YSTÄVYYS on vapaaehtoista!

Jos on pakotettua, niin ei ole aitoa, eikä myöskään luottamuksen arvoista.

PISTE.

Jotain on pahasti pielessä jos pitää ikään kuin näytellä!

Av.lla opin aina uutta. Kiitos!

Hyvä!

Jokainen normaali järjellä varustettu ihminen ymmärtää Ap.n väittämän.

Huomattu on. Siks kait mulla ei ookaan ystäviä. Hahhah.

Mä "jouduin" aikoinaan näyttelemään eräälle ihmiselle ystävää. Siinä kävi juuri niin kuin ketjussa sanottiin, että lopulta petin hänet "ystävänä", mikä en siis hänelle koskaan oikeasti ollutkaan. En edes katunut, koska olin sanonut hänelle, että haluan enemmän omaa aikaa ja rauhaa; kun se ei mennyt perille, niin sai mitä tilasi.

Onhan se niin. Harmi vain, että monet ihmiset haluavat itselleen ystävän, mutta eivät itse halua olla toiselle se ystävä. Tyhmänä sitten kuuntelet, tuet ja tsemppaat, mietit eri vaihtoehtoja mitä "ystäväsi" voisi tilanteelleen tehdä, opetat kädestä pitäen avutonta. Ja sitten kun itseltäsi voimat loppuvat, ja tarvitsisit välillä sitä että toinen vuorostaan kuuntelisi (ihan vain kuuntelisi, aidosti läsnäolevana eikä silmiä muljautellen ja tuhahdellen), saatkin huomata että itteppä halusit olla toisen ystävä, mutta toisen ei tarvikkaan olla sun ystävä, nännännännää!

Ja sitten kun lopetat ystävyyden, saat niskaasi paskapuhetta, porua ja syyllistämistä. Kun hylkäät toisen aivan yksin. Vähät siitä että toisella on roppakaupalla ystäviä joille valittaa ja haukkua, ja minulla ei. (Ennen kuin joku AV-mamma tämän huomauttaa, kyllä, olen katkera.)

Ei kannata lähteä tukemaan energiaimureita. Ei se ole alun alkaenkaan mitään ystävyyttä.

Näin on ja siitä ystävyydestä poistan heti kaikki ilkeät vittuilijat.

Minulle kaikki ihmissuhteet perustuvat vapaaehtoisuuteen. Tämän olen joutunut omakohtaisesti oppimaan, koska olen joutunut vetämään välejä painavista syistä myös sukulaisiini.