15-vuotias koirani lopetetaan huomenna, aion tappaa itseni

Vierailija kirjoitti:

No justiinsa.

Miks tällainen huomiopiip aloitus? No teepä se jos siltä tuntuu...

Ehkä ap ei tiennyt av:n kirjoittamatonta sääntöä,että täällä saa jauhaa vain turhista aiheista kuten Salattujen elämien juonenkäänteistä ja kirjoittaa paskoja trolleja,joita mammat ruokkivat.

Jos joku erehtyy purkamaan tänne todellisia tunteitaan(vaikkapa  juuri siksi,ettei ole ystäviä joiden kanssa jutella),hän on automaattisesti huomiopiip.

Eihän tämä ketju ole palstan tason huomioon ottaen pahimmasta päästä,mutta silti tekee pahaa millaiset mulkerot täällä ilkeilevät ihmisille,joka on muutenkin rikki.Voi olla fiilis,että "voisin tappaa itseni päästäkseni tästä paskasta" vaikka ihminen ei välittömästi siirtyisi sanoista tekoihin.

Osanotot ja voimia AP:lle.

Minä luovuin 13 vuotiaasta rakkaasta koirastani tasan 7 viikkoa sitten perjantaina. Olen nuorehko ihminen vielä ja koira oli ollut minulla puolet elämästäni. Tuo 13 vuotta koiran kanssa meni niin nopeasti! Ei voi käsittää. Tuntuu ettei kaikkia vuosia edes muista. :(

Paha paikka se on joka tapauksessa. Uusi ei koskaan korvaa vanhaa. Mutta koirasi on mentävä nyt. Todellista rakkautta on päästää irti kun aika koittaa. Se on omistajan todellinen hyvä teko koiralleen. Mieluummin hetki liian aikaisin kuin hetkeäkään liian myöhään.

Älä sure sitä että kaikki loppuu, vaan muistele rakkaudella ja lämmöllä kaikkea sitä mitä teillä oli ja iloitse siitä.

Toivottavasti kukaan täällä ei vähättele toisten surua. Suruja kun ei voi vertailla. Kannattaa myös lukea:

http://www.hs.fi/elama/a1400671126642?sivu=2

"Psykologi: Lemmikin kuolema laukaisee saman surun kuin läheisen ihmisen menetys

Lemmikki tarjoaa elämän perushyveitä: uskollisuutta, luottamusta ja rakkautta. Siksi lemmikin kuolema jättää arkeen valtavan aukon."