N. 2-v. lasten töniminen, raapiminen, nipistely / miten pitäisi toimia?
Oma 2-v. tyttöni on ollut helppohoitoinen ja ns. kiltti lapsi sekä aikuisia että toisia lapsia kohtaan, toisten kanssa leikittäessä ei ole vielä koskaan vahingoittanut ketään, silloin tällöin on ollut hieman mustasukkainen jostain omasta lempilelustaan, mutta pääsääntöisesti antaa muiden helposti leikkiä omilla leluillaan.
Nyt on tuttavapiirissämme kaksi suurinpiirtein samanikäistä lasta, joiden kanssa tyttömme leikit eivät lainkaan suju. Näitä lapsia tapaamme eri aikaan, ovat eri perheistä. Molemmat näistä lapsista käyttäytyvät aika samalla tavalla, parituntisella vierailulla ennättävät ottaa lelun tyttömme kädestä useita kertoja (ellei jopa kymmeniä kertoja). Ikävimpänä piirteenä molemmilla on, että heti kun aikuisten silmä välttää, ovat esim. tyttömme kanssa tuolin takana tai muuten näkymättömissä, niin raapivat, lyövät tai muuten fyysisesti vahingoittavat tyttöämme. Tyttömme sitten tulee itkien pois, tätäkin saattaa samalla vierailulla tapahtua vaikka kuinka monta kertaa. Tyttömme puhuu jo sujuvasti, joten osaa kyllä kertoa mitä on tapahtunut. Toisella näistä lapsista on myös isosisarus, joka kyllä on avoimesti kertonut mitä aina tapahtuu nurkan takana.
Molempien perheiden vierailut ovatkin sitten aika rasittavia, kun koko ajan pitää vahtia, etteivät lapset joudu sekunniksikaan pois silmieni alta. Toisen näistä lapsista äiti puuttuu kovalla kädellä lapsensa tekemisiin, pakottaa antamaan lelun takaisin, pistää jäähylle yms., mutta tästä ei vain oman tyttöni kannalta ole mitään hyötyä: lapsi saattaa tulla suoraan jäähyltä lyömään tyttöäni. Toisen äiti taas pakottaa lapsensa pyytämään anteeksi, jonka lapsi sitten tekeekin, mutta sama meno jatkuu minuutin päästä.
Muiden lasten kanssa tyttömme leikit sujuvat hyvin, ainahan jotain riitaa voi leluista tulla, mutta mitään tällaista tahallista vahingoittamista ei ole. Olen ymmärtänyt, että molemmilla edellämainituista lapsista on kyllä samat ongelmat lähes kaikkien muidenkin kanssa, paitsi jos leikkikaveri on sellainen, joka antaa samalla mitalla takaisin. Tätä oma tyttöni ei siis tee.
Olenko ylisuojeleva, kun minua ei huvittaisi tavata näitä perheitä enää lainkaan? Tuntuu nimittäin todella pahalta tyttömme puolesta, joka odottaa kavereita innolla, mutta sitten joutuu ihan fyysisen vahingonteon kohteeksi. Liittyykö yllämainittu käytös ikään, onko joskus odotettavissa muutosta? Pitäisikö avoimesti kertoa ko. lasten äideille, miltä tuntuu, ja laittaa tuttavuutemme vähäksi aikaa jäähylle?
Kommentit (2)
Minulla on villi ja kuriton 2v esikoispoika ja ½v kuopuspoika,hoitopiirissämme (2 krt/vko) on yhteensä 7 lasta,joista yksi,ikää liki 3 vuotta,poika on erittäin ongelmallinen.Tämä " erkki" on varsin fyysinen ja kookas ja valitettavasti kormuuttaa kaikkia muita lapsia (myös isompia ja vanhempia) puremalla,kynsimällä,repimällä tukasta,potkimalla ja lyömällä." erkin" sisarukset saavat eniten takkiinsa ja vanhemmat tekevät täyspäiväisesti työtä saadakseen poikansa kuriin ja ovat hirmu pahoillaan näistä lähitilanteista." erkki" joutuu eristyksiin,lelut otetaan pois,pakotetaan pyytämään anteeksi jne.Silti muiden lasten rääkkäminen jatkuu.Itse olen hyvin ymmärtäväinen vanhempien suhteen,sillä " erkin" esimerkin mukaisesti oma riiviöni " reijo" on ottanut mallia isommasta kaverista ja nyt meilläkin purraan,raavitaan ja lyödään ja revitään tukasta.Meidän " reijo" on myös roteva ja vahva ja tiedän että sattuu todella paljon,kun hän iskee hampaansa 2 vuotiaan raivolla herkkään kohtaan.En yksinkertaisesti TIEDÄ kuinka opettaa lapselle ettei saa satuttaa muita.Kaikkeni olen yrittänyt,mutta mikään ei tunnu tehoavan luupäiseen villikkooni.Häpeän suunnattomasti lapseni kamalaa käytöstä,häpeän suunnattomasti omaa kyvyttömyyttäni opettaa lapselle mikä on väärin ja mikä on oikein!Vaikka oma poikani saa kokea säännöllisesti isomman pojan hampaat ja kynnet nahassaan,niin silti itsekin tekee väärin!Olen huomannut,että meidän kovapäiseen poikaan tehoaa kaikkein parhaiten jonkun toisen (kuin äidin/isän) antamat kiellot ja rangaistukset.Olenkin ajatellut että kokeilisimme jatkossa hoitopiirissämme sitä,että rangaistuksen määräisivät toiset äidit.Itselläni kun usein palaa hihat,niin en välttämättä näe/ymmärrä mikä on paras rangaistus.Ehdottomasti kannattaa ottaa asia esille ystävien kanssa,vaikka se onkin varmasti kiusallista.Tunnustan,että itsekin vahdin haukkana lapsiani,ettei muut lapset pääse vahingoittamaan liiaksi :-(.Tai omani muita...Toivottavasti keksit keinot!Voittehan yrittää etsiä joukkoonne vielä lisäksi jonkun äidin,jolla olisi vanhemmat ja/tai " fiksummat" lapset tasapainottamaan tilannetta!Ei meidänkään poika kaikkia lapsia pure,vaan lähinnä näissä käsirysytilanteissa ja kun käy liiaksi ylikierroksilla.Kun sen tietää,voi yrittää ennakoida.Toivottavasti sait jotain apua!
Itselläni on vajaa parivuotias poika ja hyvällä ystävälläni 2,5 vuotias sekä neljän ja kuuden vanhat pojat. Tämä 2,5 vuotias on aina kiusaamassa poikaani, tönii, tuuppii, raapii, pelottelee yms. ja oma poikani tuntuu jo suorastaan pelkäävän tätä poikaa. Jos kyläilemme heillä, ei uskalla jäädä kahdestaan tämän pojan kanssa samaan huoneeseen ja parahtaa itkuun vähemmästäkin. :( Tuntuu tosi kurjalta. Ja vaikka ystäväni kieltää ja toruu poikaansa ei mene kuin hetki kun tämä on taas kiusaamassa. Todennäköisesti poika perheensä pienimpänä haluaa vuorostaan " pomottaa" pienempäänsä tms. Oma poikani ei osaa ns. puolustautua eikä muutenkaan harrasta tuuppimista tai raapimista. Haluaisi vaan leikkiä toisen kanssa, raukka. :(
En tosiaankaan halua katkaista väleä kaveriini mutta kieltämättä tämä tilanne on käynyt vähän rasittavaksi kun vierailut ovat yhtä huutoa ja itkua pojalleni. :( Itselläkin on jo aika negatiivinen asenne tätä kiusaavaa poikaa kohtaan. Neuvoja kaipailisin siis minäkin!