Kuinka voitte asua kerrostalossa

Ei täällä paljoa kuulu. Joskus musiikkia, mutta aikuisena ihmisenä osaan olla hermostumatta tuollaisesta.

Olen 23 ja olen aina asunut kerrostalossa tai vastaavassa, varmasti jatkossa myös.

No, me asutaan uudessa kerrostalossa, joka on todella hyvin äänieristetty, joten tuota ongelmaa ei ole samalla lailla.

Kerrostalo sopii mulle, koska

-haluan asua lähellä Helsingin keskustaa = juuri muita asumismuotoja ei ole

-haluan lyhyet matkat joka paikkaan

-pidän kerrostaloa hyvänä asumismuotona lapsille (riippuen toki alueesta): on paljon seuraa, lapsia ei tarvitse kuskata autolla kavereille

-en halua tehdä lumi- enkä pihatöitä

-en osaa enkä halua "harrastaa" taloa (=huoltaa omakotitaloa)

Vierailija kirjoitti:

eikö se ole sama kuin asuisi yhdessä vieraiden ihmisten kanssa?

Olin kyläilemässä kerrostalossa ja kaikki äänet kuuluu. Kun joku käy vessassa ym.

Me asumme 1939 rakennetussa kivitalossa Helsingin keskustassa, ja paksut ovat seinät. Kylppäriin kuuluu äänet naapurin olkkarista, ja makkariin äänet naapurin keittiöstä. Muuten on hipihiljaista, aina. Luulen että me lapsi- ja koiraperheenä melutaan täällä eniten. Mutta kun kysyn naapureilta, onko meistä häiriötä, vastaus on aina: " tottakai lapsista tulee ääntä, ja koiran kuuluu hälyttää, jos joku on oven takana. Ei hätää."

Ihanat naapurit 😅. Ja joo, samalla rahalla meillä olisi luksustalo jossain skogessa. Ei kiitos!

On tavallista että edes hississä ei tervehditä.

Tai että mummo voi olla kuolleena asunnossaan vaikka kuinka kauan ja kukaan ei välitä tai huomaa, ennen kuin haju leviää käytävään.

Asutaan tiivisti mutta erillään. Outoa.

Kun taas okt asujat kyläilevät toisillaan, järjestävät yhteisiä iltoja ym.

Mitä tämä kertoo näistä asumismuodoista?

Vierailija kirjoitti:

On tavallista että edes hississä ei tervehditä.

Tai että mummo voi olla kuolleena asunnossaan vaikka kuinka kauan ja kukaan ei välitä tai huomaa, ennen kuin haju leviää käytävään.

Asutaan tiivisti mutta erillään. Outoa.

Kun taas okt asujat kyläilevät toisillaan, järjestävät yhteisiä iltoja ym.

Mitä tämä kertoo näistä asumismuodoista?

Mistä sä tällaista tutkimustietoa olet kaivanut, vai perustuuko ihan omakohtaiseen kokemukseen? Ei pidä kyllä yhtään paikkaansa.

Varmaan siihen asumisviihtyvyyteen vaikuttaa sekin, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Jos vaihtoehto on asua kerrostaloasunnossa lähellä keskustaa, tai samalla hinnalla omakotitalossa lähellä keskustaa,  voi tulla helpommin mieleen, että voisi saada saman asumismukavuuden mutta ilman naapureita. Minä ainakin olen sopeutunut kerrostaloon paljon paremmin silloin, kun tiesin ettei muita vaihtoehtoja ole edes tarjolla. Sitten,kun asuinpaikkakunta ja elämäntilanne muuttui, sitä yhä useammin katsoi ikkunasta sitä vastapäätä olevaa, edullisten ja kivojen omakotitalojen aluetta ja mietti että noitten ei tarvinnut viime yönä kuunnella naapureiden riitelyä ja astua aamulla koiranpaskaan, kun joku oli ystävällisesti paskattanut koiransa juuri ulko-ovien eteen. Asioihin joihin olisin ennen sopeutunut, en halunnut enää sopeutua kun ei ollut pakko.

Eri paikkakunnilla kerrostaloalueiden status on myös erilainen. On alueita, eli pikkukaupunkeja ja kyliä jossa ne kerrostalot on lähinnä kunnan omistamia ja sinne majoitettu kaikki mahdolliset ongelmalliset ihmiset. Kaikki muut asuvat  mieluummin omakotitalossa. Ja sitten taas isoissa kaupungeissa kerrostaloasuminen on aivan tavallisten, kunnollisten ihmisten asumismuoto ja hyvä sellainen.

Muutettiin alkuvuodesta omakotitalosta kerrostaloon. Kyllästyin parissa vuodessa ihan totaalisesti neliöiden siivoamiseen, huolto- ja kunnostustöihin, lumitöihin, naapureiden kyyläämiseen ja yllätysvierailuihin, piha- ja puutarhatöihin, huolehtimiseen miten talon voi jättää tyhjilleen kun ollaan työ- ja lomamatkoilla, koiran kusettajiin, kesävieraisiin, kaikkeen siihen helvetin puuhasteluun. Ei ikinä enää!

Molemmilla on vaativa työ ja se iso talo oli tehdä meistä hermoraunioita. Myytiin talo ja muutettiin järven rannalle kerrostaloon, ylin läpitalon asunto, iso parveke järvelle ja venelaituri. Autotalli kahdelle autolle, uusi moderni talo. Nyt muuton jälkeen vain rauhaa, valoa ja stressitöntä asumista. Ihanaa elämää!

Ei meillä vaan mitään kuulu, äänieristys kunnossa ja sivistyneet naapurit.

Ap on varmaan niitä ihmisiä, jotka ovat kotoisin maaseudulta jossa ainoat kerrostalot ovat pari kunnan vuokrataloa kirkonkylässä. Ap ei tajua, että kaupungeissa, etenkin suurissa, kerrostalo on ihan hyvä asumismuoto. Ja mitä kerrostaloasukkaiden köyhyyteen tulee... no, esim. minun ihan tavallinen kerrostaloasuntoni Espoossa on arvoltaan n. 380 000 €. Kyllä sillä sieltä Takahikiältä jo aika komean omakotitalon saisi, jos pitäisi sitä tavoittelemisen arvoisena vaihtoehtona.

Käsin rakennetussa yli satavuotiaassa talossa ei kuulu äänet. Näin vanhoja omakotitaloja tyylikkäästä kaupunginosasta ei ole saatavilla. En myöskään halua asua maan tasalla.

En ikimaailmassa muuttaisi taloon johonkin pellolle, yök.

Kyllä siihen menikin aikaa ennekuin tottui (talon myynnin jälkeen) ja vieläkin reagoin kuin naapurin tyttö autuaana huutaa orgasmiaan, yläkerran ukon paskakikareiden loiskahdukset pönttöön kuuluvat hyvin meille, joku naapuri kun yskii koko yön pitää myös meidät hereillä, jne... 

Parasta on olla oma mökki.

Olen asunut sekä kerrostalossa, että keskellä korpea omakotitalossa. Molemmissa on puolensa, kerrostaloelämä on huoletonta, ei minua ne äänet häirinnyt, ei tosin missään möykkätalossa koskaan asuttukaan. Kerrostalossa oli minusta mukava, kun nimenomaan tiesi, ettei ole aivan yksin, jos jotain vaikka sattuisikin. En ymmärrä ap:n ihmetystä ja ongelmaa, maailmassa on muitakin ihmisiä, miksi sinä olisit ainut joka saa kuulua.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä vaan mitään kuulu, äänieristys kunnossa ja sivistyneet naapurit.

Ap on varmaan niitä ihmisiä, jotka ovat kotoisin maaseudulta jossa ainoat kerrostalot ovat pari kunnan vuokrataloa kirkonkylässä. Ap ei tajua, että kaupungeissa, etenkin suurissa, kerrostalo on ihan hyvä asumismuoto. Ja mitä kerrostaloasukkaiden köyhyyteen tulee... no, esim. minun ihan tavallinen kerrostaloasuntoni Espoossa on arvoltaan n. 380 000 €. Kyllä sillä sieltä Takahikiältä jo aika komean omakotitalon saisi, jos pitäisi sitä tavoittelemisen arvoisena vaihtoehtona.

Meidän kerrostalokaksiomme maksoi 570.000,-

Tässä on lähes 4m korkeat huoneet ja 76 neliötä.

Varmaan samalla rahalla saisi muutaman talon maalta vaan ei kiinnosta.

Ai niin, emme maksa vastiketta.

Tähän ketjuun on sitten taas löytynyt ne kaikki luksusasunnoissa asuvat. On metrinpaksuiset seinät ja mistään ei kuulu koskaan mitään..

Tietenkin kerrostaloissa on eroja, mutta kyllä se ihmisten piittaamattomuus ja itsekkyys on kaikille yhteistä. Ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä asuvansa niin lähellä toisia ihmisiä ja että silloin ei voi elää vain oman mielensä mukaan. Eikä ainakaan käskeä muita ihmisiä muuttamaan korpeen, jos siitä mekkaloinnista huomautetaan. Miksi sellaisten ihmisten joiden normaaliin elämiseen kuuluu esim ovien paiskominen, huutamalla puhuminen, musiikin/tv:n huudattaminen tai jonkin soittimen (jatkuva) soittaminen pitää edes muuttaa kerrostaloon, kun asumismuoto ei ole tarkoitettu eikä sovi mölyapinoille? Nimenomaan tällaisten "äänekkäiden" ihmisten pitäisi ymmärtää asua siellä korvessa, siellä saa huutaa ja meluta rauhassa. Kerrostalo on asiallisten ja toisia kunnioittavien ihmisten asumismuoto, se lähekkäin asuminen vaatii tietynlaista hienotunteisuutta ja siihen ei tarvita kuin yksi itsekäs möykkääjä ja asumisviihtyvyys katoaa kaikilta muilta.

Tykkaan asua suurkaupunkien keskustoissa. Eipa ole paljoa omakotitaloja nakynyt. Tai edes rivitaloja. Lisaksi itseni tuntien kaikki pihatyot jaisi tekematta ja sellaiset pihat ovat aika kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Tähän ketjuun on sitten taas löytynyt ne kaikki luksusasunnoissa asuvat. On metrinpaksuiset seinät ja mistään ei kuulu koskaan mitään..

Tietenkin kerrostaloissa on eroja, mutta kyllä se ihmisten piittaamattomuus ja itsekkyys on kaikille yhteistä. Ihmiset eivät ilmeisesti ymmärrä asuvansa niin lähellä toisia ihmisiä ja että silloin ei voi elää vain oman mielensä mukaan. Eikä ainakaan käskeä muita ihmisiä muuttamaan korpeen, jos siitä mekkaloinnista huomautetaan. Miksi sellaisten ihmisten joiden normaaliin elämiseen kuuluu esim ovien paiskominen, huutamalla puhuminen, musiikin/tv:n huudattaminen tai jonkin soittimen (jatkuva) soittaminen pitää edes muuttaa kerrostaloon, kun asumismuoto ei ole tarkoitettu eikä sovi mölyapinoille? Nimenomaan tällaisten "äänekkäiden" ihmisten pitäisi ymmärtää asua siellä korvessa, siellä saa huutaa ja meluta rauhassa. Kerrostalo on asiallisten ja toisia kunnioittavien ihmisten asumismuoto, se lähekkäin asuminen vaatii tietynlaista hienotunteisuutta ja siihen ei tarvita kuin yksi itsekäs möykkääjä ja asumisviihtyvyys katoaa kaikilta muilta.

#28 jatkaa: Minä nimenomaan en asu luksuskerrostalossa, kuten tuossa yritinkin sanoa, vaan ihan tavallisessa, uudehkossa kerrostalossa Espoossa. Tällä vuosituhannella rakennetuissa kerrostaloissa on äänieristys ihan eri luokaa kuin esim. vielä 1980-luvun taloissa. En usko, että juuri tähän taloon Espoon lähiöön olisi osunut harvinaisen hiljaisia naapureita, mutta ovatpahan ilmeisesti kaupunkiasumiseen tottuneita eivätkä häiriköi kerrostalossa. Olen asunut tässä nyt kohta 11 vuotta, eli talon valmistumisesta saakka, enkä ole törmännyt minkäänlaiseen häiriökäyttäytymiseen.

Omakotitaloon minua ei saisi kirveelläkään.

Erittäin hienosti viihdyn kerrostalossa. tuolla toisessa ketjussa oli juttua sähkölaskuista ok- taloissa Tammikuussa. Huh. Entistä paremmin viihdyn kerrostalossa (Hki, kantakaupunki). 

Meillä on tosi kivat ja hiljaiset naapurit, viime viikonloppuna jossain oli bileet, mutta nekin loppuivat jo suunnilleen 21 illalla.

Ihanaa kun ei ole mitään lumitöitä, pihatöitä jne. Parveketta tykkän "sisustaa" ja laittaa kukkia yms.