Luulitko lapsena ja nuorena..

Luulin. T.soile

Mä luulin. Olen tuppukylästä kotoisin ja ajattelin, että elämä on kaupungissa tuollaista kuin tv sarjoissa. Näytetään kauniille ja aina tapahtuu jotakin.

Minun nuoruuteni tv-sarjoja oli mm. Hynttyyt Yhteen.

Pettymys oli kova, kun totuus iski vasten kasvoja. Elämä olikin tyyyylsää, mutta sitten pääsin siitä yli. Ikäänkuin puuduin tylsyyteen..

Ei tässä maassa voi olla kovinkaan läsnä tai eläväinen..

En luullut. Sen sijaan luulin, että osaisin aikuisena käydä harvemmin Wessassa, kun en koskaan nähnyt televisiossa kenenkään aikuisen, enkä lapsen menevän wessaan...  

Todellakin luulin ja elin kuin Samantha Sinkkuelämässä.

Hauskoja vastauksia! :D Lisää!?

Up

Eikä, luulin olleeni ainut hölmö.. :D

Vierailija kirjoitti:

että elämä on aikuisena kuin tv-sarjoissa?

Luulin/toivoin,että elämä olisi sellaista kuin Frendeissä.Oikeastaan toivon vieläkin,että voisin löytää ystäväporukan,joka on kuin perhe.

Luulin. Harjoittelin pussaamaan kuin Kauniissa ja rohkeissa suut ammollaan. Luulin myös, että ihmiset juonivat yhtä paljon kuin siinä sarjassa.

Eipä käynyt mielessä. Minun lapsuudessani aikuiset arvuutteli, missä laatikossa on televisio ja missä pelkkä vatkain. Järkevänä lapsena ajattelin, että katsoisivat laatikon sivusta, siinä lukee, mitä se sisältää.

Terveisin 60-luvulta

Luulin ja olihan se. Naapurilähiötä tuli katseltua.

Luulin! Itseasiassa olen kirjoittanut päiväkirjaani, että "haluaisin elämäni olevan kuin Dawson's Creek, täynnä huolia ja kiemuroita, mutta silti rakkautta ja onnellisuutta".

Nyt 30-vuotiaana toivoisin vähemmän noita huolia ja kiemuroita.

Joskus ala-asteikäisenä 70-luvulla ajattelin, että sitten kun olen aikuinen, niin luokkakaverien nimet pyörivät tv-ohjelmien lopputeksteissä.