän jos vaan rahaa oli. Ja ,ettet jättänyt häntä yhden risteilyn takia. Eikö kukaan ole huomannut miehesi juomista aikaisemmin? Minunkin mieheni joi, mutta monien nielestä minä liioittelin haittoja. Kunnes yksissä sukujuhlissa mies taas joi itsensä tainnoksiin, löi siskoani ja riehui kai muutenkin. Se avasi ihmisten silmät.Eivät sitten ainakaan minun kuulteni ihmetelleet kun hain eron.
Tottahan miehesi kaunistelee asiat ulkopuolelle. Onhan tuo nyt järjetöntä käytöstä aikuiselta, perheelliseltä mieheltä. Tuskin hän sitä haluaa myöntää. Ei sinun auta muu kuin korjata tyynesti ja asiallisesti miten se oikeasti nyt menikään. Ymmärrän kyllä hyvin vitutuksesi. Tsemppiä ja voimia sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Ja lastenvalvojalle et sanonut, että oli pakko viedä muksut jonnekin hoitoon, kun ukko oli ympäripäissään?
Ei ollut ympäripäissään, mutta koko ajan pienessä sievässä ja oli niin epävarmaa, muistaako hoitaa lapsia, jos ne on kotona! En uskaltanut luottaa siihen, että lapset tulee hoidetuksi työpäivieni aikana. Ex-mieheni sanoi lastenvalvojalle, että hän olisi hoitanut eikä olisi ryypännyt lasten hoidosta vastuussa ollessaan. Risteilyllä kävi kavereittensa kanssa, kun ei ollut muutakaan lomaohjelmaa! En minä
pysty viime kesän promilleja todistamaan, ja mies puhuu kuten itselleen on hyödyksi.
- ap
Tämä tapahtui elokuussa - miksi asia on sinulle ajankohtainen puoli vuotta myöhemmin?
Vierailija kirjoitti:
Tämä tapahtui elokuussa - miksi asia on sinulle ajankohtainen puoli vuotta myöhemmin?
Oletko koskaan eronnut? Minä sain uuden asunnon lokakuun alusta ja avioero myös kestää. Lasten huoltajuuden vuoksi olemme joutuneet käymään kolmesti lastenvalvojalla ja kahdesti viime syksynä perheneuvojalla. Tähän liittyy myös muita lähipiiristä, ja surettaa myös lasten kummien asenne. En mielelläni mustamaalausta harrasta, mutta ex-mieheni tuntuu kertovan kaikille asiat vääristellen. Viimeksi sanoin viime viikonloppuna nuorimman lapsen kummille, etten tiedä syntymäpäivien vietosta, kun exäni tekee asioista niin hankalia ja siksi en uskalla suunnitella juhlia. Lapsen kummi sanoi, että it takes two to tango. Ilmeisesti minä olen hankalan akan maineessa, vaikka joustan enemmän lasten asioissa kuin ex-mies. Muissa asioissa en neuvottele. Haukkukoon vapaasti selän takana, mutta paluu yhteen ei ole mahdollinen, eikä mikään muukaan (en lainannut edes rahaa, kun hän oli pyytämässä takuuvuokra varten).
-ap
Mitäs otit jännämiehen, etkä kilttiä lassukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs otit jännämiehen, etkä kilttiä lassukkaa.
Ei ole aina kyse, mitä "ottaa". Ihmiset muuttuvat. Jos juhliminen on parikymppisenä iloista ja tulee silloin tällöin otettua, 35-vuotiaana voi tilanne olla jo ihan toinen. Jotkut alkoholisoituvat nuorena, suurin osa alkoholisteista vasta aikuisiällä. Puhumattakaan harmaasta alueesta, joita alkoholin suurkuluttajaksi kutsutaan.
Älä anna muiden syyllistää sua sun miehen ongelmasta. Olet tehnyt ihan oikein. Tsemppiä tulevaisuuteen ja lapsille onnellista lapsuutta ilman alkoholin pilaamaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin paha olla. Katsoin 15 vuotta miehen juomista joka vapaapäivä ja toivoin muutosta ja uskoin, että juominen vähenee.
Olet epäjohdonmukainen. Jos aiemmin vain kiltisti toivoit muutosta niin mies ei saanut palautetta, että hänen juomisensa tuhoaa liiton. Ulkopuolisetkaan eivät päässet kärryille siihen missä mennään.
Miksi kaikki päättyi sitten vain yks kaks? Ei oikeusturvaa juopoille, vai? Juopposi ajattelee nyt samoin sinusta.
Vaikka se ei olekaan reilua, kun olet tavallaan ollut vain kiltti ja lojaali, niin sodasta sanoisin, että know your enemy. Sinun pitää asettua sululaisten ja muiden saappaisiin, jotta näet, miksei kukaan nyt yks kaks tajua että aloit toimia.
Mitä tästä opimme? Eikö joka tuutista tule opetusta, että ÄLÄ HYYSÄÄ JUOPPOA. Älä piilottele alkoholiongelmaa perheessä. Älä valehtele miehen tekemisistä, älä puolustele. Kerro sukulaisille ja kavereille totuus, miksi ette tule kylään tai miksi sinä olet taas kuskina. Jos lähtee valehtelun ja piilottelun tielle, on itse osallisena juopottelun mahdollistamiseen.
Myöhäistä tämä tietysti sinulle on, mutta jos nyt joku toinen kerrankin ottaisi opikseen. Vaikka ettehän te ota. Sama juoppojen hyysäys jatkuu sukupolvesta toiseen, ja taas yksi sukupolvi lapsia on pilattu päihdeperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs otit jännämiehen, etkä kilttiä lassukkaa.
Ei ole aina kyse, mitä "ottaa". Ihmiset muuttuvat. Jos juhliminen on parikymppisenä iloista ja tulee silloin tällöin otettua, 35-vuotiaana voi tilanne olla jo ihan toinen. Jotkut alkoholisoituvat nuorena, suurin osa alkoholisteista vasta aikuisiällä. Puhumattakaan harmaasta alueesta, joita alkoholin suurkuluttajaksi kutsutaan.
Huono ihmistuntija olet jos ihan puskista tulee jonkun tuleva rapajuoppous. Kyllä ne merkit on aina olemassa.
Tsemppiä sulle!
Tuo on raivostuttavaa, kun asiat käännetään itseä vastaan. Meillä minä olen tietysti se syypää miehen juomiseen, kysykää vaikka anopilta!
Sinä olet jo todella pitkällä. Minulla kaikki taistelu vasta edessä. Tulin vasta pari vuotta sitten "kaapista" ja olen peittelyn sijaan kertonut kaikille, että olen alkoholistin vaimo. Ja siitähän miehen puolen suku on saanut herneet nenäänsä.
Kun mies heidän puolen suvun juhlissa sammahtaa niin se on vaan väsymystä tms. Mun puolen kaverit eivät häntä edes enää kutsu mukaan mihinkään. Osallistun kaikkeen lasten kanssa. Miestä ei tosin edes kiinnosta, koska usein ei ole alkoholia tarjolla, kun tehdään juurikin lasten kanssa juttuja, kokeillaan erilaisia uusia harrastuksia tms.
Vuosi sitten menin tyhmä lankaan, että mies muka muuttuu ja muka menee AA:han ja paskan marjat. Nyt yritän valmistautua parhaani mukaan erittäin riitaisaan eroon. Jossa hänellä sukunsa tuki. Minulla on ystävät ja työkaverit, toivottavasti he jaksavat kun "show" alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin paha olla. Katsoin 15 vuotta miehen juomista joka vapaapäivä ja toivoin muutosta ja uskoin, että juominen vähenee.
Olet epäjohdonmukainen. Jos aiemmin vain kiltisti toivoit muutosta niin mies ei saanut palautetta, että hänen juomisensa tuhoaa liiton. Ulkopuolisetkaan eivät päässet kärryille siihen missä mennään.
Miksi kaikki päättyi sitten vain yks kaks? Ei oikeusturvaa juopoille, vai? Juopposi ajattelee nyt samoin sinusta.
Vaikka se ei olekaan reilua, kun olet tavallaan ollut vain kiltti ja lojaali, niin sodasta sanoisin, että know your enemy. Sinun pitää asettua sululaisten ja muiden saappaisiin, jotta näet, miksei kukaan nyt yks kaks tajua että aloit toimia.
Suomi on täynnä miehiä, jotka ottavat miestä väkevämpää joka perjantai ja lauantai. Vähintään sixpack olutta jääkiekkoa katsellessa. Ei niiden vaimot silti eroa. Ai miksi, no koska se on osa suomalaista kulttuuria. Jos se ei liikaa hallitse perhe-elämää, se saa olla tapana. Sitten jos viinasta tulee tärkeämpi kuin perhe-elämästä, puoliso saattaa alkaa hakea muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs otit jännämiehen, etkä kilttiä lassukkaa.
Ei ole aina kyse, mitä "ottaa". Ihmiset muuttuvat. Jos juhliminen on parikymppisenä iloista ja tulee silloin tällöin otettua, 35-vuotiaana voi tilanne olla jo ihan toinen. Jotkut alkoholisoituvat nuorena, suurin osa alkoholisteista vasta aikuisiällä. Puhumattakaan harmaasta alueesta, joita alkoholin suurkuluttajaksi kutsutaan.
Huono ihmistuntija olet jos ihan puskista tulee jonkun tuleva rapajuoppous. Kyllä ne merkit on aina olemassa.
Tuo ed. vastaaja ei ollut ap. Toimin itse päihdealalla ja puhun ammatti-ihmisen suulla. Kyse ei ole ihmistuntemuksesra, eikä läheistä voi syyttää. Kun ihminen pääsee irti alkoholin otteesta, hän lähes poikkeuksetta myöntää, että läheiset eivät olisi voineet tehdä enempää, eivätkä myöskään estää. Harvapa syntyy alkoholistiksi tai suurkuluttajaksi, sillä se vaatii pitkän ajan, että ihminen siihen ajautuu.
Mitä olet sanonut miehen valheita vastaan? Kaikkiko uskovat häntä?