Lue keskustelun säännöt.
Haluaisitko elää loppuikäsi yksin?
Kommentit (30)
Kyllä. Elämä on parhaimmillaan yksin, tajusin tämän jo alle 24 vuotiaana.
Olen kokenut, nähnyt, lukenut, kuullut niin paljon etten enää kykene tuntemaan minkäänlaista vetoa tai luottamusta vastakkaiseen sukupuoleen.
T:1987 syntynyt mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Elämä on parhaimmillaan yksin, tajusin tämän jo alle 24 vuotiaana.
Olen kokenut, nähnyt, lukenut, kuullut niin paljon etten enää kykene tuntemaan minkäänlaista vetoa tai luottamusta vastakkaiseen sukupuoleen.
T:1987 syntynyt mies.
Sitä se AV-palstailu tekee...
Vierailija kirjoitti:
Sitä se AV-palstailu tekee...
AV-palsta itsessään on vielä pieni asia verrattuna siihen mitä omin silmin näkee, kuulee ja kokee reaalimaailmassa. AV-palsta vain loksautti sen aivan viimeisen puuttuvan palasen kohdalleen.
T:1987 syntynyt mies.
En haluaisi, mutta pahasti siltä näyttää :/
Ikisinkkumies
En, mutta ei ole vaihtoehtoa kun miestä en koskaan saanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä, mutta sinuiksi ajatuksen kanssa pääseminen on ollut naurettavan helppoa. Nyt yhteensä kuusi edellistä tapausta ovat kaikki paljastuneet suht sekopäisiksi. Olen polttanut itseni sen verran pahasti näissä draamoissa, ettei ajatus suhteesta inspiroi enää lainkaan.
En valita, olen itselleni oikein hyvää seuraa.
-m36
Kyllä.Minulle se sopii.Voin hyvin ja olen tasapainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En, haluaisin 40+ naisen kumppanikseni, jonkun jonka vierestä voi herätä aamulla, kääntyä lusikkaan ja suudella niskaa ja toivottaa hyvää huomenta. Jonkun, joka lähtee kanssani viikonlopuksi kaupunkilomalle tai ruokafestareille. Kumppanin, jonka kanssa voidaan katsoa yhdessä telkkaria kotisohvalla lähekkäin tai lähteä teatteriin, fiiliksen mukaan.
Jonkun, joka ilahtuu, kun halaan häntä ja kerron kuinka onnelinen olen, että hän on siinä, kun hän laittaa ruokaa. Jonkun, jota voin ilahduttaa pienillä lahjoilla tai viesteillä keskellä viikkoa ja jonka kanssa voi herätä viikonloppuna rakastelemaan.
Ei, en halua olla yksin loppuelämääni.
mies
kuulostat ihan samalta kuin viimeisin nettituttavuuteni, tuttavuus tosin loppui siihen kun hän tarvitsikin yllättäen rahaa (viisinumeroisen summan) ja kun en fyrkkaa jakele tuosta vaan, tuli vastaus että "älä kirjoita minulle enää". Todellakin viimeistään sen jälkeen tahdon elää yksin. Lapsia kuitenkin on (olen eronnut) ja lastenlapsia todnäk jossain vaiheessa joten en ihan perheetön ole. Yksinolo ei ole minulle mikään ongelma.
En haluaisi. Minä toivon, että kelpaan jollekin, joka minustakin tuntuu hyvältä ja joka on hyvä mies ja ihminen.
Kyllä, miehet tahtoo olla tuollaisia pienten lahjojen ostelijoita, kunhan joka päivä jaksaa laittaa niille ruokaa.
Minä olen osani tehnyt, nautin nyt vapaasta elämästä, lapset on maailmalla, mukava työ, kivoja ystäviä.
Vaikka asuu yksin ei tarvitse olla yksinäinen.