Pidän pakonomaista tarvetta lisääntyä hyvin alkeellisena, ei-sivistyneenä asiana

Kaikki tuntemani pohdiskelevat ja asioista laaja-alaisesti kiinnostuneet ihmiset ovat lapsettomia. Kukaan riittävän älykäs ei voi tulla siihen johtopäätökseen, että lisääntyminen olisi järkevää tai varsinkaan moraalisesti hyväksyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani pohdiskelevat ja asioista laaja-alaisesti kiinnostuneet ihmiset ovat lapsettomia. Kukaan riittävän älykäs ei voi tulla siihen johtopäätökseen, että lisääntyminen olisi järkevää tai varsinkaan moraalisesti hyväksyttävää.

Tuollaiset aivovauriot pyyhkiytyvät automaattisesti pois geeniperimästä.  Luonto on nerokas.

minusta tuo on hyvin "insinöörimäistä" ajattelua, ihmissyys on muka sitä että ollaan rationaalisia ja suunnitelmallisia, mutta hupsista heikkaa kaikki ei menkään niinkuin on suunniteltu ja sitten parutaan että MIKSI MINÄ kun minä olen elänyt niin hyvin ja suunnitellut ja kouluttautunut ja sitten minä jään työttömäksi ja sairastun syöpään ja syfilikseen ja lääkärikin menee ja leikkaa jalan irti kun piti leikata umppari, joka olisi parantunut antibiootilla.

Minusta ihmisyys on sitä että ymmärtää että kaikkea ei voi suunnitella ja meillä on vietit jotka vaativat lisääntymään, ihan ilman että kukaan muu ihminen vaatii, että tee niitä  lapsia. Se, että on vietit ei tarkoita sitä ettei osaisi ajatella ja opiskella ja hankkia ammattia, jolla ne kakarat saa elätettyä, jos ei saa sitä syfilistä ja syöpää, mutta jos saa se on inhimillistä ja sitä saa surra mutta ei parkua miksi minä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani pohdiskelevat ja asioista laaja-alaisesti kiinnostuneet ihmiset ovat lapsettomia. Kukaan riittävän älykäs ei voi tulla siihen johtopäätökseen, että lisääntyminen olisi järkevää tai varsinkaan moraalisesti hyväksyttävää.

Järkevää? Missä mielessä järkevää? Yksilön oman maksimaalisen hyödyn kannalta? 

Elämä on parhaimmillaan silloin, kun sen kokee merkitykselliseksi. Omaan merkityksellisyyden kokemukseeni vaikuttavat mielekäs, kiinnostava työ, hyvä parisuhde, innostavat harrastukset ja ennen kaikkea se, että olen isä. Niin evoluutio on aivomme virittänyt; ihmiselämä toteutuu kaikessa kokemuksellisessa syvyydessään vasta oman lapsen syntymässä. 

Onko tämä järkevää? Ei tietenkään, mutta ei ole mikään muukaan. Tällaiseksi lajimme on muodostunut, tällä mennään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi ajattelen näin. Ajattelen vain jotenkin, etteivät ihmiset mieti yhtään sitä, miksi hankkivat lapsia. Monet hankkivat niitä vain, koska muutkin hankkivat. Sitten on niitä, joilla on pakonomainen tarve ajatella, että "suvun jatkuminen" on jotenkin kunniallinen asia. Uskon, että tulevaisuudessa yhä pienempi osa ihmisistä lisääntyy. Olemme kuitenkin nykyisin melko kaukana eläimistä, joille "vain tapahtuu vahinkoja".

Paremmat geenit menestyy.  Luonto ei arvostele toissijaisten kriteerien perusteella.

Ilmankos kehitysmaista pukkaa (tulevaisuudessakin) miljardeittain uutta populaa.

Ihminen on lajissaan ainutlaatuisen typerä, senhän näkee mitä tahansa uutissivustoa lukemalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani pohdiskelevat ja asioista laaja-alaisesti kiinnostuneet ihmiset ovat lapsettomia. Kukaan riittävän älykäs ei voi tulla siihen johtopäätökseen, että lisääntyminen olisi järkevää tai varsinkaan moraalisesti hyväksyttävää.

Järkevää? Missä mielessä järkevää? Yksilön oman maksimaalisen hyödyn kannalta? 

Elämä on parhaimmillaan silloin, kun sen kokee merkitykselliseksi. Omaan merkityksellisyyden kokemukseeni vaikuttavat mielekäs, kiinnostava työ, hyvä parisuhde, innostavat harrastukset ja ennen kaikkea se, että olen isä. Niin evoluutio on aivomme virittänyt; ihmiselämä toteutuu kaikessa kokemuksellisessa syvyydessään vasta oman lapsen syntymässä. 

Onko tämä järkevää? Ei tietenkään, mutta ei ole mikään muukaan. Tällaiseksi lajimme on muodostunut, tällä mennään. 

Eikös tuolla lisääntymisellä haeta nimenomaan omaa maksimaalista hyötyä? Lisääntymällä saadaan merkityksellisyyttä ja syvyyttä omaan (!) elämään ja kenties vieläpä turvaa vanhuuden varalle, kuten joku jo mainitsikin. Ihmiselämään sisältyy parhaimmillaakin suurta surua ja kärsimystä. En todellakaan aio altistaa syntymättömiä lapsiani noille kärsimyksille vain jotta minulla itselläni olisi kivempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuntemani pohdiskelevat ja asioista laaja-alaisesti kiinnostuneet ihmiset ovat lapsettomia. Kukaan riittävän älykäs ei voi tulla siihen johtopäätökseen, että lisääntyminen olisi järkevää tai varsinkaan moraalisesti hyväksyttävää.

Järkevää? Missä mielessä järkevää? Yksilön oman maksimaalisen hyödyn kannalta? 

Elämä on parhaimmillaan silloin, kun sen kokee merkitykselliseksi. Omaan merkityksellisyyden kokemukseeni vaikuttavat mielekäs, kiinnostava työ, hyvä parisuhde, innostavat harrastukset ja ennen kaikkea se, että olen isä. Niin evoluutio on aivomme virittänyt; ihmiselämä toteutuu kaikessa kokemuksellisessa syvyydessään vasta oman lapsen syntymässä. 

Onko tämä järkevää? Ei tietenkään, mutta ei ole mikään muukaan. Tällaiseksi lajimme on muodostunut, tällä mennään. 

Eikös tuolla lisääntymisellä haeta nimenomaan omaa maksimaalista hyötyä? Lisääntymällä saadaan merkityksellisyyttä ja syvyyttä omaan (!) elämään ja kenties vieläpä turvaa vanhuuden varalle, kuten joku jo mainitsikin. Ihmiselämään sisältyy parhaimmillaakin suurta surua ja kärsimystä. En todellakaan aio altistaa syntymättömiä lapsiani noille kärsimyksille vain jotta minulla itselläni olisi kivempaa.

Oma lapsi tarkoittaa myös paljosta luopumista, ja siinä mielessä lisääntyminen on epäitsekästä. Toki se on siinä mielessä oman hyödyn tavoittelua, että oma lapsi tuo avaa elämään sellaisen merkityksellisyyden syvyyden, jota siinä ei ole koskaan aiemmin ollut - ja joka ei aukea muilla tavoin. Kun minä tapasin vaimoni, elämäni rakkauden, koin astuneeni uuteen tapaan olla olemassa. Sama toistui, kun poikani syntyi. 

Elämään kuuluu kärsimystä, se on totta. Mutta samalla elämä on aivan huikeaa, ihmeellistä, ihastuttavaa ja nautittavaa. En minä vaihtaisi olemistani ei-olemiseen, ja haluan (ihan vilpittömästi) tarjota myös syntymättömille lapsilleni mahdollisuuden syntymiseen, olevaksi tulemiseen, elämänmaljan tyhjentämiseen. Elämä on kivaa.

Ovatko myös kakkaaminen, pissaaminen, oksentaminen, pieraiseminen ja runkkaaminen mielestäsi sivistymättömiä asioita? Oletko tehnyt näitä asioita?

Vierailija kirjoitti:

Kuka katsoo papparaisen perään vanhana, jos sillä ei ole lapsia?

Tää on mun mielestä varmaan iljettävin syy hankkia lapsia, ihan ku vaan syyllistettävää orjatyövoimaa olis joku vailla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka katsoo papparaisen perään vanhana, jos sillä ei ole lapsia?

Tää on mun mielestä varmaan iljettävin syy hankkia lapsia, ihan ku vaan syyllistettävää orjatyövoimaa olis joku vailla.

Silti ne velat änkee sinne vanhainkotiin hoidettavaks vaikka velan moraalin mukaan kiikku olisi oikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä ja kaikkein alkeellisimmat lisääntyvät uskontonsa vuoksi. Se on todella alkeellista. Ei osata katsoa pidemmälle minkälaiseksi perheen elämä muuttuu lapsilauman myötä, lasten kasvaessa ja kyetäänkö tarjoamaan hoivaa ja huolenpitoa kaikille. Alkeellista, suorastaan eläimellistä.

Sinä olet todella alkeellinen.

Alkeellisilla ihmisillä ei ole mitään uskontoja. Eläimillä ei ole mitään uskontoja. Uskonnon vuoksi lisääntyminen on kaikista inhimillisintä lisääntymistä. Ei-uskonnollisista syistä lisääntyminen on kaikista alkeellisinta ja eläimellisintä.

Uskonnot ovat kaiken pahan alku ja juuri. Eläin on siinä mielessä hieno olento ettei kykene mihinkään taikauskohömppään, ja sitten sodi, tapa ja raiskaa sen varjolla. Koira edustaa mulle absoluuttista hyvää. Toki ihminen osaa koirankin pilata...

Jos lisäännytään sen vuoksi että olisi taivaspaikka odottamassa... täysin absurdia. Ja saa tehdä mitä pahaa vaan, vaikka raiskata sen oman lapsensa, ja riittää kun pyytää anteeksi niin synnit on unohdettu. Pahuutta! Täysin saatanasta! Ehkäisykielto ja aborttikielto on saatanasta, lisää ihmisiä kitumaan slummeihin...maapallo on liikakansoitettu.

Ainoa hyvä syy tehdä lapsi on rakkaus, halu huolehtia, ja vain silloin kun on tieto siitä että voi tarjota parasta mahdollista elämää jollekin ihmiselle. Yksi lapsi on paras vaihtoehto jos järjellä ajattelee.

Mun on myös hyvin vaikea tajuta,että joku tekemällä tekee lapsen.Uskon,että suurimman osan on oltava vahinkoja.

Vierailija kirjoitti:

Mun on myös hyvin vaikea tajuta,että joku tekemällä tekee lapsen.Uskon,että suurimman osan on oltava vahinkoja.

No, meitäkin on. Yritä tajuta. Rakkaus ja halu tehdä joku onnelliseksi syynä. Upeaa seurata kun pienestä vauvasta kasvaa onnellinen kukoistava lapsi ja nuori. Ja jossain vaiheessa itsenäinen, omillaan pärjäävä, vahva aikuinen. Joka ehkä voi tehdä jotain hyvää maapallon hyväksi.

Kukaan ei omista lastaan, lapsi on vain universumilta lainassa pienen hetken ja vanhemman tehtävä on silloin omistautua lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi ajattelen näin. Ajattelen vain jotenkin, etteivät ihmiset mieti yhtään sitä, miksi hankkivat lapsia. Monet hankkivat niitä vain, koska muutkin hankkivat. Sitten on niitä, joilla on pakonomainen tarve ajatella, että "suvun jatkuminen" on jotenkin kunniallinen asia. Uskon, että tulevaisuudessa yhä pienempi osa ihmisistä lisääntyy. Olemme kuitenkin nykyisin melko kaukana eläimistä, joille "vain tapahtuu vahinkoja".

Jos lapsen "vahingossa" saa aikaiseksi sivistyneessä länsimaassa vuonna 2016 niin onhan se aika primitiivistä. Voidaan kuitenkin kysyä onko se tässä absurdin oravanpyörän hallitsemassa maailmassa osoitus degeneraatiosta vai suhteellisen terveenä pysyneestä ihmiseläimestä, jolla on edes jonkinlainen yhteys jäljellä omaan tosiolemukseensa.

Minä "tein" puolisoni kanssa lapsen pitkällisen harkinnan jälkeen, MUTTA se oli nimenomaan eläin minussa, joka sitä halusi.

Pitäisikö minun alkaa teeskentelemään etten ole eläin? Pitäisikö minun uskoa, että saan kaiken tyydyttävän tarkoitukseni palvelemalla järjestelmää sen yhtenä rattaana ja tyydyttämällä samalla aistejani materialla?

Me elämme edelleen samalla savannilla samojen lainalaisuuksien määräysvallan aikana kuin aina ennenkin. Synnymme tänne huutaen ja 100% pihalla kaikesta ja lopulta monet meistä kuolevat likimain samalla tavalla. On hyvin primitiivistä kuvitella, että vain koska susilauma ei juokse perässäsi työmatkalla ja haet jauhelihaa marketista olet lakannut jotenkin maagisesti olemasta eläin. Tämä uskomuksen seurauksena näemme masentuneita, ahdistuneita ja itsetuhoisia ihmiseläimiä kaikkialla.

Iskä vaan kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi ajattelen näin. Ajattelen vain jotenkin, etteivät ihmiset mieti yhtään sitä, miksi hankkivat lapsia. Monet hankkivat niitä vain, koska muutkin hankkivat. Sitten on niitä, joilla on pakonomainen tarve ajatella, että "suvun jatkuminen" on jotenkin kunniallinen asia. Uskon, että tulevaisuudessa yhä pienempi osa ihmisistä lisääntyy. Olemme kuitenkin nykyisin melko kaukana eläimistä, joille "vain tapahtuu vahinkoja".

Jos lapsen "vahingossa" saa aikaiseksi sivistyneessä länsimaassa vuonna 2016 niin onhan se aika primitiivistä. Voidaan kuitenkin kysyä onko se tässä absurdin oravanpyörän hallitsemassa maailmassa osoitus degeneraatiosta vai suhteellisen terveenä pysyneestä ihmiseläimestä, jolla on edes jonkinlainen yhteys jäljellä omaan tosiolemukseensa.

Minä "tein" puolisoni kanssa lapsen pitkällisen harkinnan jälkeen, MUTTA se oli nimenomaan eläin minussa, joka sitä halusi.

Pitäisikö minun alkaa teeskentelemään etten ole eläin? Pitäisikö minun uskoa, että saan kaiken tyydyttävän tarkoitukseni palvelemalla järjestelmää sen yhtenä rattaana ja tyydyttämällä samalla aistejani materialla?

Me elämme edelleen samalla savannilla samojen lainalaisuuksien määräysvallan aikana kuin aina ennenkin. Synnymme tänne huutaen ja 100% pihalla kaikesta ja lopulta monet meistä kuolevat likimain samalla tavalla. On hyvin primitiivistä kuvitella, että vain koska susilauma ei juokse perässäsi työmatkalla ja haet jauhelihaa marketista olet lakannut jotenkin maagisesti olemasta eläin. Tämä uskomuksen seurauksena näemme masentuneita, ahdistuneita ja itsetuhoisia ihmiseläimiä kaikkialla.

TÄMÄ! Wau!!!