Lue keskustelun säännöt.
Pienestä pitäen koetut pettymykset vahvistavat ihmistä.
25.02.2016 |
Ei tule aikuisenakaan niin helposti paha mieli yllätävistä käänteistä.
Entäs ne ihmiset jotka eivät kestä pettymyksiä aikuisenakaan?!
Hui, itse en jaksa sellaista aikuista, koska en voi ymmärtää miten ei ole eväitä keksiä poikkeuksien tilalle, mitään muuta juttua.
Kommentit (12)
Ja paskanmarjat. Jatkuvat pettymykset syövät sielua. Sori vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joopa joo.. Alkaa jo hiljalleen vituttamaan tämä vahvistuminen.. Ei loppua näy.
Vierailija kirjoitti:
Jeee, opin uutta tänään.
Hyvä asenne elämään ;)
No riippuu vähän minkälaisesta pettymisestä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joo, jos pettymykset ovat tosiaan vain pettymyksiä eikä jatkuvaa epäonnea, ja niiden vastapainoksi on myös tarpeeksi onnistumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ne pettymykset pystyy käsittelemään niin ettei jää katkeruutta ja muuta paskaa. Ei se nyt läheskään aina mene niin, että "se mikä ei tapa, vahvistaa" vaan pikemmin "se mikä ei tapa, heikentää".
Vierailija kirjoitti:
Ja paskanmarjat. Jatkuvat pettymykset syövät sielua. Sori vaan.
Katkeroittavat vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos joutuu pettymään ihmisiin tuhansia kertoja, niin ei siinä miksikään vahvaksi tule, vaan ihmisvihaajaksi.
Jos lapsi ei saa rakkautta ja turvallisia rajoja, vaan jatkuvia pettymyksiä, väheksyntää, väkivaltaa, jopa hyväksikäyttöä, turvattomuutta jne. ollaan helposti tiellä tunteettomaksi sosiopaatiksi.
Siis kohtuus kaikessa...
Jaa, ei sellaista oikeesti aikuista voi olla edes.