Bichon frise - hyvät ja huonot puolet?

Turkki on työläs hoitaa mikäli sen tahtoo pitää pitkänä ja takuttomana. Melkeinpä päivittäin kannattaisi karstalla ja kammalla ottaa.

Pesun jälkeen kuivaus hiustenkuivaajalla tai turkinkuivaimella olisi hyvä, jotta turkki ei huopaannu.

Me pidämme bichoniemme turkit lyhyinä, kun emme näyttelyissä käy. Parin-kolmen kuukauden välein koiratrimmerillä lyhennän turkin ja siihen ei paljon tarvitse harjalla koskea eikä lyhyttä turkkia tarvitse pesun jälkeen kuivatakaan.

Bichonista ei lähde lainkaan irtokarvaa mikä on ainakin itselleni iso bonus!

Allergioita esiintyy jonkin verran, yleisimpänä vehnäallergia. Vehnä on tosin melko helppo välttää koiranruoassa, enkä muutenkaan näe mitään syytä syöttää koiralle vehnää.

Koira kannattaa totuttaa hampaiden harjaamiseen jo varhain. Bichonilla on pieni suu, jossa on kokoon nähden isot hampaat. Tiiviisiin hammasväleihin kertyy plakkia helposti, joka saattaa sitten johtaa ientulehduksiin ja hampaan juuren löystymiseen.

Joillain yksilöillä huonot takaraajojen kulmaukset saattavat altistaa eturistisidevammoille. Tästä en osaa sanoa kuinka yleistä on, eläinlääkäri joskus mainitsi asiasta, kun tarkasti koiramme niveliä.

Rotu on yleisesti ottaen melko terve. Meillä ei ole mitään suurempia ongelmia ollut. Vanhimmalta koiralta on pari hammasta poistettu vuosien varrella, siinäpä se oikeastaan. Hampaiden kanssa ei ole ollut mitään ongelmia, kun tajusin alkaa harjata niitä päivittäin.

Ja luonteeltaan bichon voi olla hyvinkin energinen, koostaan huolimatta ei välttämättä mikään sylikoira. Yksilöllisiä eroja toki on. Meidän vanhin bichon (11v) on aina ollut rauhallinen nautiskelija, kun nuoremmat taas ovat melkoisia energiapommeja. Älykäs koira, joka oppii temput nopeasti. Minulle se on tämä hauska luonne mikä rodussa vetoaa, iso koira pienessä paketissa. :)

Pieni räksy.

Tuttavan bichon oli epileptikko. Eikä saatu asettumaan lääkkeillä. Se siitä.

Kivan näköinen otus ja mielelläni toivoisin että semmoisella olisi myös kiva elämä. Mutta aina ei.

+ihanaluonteinen

+allergikoille sopiva

+älykäs

+lapsiystävällinen

-takaraajaongelmat

-vaikea turkki

-räksytys

Bichonit, kuten monet muutkin ihanat pikkurodut, ovat muuten pentutehtailijoiden suosiossa. Epäilyttävän alhainen hinta tai rekisteröimättömät pennut ovat hälyttävä merkki!

olisko cottoni parempi vaihtoehto

Luin joskus, jostain rotukirjasta, että bichonit on vaikea opettaa sisäsiistiksi ja ainakin kaverin koiralla se piti paikkansa, ihan kuolemaansa saakka (12v) kusi ja välillä paskoikin sisälle, en sitte tiedä kuinka yleistä on...

Usein äkäisiä. Saattavat näykkiä vieraita ja/tai lapsia. Räkyttävät myös paljon.

Pidämme turkin tosi lyhyenä ja siksi ei ole kovin työläs.

Meilä on ollut ongelmia sisäsiistiksi opettamisen kanssa, mutta  uskon sen johtuvan siitä, että pentu sairastui tosi pienenä ja sisäsiisteyskasvatus epäonnistui. Sittemmin ei ole ikinä ollut mitään eläinlääkärin hoitoa vaativaa, eli hyvin terve yksilö.

Omamme haukkuu hyvin vähän, mutta tiedän bichoneita, jotka ovat varsinaisia räksyttäjiä.

Itse tykkään tosi paljon, kaipaa läheisyyttä, leikkiä ja köllöttelyä.

Meillä ei ole ollut silmistä ruskean vuotamista, mutta koira ei ole suomalainen, voisiko se olla ongelma? On siis aivan kennelistä hyvillä papereilla ostettu pentu, mutta ei Suomesta.

Hyvällä ystävällä löytyy:

- työläs turkki

- räksyttää

+ hauska pikkuklovni

+ seurallinen

+ koko perheen koira joka tavalla

+ sen verran pieni, että 10-vuotias voi lenkittää

Muuten aivan ihana koira, mutta kauhea räkyttäjä.

Turkista ei lähde karvaa, joka on iso plussa. On myös väitetty että monet koirille allergiset sietää bichon friseä.

Mutta turkki on myös suuri hoitoinen, sitä tätyy harjata ja trimmata, jos tämän laiminlyö, niin se huopaantuu. Turkin likaantuminen on myös suuri ongelma, meidän bisoni kieri kerran nuotiopohjassa ja se oli pakko ajaa sen jälkeen kaljuksi.

Koira on melko herkkävatsainen, jos koira sai syödäkseen melkein mitä tahansa muuta kuin omaa ruokaansa, niin se ripuloi, ei kestänyt esimerkiksi kanaa, mitä taas on melkein kaikissa koiranruuissa.

Todella iloinen, leikkisä ja älykäs koira. Liiankin älykäs siinä mielessä että aukoi kaapit ja laatikot ja sitten seurasi näitä edellä mainittuja vatsavaivoja. Söi useaan otteeseen myös suklaata, josta sai sydänvian joka taas johti vähän ennen aikaiseen lopettamiseen 12 vuotiaana.

Meidän koira ei kyllä ollut mikään räksyttäjä, mitä tuossa muutamassa viestissä on moitittu.

Itsepäinen pikku otus, uskoo jos haluaa tai saa siitä hyvän palkinnon. Turkki on koko ajan likainen, imee kaiken lian ulkoa. Allergioita on ja rapsuttelee muutenkin koko ajan. Pestävä parin viikon välein ja trimmattava.

Aivan ihana koira :)

Allekirjoitan kakkosen hyvin asiantuntevan viestin täysin. Apua, meidän pitää terästäytyä hampaiden harjauksen kanssa, tehdään sitä välillä, mutta ei päivittäin. Tosin koira saa dentastickejä päivittäin. Onneksi (vielä) ei ole ollut hammasongelmia, koira on nyt 5-vuotias.

Mekin pidämme turkin lyhyenä, itse pidän myös ulkonäöstä enemmän lyhyessä turkissa (korvat ja häntä pidemmässä karvassa). Minä trimmaan itse trimmaussaksilla, ihan olen itse oppinut. Aluksi lopputulos oli kamala ja yhteistyö ei sujunut, mutta kokemus on opettanut ja nyt trimmaussessiot ovat ihan hauskoja molemmin puolin.

Luonteeltaan tosiaan on hyvin lupsakka rotu, kotona tykkää loikoilla kainalossa, sohvalla hakeutuu aina ihan kiinni. Hauskasti olemme huomanneet, että meidän koirallamme on eri vuorokauden aikoina on erilaiset tarpeet, kun kello tulee illalla yhdeksän, poikkeuksetta hakee koristaan leluja ja kaipaa leikkimistä. Onneksi asumme omakotitalossa. Iltaisin ei myöskään saa tehdä hoitotoimenpiteitä, kuten vaikka kynsien leikkausta. Tykkää myös aamuisin nukkua pitkään.

Myös tuo on totta, että pienen koiran kanssa voi kymmenvuotiaskin hyvin lenkittää.

Kaikenkaikkiaan meille on ollut onnistunut rodun valinta ja myös hyvin terve yksilö. Rokotuksia lukuunottamatta ei ole tarvinnut eläinlääkärin palveluksia kertaakaan.

Up

Muotirotu, jota harkitsevat tykkäävät valkoisesta sisustuksesta ja söpöilystä. 

Kiva, että on tullut näin paljon vastauksia.

Tuosta itsetrimmaamisesta, pitääkö hankkia joku trimmauskone vai riittääkö trimmisakset? Ja siis lyhyenä ja mahd. helppohoitoisena tarkoitus pitää :)

Ap

Huono puoli: se on koira.

Hyvä puoli: se on koiraksi ihan söpö.

Meillä joudutiin nukuttamaan pois juuri 13,5v. "rakkauspakkaus",bichon frise.

Ei haukkunut ylimääräistä,reviiristään oli kyllä tirtoinen,ilmoitti vieraat ,turkinhoito ok,kun siihen varautui,piti kovasti lapsista ja muista ihmisistä. Ei ikinä ärhennellyt kenellekään. Oppi sisäsiistiksi nopeasti.

Oli niin rakas rotu,että jos ottaisin vielä koiran,niin ehdottomasti bichon frise.

Up