Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
miesystävä ei taida pitää lapsestani
25.02.2016 |
Kerran riideltiin siitä ettei miesystäväni tunnu haluavan tehdä lapseni ja mun kanssa yhdessä mitään, ja hän otti puheeksi sen kun en ollut pariin viime kertaan tullut mukaan katsomaan hänen veljenpoikiaan, jotka asuvat 200 km päässä (näin silloin ystäviäni). Miesystävä pyytää minua mukaan vain silloin kun lapseni on isällään ja mielestäni se on hölmöä, silloin lapseni ei tutustu näihin veljenpojan lapsiin. No kuitenkin siinä riidan aikana hän sanoi inhoa katseessaan, että "miksi mun pitäis nähdä sun lastas enemmän, joka ei oo mitään sukua ees mulle, kuin mun veljen lapsia".
En ole saanut tätä mielestäni pois, olen asian ottanut puheeksi mutta mies on edelleen samaa mieltä. Lapseni ja tämä mies tulevat ihan hyvin toimeen mutta hieman etäisiä ovat. Miten te suhtautuisitte tällaiseen?
Kommentit (63)
No heivaisin tietysti! Hengailkoon sitten niiden veljenpoikiensa kanssa niin paljon kuin haluaa, kun kerran ovat verisululaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis lapseni asuu luonani joten on aika selvää, että mies väkisinkin näkee enemmän lastani jos kanssani aikoo seurustella, kuin veljenpoikiaan jotka asuvat 200 km päässä. En vain saa mitään tolkkua tohon kommenttiin vaikka asuisivat naapurissa niin silti mies näkisi todennäköisesti enemmän minun lastani. Ellei sitten aio muuttaa veljensä luokse :D
Mies taipaleelle.
Puolison lapsi, joka vieläpä asuu puolison luona, on aivan eri asia kuin veljen lapset.
Jos mies ei sitä ymmärrä, on turha edes yrittää.
En usko, että suhteenne kantaa kovin kauas.
Miettisin lapseni asemaa ja tekisin ainoan oikean ratkaisun: mies muuttakoon asumaan muualle.
Totta vaan, tämä tilanne on vain huonontunut eli lapseni ja miehen välit on vain entisestään viilentyneet ja lapsi on vasta koulun aloittanut joten tuskin tulee parantumaan vanhempanakaan heidän välinsä. Mies muutenkin näkee lapsestani yleensä ne huonot puolet ja maalailee kuinka vaikeaa tulee olemaan murrosiässä tai aikuisena. Lapseni on siis ihan normaali kouluikäinen ja asiat saadaan selvitettyä hänen kanssaan puhumalla, vaikka itsepäinen onkin. Olen vakasti harkinnut eroa miehestä jo pidemmän aikaan ja hän onkin muuttanut nyt kokonaan takaisin omaan asuntoonsa ja nähdään vain muutaman kerran viikossa. -av
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Totta vaan, tämä tilanne on vain huonontunut eli lapseni ja miehen välit on vain entisestään viilentyneet ja lapsi on vasta koulun aloittanut joten tuskin tulee parantumaan vanhempanakaan heidän välinsä. Mies muutenkin näkee lapsestani yleensä ne huonot puolet ja maalailee kuinka vaikeaa tulee olemaan murrosiässä tai aikuisena. Lapseni on siis ihan normaali kouluikäinen ja asiat saadaan selvitettyä hänen kanssaan puhumalla, vaikka itsepäinen onkin. Olen vakasti harkinnut eroa miehestä jo pidemmän aikaan ja hän onkin muuttanut nyt kokonaan takaisin omaan asuntoonsa ja nähdään vain muutaman kerran viikossa. -av
Ei ole mitään tulevaisuutta. Erosin itse juuri pari viikkoa sitten vuoden kestäneestä avioliitosta (niin, mies halusi äkkiä naimisiin). Hän ei tullut toimeen lapseni kanssa, vaan näki juuri vain ne huonot puolet. Miehellä on lapsenlapsia, joissa ei sitten olekaan mitään vikaa. Ihan sama kuvio. Älä tee samaa virhettä kuin minä, että naimisiin menisit tai ainakaan yhteisiä lapsia tekisit. Oikeasti, usko minua, lapsesi kärsii kuviossa ja vaistoaa miehen tunteet, vaikka yrittäisikin tämän aikana niitä peittää. Ja saa kivittää, tiedän itse olleeni tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi apua, heivaa tuo mies äkkiä. Voit olla varma että kun poika kasvaa ja murrosikä alkaa puskea päälle, tilanne pahenee. Älä pilaa poikasi lapsuutta tuollaisella ihmisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos rehellisistä rohkaisuista! Näin teen, mies saa jatkaa matkaansa ilman meitä. Onhan tässä meiän välillä paljon muutakin vaikeutta ollut, mutta tää on asia mikä vaivaa kaikkein eniten. -av
No jos ei muuta niin tuohan kertoo suoraan miehen arvomaailman. Hän ei halua olla lapsellesi isäpuoli vaan pitää häntä tuttavana (jos nyt lapsesta voi niin sanoa) ja vielä sellaisena aika merkityksettömänä, jonka seuraa hän itse ei kaipaa ja jonka kanssa hän ei halua synnyttää mitään merkityksellistä ja vaivannäköä vaativaa suhdetta. Hän sietää lasta sinun vuoksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies teki oikein. Sinä kuulostat narsistiselta tyypiltä.
Sinä taas kuulostat hyvinkin asialliselta kommentoijalta. Ryömi takaisin sinne kiven alle.
Ihanaa, vaikutat hyvältä ja rakastavalta äidiltä. Niitä miehiä (hyvä sellainen, ei mitään laastareita) ehtii tulla myöhemminkin, jos on tullakseen ja ilmankin pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis oikeastiko te naiset kuvittelette, että teihin ihastunut mies ottaa vieraan miehen siittämän lapsen kuin omakseen vain siksi kun sinä olet niin ihan ja lapsessa on 50 % sinua? Hohhoijaa. Eiköhän sekin ole hyvä juttu jos jo pystyy suhtautumaan neutraalisti. Pitäisikö uuden miehen kirjaimellisesti adoptoida ne teidän lapset?
Mua säälittää nämä ekaan vakavaan suhteeseen pukatut (usein vahinko-) lapset. Tollasta se sitten on, kun yritetään löytää uutta kumppania, kun ei se nuorena solmittu liitto kestänytkään.
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko te naiset kuvittelette, että teihin ihastunut mies ottaa vieraan miehen siittämän lapsen kuin omakseen vain siksi kun sinä olet niin ihan ja lapsessa on 50 % sinua? Hohhoijaa. Eiköhän sekin ole hyvä juttu jos jo pystyy suhtautumaan neutraalisti. Pitäisikö uuden miehen kirjaimellisesti adoptoida ne teidän lapset?
No jos haluaa naisen niin pitäisi kyllä suhtautua tuon neutraalin ja adoption välistä. Muuten sitten odottelisin, että lapsi on aikuinen ja alkaisin vasta sitten pariutua uudelleen, mutta sekin tuntuu teitä miehiä harmittavan, että naiset poistuvat markkinoilta elelemään yksikseen tai siis lapsineen.
Kiitos paljon teille! Palaan tähän keskustelun jos alan yhtään epäröimään teinkö oikean ratkaisun. Vaikka tiedän nyt, että kun aikaa kuluu erosta niin pienimmätkin epäröinnit jää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis oikeastiko te naiset kuvittelette, että teihin ihastunut mies ottaa vieraan miehen siittämän lapsen kuin omakseen vain siksi kun sinä olet niin ihan ja lapsessa on 50 % sinua? Hohhoijaa. Eiköhän sekin ole hyvä juttu jos jo pystyy suhtautumaan neutraalisti. Pitäisikö uuden miehen kirjaimellisesti adoptoida ne teidän lapset?
No jos haluaa naisen niin pitäisi kyllä suhtautua tuon neutraalin ja adoption välistä. Muuten sitten odottelisin, että lapsi on aikuinen ja alkaisin vasta sitten pariutua uudelleen, mutta sekin tuntuu teitä miehiä harmittavan, että naiset poistuvat markkinoilta elelemään yksikseen tai siis lapsineen.
Aivan näin, eikä nyt ainakaan niin, että alkaa jakaa "oman puolensa" ja naisen lapsia ihan eri kasteihin.
Ihan kuin se olisi tälle ketjunkin miehelle jostain pois että suhtautuisi lapseen kuten kehen tahansa muuhunkin perheenjäseneen. Suhtautuminen lapsiin ja eläimiin kertoo ihmisen empatiakyvystä paljon.
Alue: Aihe vapaa
Ei lupaa hyvää. Olen ollut suhteessa, jossa mies oli etäinen tyttäreeni ja sellaisena halusi pysyäkin, vaikka olikin yhdessä ihan kohtelias ja asiallinen ja alusi puhui ummet ja lammet kuinka haluaa tulla hyväksi isäpuoleksi. Välit eivät lämmenneet koskaan, koska mies halusi pitää etäisyyden. Alussa luulin että asiallisuus riittää, mutta tein sen virheen että otin miehen saman katon alle, eikä siitä mitään tullut. Tuntui että mulla oli kaksi keskenään aivan vierasta asunnossani, kukaan ei oikein osannut olla kuin kotonaan (nämä kaksi vierastivat ja minä yritin luovia siinä välissä). Eivät ikinä edes riidelleet, ei ollut sellaista tuttuutta ja luottoa heidän välillään. Mitään eivät yrittäneet kahdestaan tehdä (ts. mies ei yrittänyt, eihän se lapsen vastuulla ole). Tilanne kävi liian raskaaksi ja priorisoin luonnollisesti tyttäreni, erosin miehestä (asiassa oli ehdottomasti paljon muutakin!) ja johan on taas kotoisaa.
En todellakaan ota enää uutta miestä saman katon alle ainakaan niin kauan kuin tytär kotona asuu, meillä on tosi mukavaa kahdestaan ja seurustelusuhteet saavat pysyä seurusteluna ilman avoliittoa.