Lue keskustelun säännöt.
"Liikunta auttaa masennukseen." Menin sitten väkisin ulos aurinkoon...
28.02.2016 |
Mies pakotti hiihtämään kanssaan. Kaunis aurinko paistoi ja ulkona oli ihmisiä kuin merenmutaa. Sain sukset jalkaan ja heti ensimmäisestä työnnöstä lähtien tuntui, etten jaksa, enkä pääse eteenpäin. Ahdistuin vastaantulevien ihmisten iloisista punaposkisista kasvoista. Oli lapsiperheitä, mummuja, vaareja. Ihmiset sivakoivat menemään ja näyttivät huolettomilta. Minua vain alkoi ahdistaa entistä enemmän. Kyyneleet kirposivat silmiini aurinkolasien takana. Kurkkua alkoi kuristaa. Eteenpäin ei meinannut päästä millään, vaikka vielä jokin aika sitten rakastin hiihtämistä. Minun oli pakko lähteä kotiin itkemään. Jätin miehen yksin hiihtämään ja makaan nyt taas sohvalla itkemässä. Kurkkua kuristaa edelleen.
Se siitä liikunnan riemusta. Ennen siitä oli apua. Enää ei taida edes liikunta riittää.
Kommentit (66)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei ole piruilua, milloin lääkityksesi on tarkistettu ? Käytkö terapiassa?
Kärsitkö kevätmasennuksesta?
http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/masennutko_…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jotain tapahtunut? Surua tai burn out vai onko tunne tullut ihan puskista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tuo sama iskee joka kevät. Paitsi että vihaan liikuntaa ympäri vuoden. Valon nopea lisääntyminen ja muiden ihmisten energisyys saa pään hajoamaan. Loppukeväällä helpottaa.
Täällä sama. Vituttaa jo katsoa ulos ikkunasta. Olen ollut pitkään flunssassa, niin en edes yritä lähteä ulkoilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tajuaako miehesi, että olet masentunut? Ei hänen pitäisi pakottaa sinua ulos jos et halua. Edellisillä on ihan hyviä pointteja, kevätmasennuksesta lääkitykseen. Turha niitä on alapeukutella.
Voimia sinulle, ap!
Puoli tuntia ulkoilua päivässä vastaa ssri-lääkkeiden tehoa, joten suosittelen sinnikkäästi jatkamaan ainakin muutaan viikon. Itselläni auttaa kun teen ihan normaaleja asioita, siivoilen hiukan, käyn ulkona, vaihdan pyjaman päivävaatteisiin ja niin edelleen. Silloin tulee olo että pystyn edes johonkin, sain jotain aikaan. Jos vain murjottaisin yöpuvussa kieriskelemässä itsesäälissä kun pyykkivuori vain kasvaa niin oloni olisi illalla kasin verroin huonompi. Itsensä repiminen liikkeelle on toki raskasta, mutta se palkitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla tuo sama iskee joka kevät. Paitsi että vihaan liikuntaa ympäri vuoden. Valon nopea lisääntyminen ja muiden ihmisten energisyys saa pään hajoamaan. Loppukeväällä helpottaa.
Keväällä lisääntyvä viiltävän kirkas auringonpaiste on kuin vappu. Silloin on pakko mennä ulos ja pitää hauskaa, vaikkei vähääkään huvittaisi. On vain pakko, jos olet sisällä pimeessä yksin, olet väkisinkin kajahtanut ja tarvitset hoitoa.
Masentunut ihminen ei tarvitse valoa ja aurinkoisia ihmisiä ympärilleen toitottamaan, kuinka valo piristää. Masennus ei sillä parane, vaan ihan muilla keinoilla, kuten oikeanlaisella terapialla ja/tai lääkityksellä. Jotkut voi saada apua luontaistuotteista, mikäli on ihan lievästä depiksestä vain kyse.
Elämä on ollut ainakin viimeisen vuoden ajan täysin solmussa. Jo ennen sitä tiesin vuosia, että tähän suuntaan olen menossa, jos en tee muutosta. En tehnyt mitään, vaan annoin mennä päivä kerrallaan. Nyt olen sitten romahtamispisteessä omien valintojeni takia ja erään hankalan tilanteen takia ja varmaan myös siksi, etten koskaan aiemmin ole älynnyt hakenut apua pelkotiloihini ja masennukseeni. Minulla ei ole koskaan ollut lääkitystä, enkä ole koskaan saanut terapiaa, mutta sepä taitaa ollakin syy siihen, etten myöskään ole koskaan saanut elämässäni mitään haluamaani aikaiseksi.
Terv. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ilman liikuntaa en olisi jaksanut elää. Salaperäisiä kipuja ja vv-oireita, tottavie oma apu paras apu.
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako miehesi, että olet masentunut? Ei hänen pitäisi pakottaa sinua ulos jos et halua. Edellisillä on ihan hyviä pointteja, kevätmasennuksesta lääkitykseen. Turha niitä on alapeukutella.
Voimia sinulle, ap!
Jumalauta teitä akkoja.
Koskaan ei ole hyvin. Mies ehkä yritti auttaa??
Teistä sentään välitetään.
Oon kärsinyt kroonisesta vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta jo useamman vuoden, mutta jostain syystä keväällä kirkkaat, aurinkoiset päivät maksimoi ahdistuksen (ja v*tutuksen) x100. Nytkin toi aurinko tuolla pihalla ilkkuu ja haluan vaan vetäytyä peiton alle pimeään.
Onko sulla kirkasvalolamppua? Se on mua ainakin tuntunut auttavan kevään kohtaamisessa, kunhan sitä vaan muistaa käyttää talven ajan.
Vierailija kirjoitti:
Puoli tuntia ulkoilua päivässä vastaa ssri-lääkkeiden tehoa, joten suosittelen sinnikkäästi jatkamaan ainakin muutaan viikon. Itselläni auttaa kun teen ihan normaaleja asioita, siivoilen hiukan, käyn ulkona, vaihdan pyjaman päivävaatteisiin ja niin edelleen. Silloin tulee olo että pystyn edes johonkin, sain jotain aikaan. Jos vain murjottaisin yöpuvussa kieriskelemässä itsesäälissä kun pyykkivuori vain kasvaa niin oloni olisi illalla kasin verroin huonompi. Itsensä repiminen liikkeelle on toki raskasta, mutta se palkitsee.
Ja sun tapa kärsiä masennuksesta on ainoa oikea tapa?
Ja tuo vastaa ssri-lääkitystä..n eikö sitä nyt esitetä että ne lääkkeet on suurta huijausta?
Hienosti syyllistät ainakin ap:tä että oma vika kun on niin pahaa olla, kun et tee niin kuin minä.
Miksi naiset aina vertaavat itseään muihin? Tässäkin ongelma oli ihan vaan se, että joillain tuntemattomilla näyttää sillä hetkellä menevän paremmin kuin itsellä!
Mulla liikunta auttoi joskus masennuksessa. Kun kävin vetämässä oikein kunnon juoksulenkin niin hetken aikaa oli hyvä olla sen jälkeen. Joskus taas se ei auttanut yhtään mitään ja paha olo vaan kuristi kurkussa joka hetki kun yritin ulkoilla. Ei siis auta aina eikä ainakaan välttämättä jos masennus on paha.
Liikunta voi myös pahentaa masennusta
http://www.hs.fi/mielipide/a1453090912603