Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Avustatteko kotoa pois muuttaneita nuoria?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
En. Aikuisen ihmisen pitää osata tulla omilla toimeen.
Tämä oli ääni 40-luvulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
tyttöni oli 16v kun muutti omilleen 6v sitten. Kävi lukiossa (kombiopiskelut) ja oli 2 työpaikkaa sivussa. En ole maksanut yhtään laskua hänelle tai muuten auttanut rahallisesti. Olen niin ylpeä hänestä että sydän hakkaa kun ajattelen sitä. Ei haluunut rahaa, eikä pyytänyt - ja on jopa saanut monta tonnia säästöön tänä päivänä. LÖÖV... Mutta tiedän että lapset erilaiset. Mulla on niitä 3 lisää ja pojat ovat ihan eri sorttia, haha...
Näitä kuulee. Yhdelle ei anneta. Laitetaan jopa 16 v pois kotoa. Uusperhe? Tila vähissä
SSS aikoo laskea opintotukea 25 %. Varmasti pitää auttaa opiskelevia nuoria. Ei ole kiva valmistua 20000 lainan kanssa
Itselläni oli aikanaan vain vaatteet ja vähän roinaa kun muutin 15 vuotiaana kotoa. Kattila, pari lasia, ruokailuvälineet ja pari lautasta sain mukaan. Mitään apua ei tullut enkä koskaan ole saanut. Henkinen tuki olis ollut sitäkin korvaamattomampaa. Syömättä olin monta kertaa viikonloput. Ja kun opintolainan sain vihdoin 18 vuotiaana nostettua, niin vanhemmat yrittivät pummia puolet. (lainaa en aiemmin saanut nostettua, kun alaikäinen tarvitsee vanhempien nimen lainapaperiin, eivätkä he siihen suostuneet)
Pois muuttoani ja opiskeluani vastustettiin, mutta kotonakin oli ihan helvettiä, kun vanhemmat vaan tappelivat ja vihasivat toisiaan minkä pystyivät ja kerkisivät, onneksi erosivat. Kodin ilmapiiri oli syy miksi halusin muuttaa pois. En siis teini angtaillut heidän kanssaan, vaan heidän välit ja siitä johtuva kodin ilmapiiri oli se syy, miksi halusin pois, pois pois. Ja onneksi pääsinkin. Opiskelupaikkakuntakin oli 35km päässä kotoa, eli ei edes kaukana, mutta en siellä ole montaa kestaa opiskeluitten aikana käynyt, en edes joulunakaan.
Siinä vaiheessa kun oma tyttäreni kotoa pois muuttaa, niin autan kyllä häntä sen minkä pystyn ja on järkevää, sortumatta silti ylilyönteihin. Eli ainakaan en anna tytön nälkää nähdä!
Vierailija kirjoitti:
Takasimme molempien vuokrat, vanhimmalle annettiin lisätakaus kun osti asunnon. Käydään joskus tankkaamassa ruokavarastot ja osallistutaan kalliimpiin hankintoihin.
Tähän. Kolme lasta jotka 22 v, 19 v ja 16 v. Kaikki jo pois kotoa kun tuo nuorinkin opiskelee erikoislukiossa 300km päässä kotoa. Vanhin osti juuri ekan oman asunnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun 23 vee poikani asuu omillaan ja on mukavassa työssä,ei tarvitse rahallisesti mun apua juuri lainkaan. Muuten kyllä autan,siivoan ym ym.
22 vuotias tytär asuu vielä kotona, osallistuu vuokran maksuun ja joskus hieman ruokaankin 😊
Olen heistä hyvin hyvin ylpeä ja onnellinen 💜
Mulla on vähän tilanne mietinnässä. Avustan tytärtäni, 21v, n.100€:lla kuussa. Hän siis opiskelee. Nyt muuttanut yhteen poikaystävän kanssa, joka jo valmistunut ja hyväpalkkaisessa työssä. Ostelevat aika surutta kaikkea kotiin, siis mm. sisustuskamaa. Tuntuu hassulta tukea sellaista, kun omat rahat kuitenkin kortilla. Toisaalta tytöllä enää vuosi opiskelua jäljellä. Ehkä en viitsi pahoittaa mieltään ja maksan opiskeluajan loppuun asti tuon satasen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autan alkuun. Elikkä huonekalut on hankittu ja kaikki muu tarpeellinen irtaimisto valmiiksi. Ainoa mitä ei olla vielä ostettu on pesukone.
Poika on vielä alaikäinen, mutta saa perhe-eläkettä ja nuorisotukea yhteensä n.1000€/kk, joten pärjäilee melko pitkälle niillä kuitenkin. Tilillään on rahaa mikä vapautuu käyttöönsä kun on 18v. ja saa maksettua ajokortin sekä mahdollisen asunnon hankintaan tarvittavan alkusumman jos niikseen tulee.
Opintorahaa tuskin tulee saamaan, mutta asumislisän kyllä. Opintolainaa en ole kannustanut ottamaan. Katsotaan sitä sitten kun lukio on käyty, että onko sellaiselle edes tarvetta.
Sen jälkeen alan keräilemään tytölleni vastaavan alkuavun.
En ole rikas ja olen yh, mutta tämä on minulle sydämen asia. Jouduin itse lähtemään kotoani tyhjin käsin ja päinvastoin avustin äitiäni alkuun eronsa jälkeen ja samalla odotin itse tuota esikoistani.
Koskaan en ole saanut omasta äidistäni tukea ja itse haluan senkin edestä tukea kaikkia lapsiani aikuistumisen kynnyksellä. Minun äitini ylpeili aina sillä etten tarvinnut apua ja hoisin lapseni ihan itse ja kotini ym, vaikka olinkin ns teiniäiti. Se oli väärin. Hän antoi minulle sen viestin, että itse pitää pärjätä ja on väärin tarvita apua. Tämä minun oli käsiteltävä itse uudestaan kun sairauteni paheni niin , että tarvitsin apua. Omilleni olen opettanut, että ei ole huono ihminen jos tarvitsee apua ja sitä pyytää. Typerä on jos tarvitseva ei pyydä ja vielä typerämpiä he, jotka sen ympärillä näkevät eivätkä auta.
He voivat aina kääntyä puoleeni jos ovat pulassa. Autan minkä pystyn.
Vierailija kirjoitti:
Mun 23 vee poikani asuu omillaan ja on mukavassa työssä,ei tarvitse rahallisesti mun apua juuri lainkaan. Muuten kyllä autan,siivoan ym ym.
22 vuotias tytär asuu vielä kotona, osallistuu vuokran maksuun ja joskus hieman ruokaankin 😊
Olen heistä hyvin hyvin ylpeä ja onnellinen 💜
Juuri lainkaan.. lol siivoat varmaan vielä 3-kymppisellekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Molemmille ostettiin yksiöt ja annettiin sen verran rahaa, että saivat kokonaissummasta maksettua lahjaveron. Lisäksi on tarkoitus antaa joka kolmas vuosi summa, josta ei mene veroa. Tämän lisäksi maksamme säännöllisesti nuorten laskuja sekä ostamme jonkin verran ruokaa, jotta voivat laittaa tällä tavalla säästyneet rahansa säästöön tulevaisuutta (isompaa asuntoa) varten. Tavoitteena ei ole varsinaisesti avustaminen vaan varallisuuden siirtäminen lapsille ilman, että verottaja nappaa siitä osansa.
Olen todella kiitollinen omille vanhemmille, jotka ovat tukeneet minua rahallisesti ja muutenkin auttamalla sen jälkeen kun muutin pois kotoa 18-vuotiaana. En missään vaiheessa ole sellaista odottanut tai olettanut ja mielestäni on ensisijaisen tärkeää itse hoitaa raha-asiansa parhaansa mukaan eikä vain oleta, että kyllä vanhemmat sitten auttaa kun rahat loppuu kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muutin pienemmällä paikkakunnalta Helsinkiin opiskelemaan vuonna 2007. Äidillä ja isällä oli tiukkaa enkä olisi kuvitellutkaan, että he olisivat pystyneet tukemaan minua. Mutta erittäin kiitollinen olin siitä, että he ostivat minulle pyörän. Se tuli tarpeeseen. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 23 vee poikani asuu omillaan ja on mukavassa työssä,ei tarvitse rahallisesti mun apua juuri lainkaan. Muuten kyllä autan,siivoan ym ym.
22 vuotias tytär asuu vielä kotona, osallistuu vuokran maksuun ja joskus hieman ruokaankin 😊
Olen heistä hyvin hyvin ylpeä ja onnellinen 💜Juuri lainkaan.. lol siivoat varmaan vielä 3-kymppisellekin.
Samaa ajattelin itsekin. Opeta poika siivoamaan itse! Tuskin tytöllesikään menet sitten aikoinaan siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun 23 vee poikani asuu omillaan ja on mukavassa työssä,ei tarvitse rahallisesti mun apua juuri lainkaan. Muuten kyllä autan,siivoan ym ym.
22 vuotias tytär asuu vielä kotona, osallistuu vuokran maksuun ja joskus hieman ruokaankin 😊
Olen heistä hyvin hyvin ylpeä ja onnellinen 💜
Tästä saa joku daami oikeen varsinaisen helmen puolisokseen. Äiti käy 23-vuotiaan luona siivoamassa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 23 vee poikani asuu omillaan ja on mukavassa työssä,ei tarvitse rahallisesti mun apua juuri lainkaan. Muuten kyllä autan,siivoan ym ym.
22 vuotias tytär asuu vielä kotona, osallistuu vuokran maksuun ja joskus hieman ruokaankin 😊
Olen heistä hyvin hyvin ylpeä ja onnellinen 💜Tästä saa joku daami oikeen varsinaisen helmen puolisokseen. Äiti käy 23-vuotiaan luona siivoamassa...
Niin ja ei tarvi rahallista apua juuri lainkaan. :)
Miulla taas myös vanhemmat autto sen minkä pystyivät aina, kun olin vielä opiskelumaailmassa 150km päässä omasta kotikunnastani.
Lomalla kävin kotona pyörähtämässä sen pari viikkoa ja käytiin sitten tankkaamassa ne ruokatarvikkeet mitä tarvitsin takaisin opiskelijaluukkuuni. Jopa joskus isovanhempanikin autto ruuanostamisessa, vaikka harvoin tarvin apua. Aika hyvin pärjäsin myös iteksein, mutta olen aina kiitollinen vanhemmille ja isovanhemmille, et sain apua silloin, ku sitä tarvitsin :) Nyt olen työelämässä oleva immeinen ja kuhan itselläni karttuu nyt tuo tili hieman enemmän niin maksan ainakin osan veloistani porukoille takaisin, vaikka eivät sitä edes vaadi.
Vierailija kirjoitti:
En. Aikuisen ihmisen pitää osata tulla omilla toimeen.
Voiko ankeampaa vanhempaa olla. Just sellanen jääräpää jolla on itsellä takana varmaan vain "elämänkoulu" ja sitten haluaa että kaikilla muillakin, myös lapsellaan, on yhtä vaikeaa. Vastenmielistä.
Aikuistuneen lapsen tukeminen on eri asia kuin kokonaan elättäminen. Rakkaus tarkoittaa sitä että ei jätetä yksinään pärjäilemään miten sattuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Aikuisen ihmisen pitää osata tulla omilla toimeen.
Tämä oli ääni 40-luvulta.
Voi kuule vielä 70-luvullakin oli ankara meno päällä. Kun tyttäriä lähti suureen maailmaan, muori vielä ovella valisti ettei takaisin ole tulemista pulla uunissa.
Satasia sain silloin tällöin. Isommat hankinnat esim. tietokone, silmälasit) vanhemmat kustantivat, samoin kotona käynneistä aiheutuneet kustannukset. Olen todella kiitollinen vanhemmilleni! opiskeluaika oli oikeasti mukavaa ja rauhallista. Hyviä muistoja jäänyt. En ole luonteeltani mikään tuhlari ja töitä/työkokemusta hain heti kun oli ajankohtaista.
Alue: Aihe vapaa
Muutin itse pois 19-vuotiaana. Muuttotilanteessa vanhemmat maksoi mulle sängyn ja sohvan, sen jälkeen olen saanut 150e/kk ja vanhemmilla käydessä vähän ruokaa mukaan. Pari kertaa ovat myös vieneet mut ruokakauppaan ja oon sitten saanut ilmaisen kassillisen ruokaa :)