Lue keskustelun säännöt.
Mikä miestä vaivaa?
Aaveetelävät
24.02.2016 |
Mieheni käyttäytyy todella ala-arvoisesti minua kohtaan. Meillä on pieni lapsi, toinen tulossa, käymme kumpikin töissä sekä lisäksi opiskelen työn ohessa. Mies saa hepuleita, joissa haukkuu minua paskaksi äidiksi, laiskaksi ihmiseksi, miehelle ei kelpaa viivynkö töissä pitkään vai olenko enemmän vapaalla. Teen 35-tuntista viikkoa.
Tämä viimeisin yhteenotto oli eilen, olen kovassa flunssassa ja miestä se ärsyttää. Kysyin aivan neutraalisti miksi en saisi sairastaa ja mikä siinä risoo miestä. Hän alkoi meuhkata tuosta miten olen huono äiti, tuntui tosi pahalta koska en mielestäni ole. Olen läsnäoleva vanhempi ja vietän kaiken mahdollisen ajan lapsemme kanssa. Ulkoillaan, pelataan, lorutellaan, askarrellaan, mitä nyt voi pari-kolmevuotiaan kanssa tehdä.
Sanoin samassa yhteydessä miehellä olevan peiliinkatsomisen paikka, hän istuu nojatuolissa iltapäivästä siihen saakka kun käydään nukkumaan puhelin/ tabletti kourassa, kaikessa kotitöissä saa persiille potkia ja silti suurin osa jää tekemättä. Itse hoidan kotitöistä 90%.
Aloitukseen; minulla on tunne, että mies nauttii alistaessaan minua? Haukkuu vaikka siihen ei ole aihetta? Onko tämä sadistista luonnetta vai sitä kuuluisaa narsismia?
Mm.muutama vuosi sitten katkaisin jalkani, mieheltä ei tullut mitään tukea, pahoitteluita, tuhahti vain että mitäs kompuroit. Kilpirauhasen vajaatoimintaani hän riehui sen olevan vain sama asia kuin olisi jonkun vitamiinin puute.
Olen tavattoman surullinen hänen käytöksensä takia. Olemme olleet yhdessä 10 vuotta.
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysytkö minulla vai miehellä? Tuskin miehellä, koska nuo jalanmurtamis/kilpirauhasjutut olivat jo ennen kuin menimme naimisiin ja perustimme perheen. -ap
Miksi tuhlaat elämääsi sellaisen kanssa joka ei rakasta sua? Sun lapset ei ikinä uskalla mennä parisuhteeseen kun saavat tuollaisen mallin.
Kuulostaa mun entiseltä suhteelta. Paska loppu vasta sitten kun jätin exän. Kauan se mankui takasin ja meinasinkin palata kun on yhteinen lapsikin. Onneksi en tehnyt niin. Nyt yhdessä miehen kanssa joka auttaa kaikessa ja hyväksyy minut sellaisena kun olen. Näin jälkeenpäin mietin että miten en lähtenyt aiemmin suhteesta vaan roikuin siinä kuin pelastusrenkaassa. Se päivä kun muuttopaku kaarsi pihasta pois tuntui siltä että pystyn hengittämään vapaasti.
Nykyään ainut pelkoni on se kun lapsi käy isällään viikonloput. Periytyykö paska käytös tai tunteeko lapsi itsensä huonoksi.
Vierailija kirjoitti:
Nyt vasta havahduit tähän...?
Ei ole uusi asia, että käytös satuttaa. Eikä se ole yksiselitteistä. Osaa olla mukavakin ja on yleisesti erittäin pidetty ihminen. Oken hämilläni juuri siksi, kun kotona on minulle aivan hirveä. Auttaa naapureita, on reilu ja rempseä tyyppi, tarvinneeko sanoa että arvatkaas auttaako minua pyydettäessä..?
Mielestäni olen hyvä puoliso. En nalkut, vedä herneitä joka asiasta nenään, miehellä on omia menoja, loukkaa ja satuttaa kun omat työajatkin haukutaan! -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö minulla vai miehellä? Tuskin miehellä, koska nuo jalanmurtamis/kilpirauhasjutut olivat jo ennen kuin menimme naimisiin ja perustimme perheen. -ap
Kysymys kuuluui mikä miestä vaivaa...
Synnytyksen jälkeinen masennus on yhtä yleistä miehilläkin kuin naisilla, mutta sitähän naiset eivät haluaa kuulla ja varsinkaan uskoa, että sellainen voisi hänen miehellä olla. Kuhan lapsellisuuttaan kiukuttelee.
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö minulla vai miehellä? Tuskin miehellä, koska nuo jalanmurtamis/kilpirauhasjutut olivat jo ennen kuin menimme naimisiin ja perustimme perheen. -ap
Milloin tuollainen käytös on alkanut ja miksi ihmeessä olet halunnyt toisen lapsen hänen kanssaan?`
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saisitko raahattua miehen pariterapiaan? Kuulostaa kyllä sen verran pahalta luonnehäiriöltä, että en tiedä onko siitä apua. Ei tuo ainakaan tule paremmaksi muuttumaan, jos ette hae apua. Ja eroa suosittelisin, mutta et varmaan aio sitä ottaa ennenkuin olet totaalisen kypsä.
Kymmenen taalan kysymys: Onko mies aina ollut tuollainen, vai muuttuiko tuollaiseksi esikoisen synnyttyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuhlaat elämääsi sellaisen kanssa joka ei rakasta sua? Sun lapset ei ikinä uskalla mennä parisuhteeseen kun saavat tuollaisen mallin.
Empä ole tullut ajatelleeksi, ettei rakasta. Hyvinä päivinä sanoo kyllä rakastavansa.
Mietityttämään kyllä jäi, ei ole pitkä aika kun kysyin mitä hän minussa rakastaa? Yleensä vastaa, että kokonaisuutta, pyysin että voisiko hieman täsmentää, koska tuo ilmaisu "kokonaisuus" käy kehen tahansa enkä tunne olevani kovin erityinen, hän vastasi että sitä kun olet niin kiltti. Se jäi jotenkin kummittelemaan mieleen, eikä hyvällä tavalla. -ap
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen taalan kysymys: Onko mies aina ollut tuollainen, vai muuttuiko tuollaiseksi esikoisen synnyttyä?[/
Sen enempää ajattelematta on aina ollut tuollainen, mutta tarkemmin mietittyä pahentui kun saimme lapsen. Kaikki pikkuvauva-vaiheen kokeneet tietää ne hormonimyrskyt, imetyshärdellit sun muut, mies raivosi mm. että olen mielisairas. Sehän vasta mukavalta tuntui niitten hormonaalisten myllerrysten keskellä. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt vasta havahduit tähän...?
Ei ole uusi asia, että käytös satuttaa. Eikä se ole yksiselitteistä. Osaa olla mukavakin ja on yleisesti erittäin pidetty ihminen. Oken hämilläni juuri siksi, kun kotona on minulle aivan hirveä. Auttaa naapureita, on reilu ja rempseä tyyppi, tarvinneeko sanoa että arvatkaas auttaako minua pyydettäessä..?
Mielestäni olen hyvä puoliso. En nalkut, vedä herneitä joka asiasta nenään, miehellä on omia menoja, loukkaa ja satuttaa kun omat työajatkin haukutaan! -ap
Ja silti teit lapsia hänen kanssaan...huoh
Mitä hän sanonut, kun olette puhuneet asiasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kymmenen taalan kysymys: Onko mies aina ollut tuollainen, vai muuttuiko tuollaiseksi esikoisen synnyttyä?[/
Sen enempää ajattelematta on aina ollut tuollainen, mutta tarkemmin mietittyä pahentui kun saimme lapsen. Kaikki pikkuvauva-vaiheen kokeneet tietää ne hormonimyrskyt, imetyshärdellit sun muut, mies raivosi mm. että olen mielisairas. Sehän vasta mukavalta tuntui niitten hormonaalisten myllerrysten keskellä. -ap
Ei me kyllä kaikki tiedetä. Olemme kyenneet ihan normaaliin tunne-elämään vaikka meillä on pieniä lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli teit lapsen kusipään kanssa, ja toista vielä odotat. Jep, mitä tässä nyt sitten sanoisi...
Inhoan yleensä narsisti-sanan viljelyä, mutta miehesi voisi sopia tuohon kuvaan.
Narsisti on pidetty kodin ulkopuolella ja puolison kohtelu muuttuu huonoksi lapsen synnyttyä.
Kysy mieheltäsi onko hän narsisti. Narsisti vastaa kyllä.
Joka tapauksessa suosittelen eroa heti. Ei se ole rakkautta, että sanoo rakastavansa, vaan se että kunnioittaa toista joka ikinen päivä.
T: täällä myös 10 vuotta yhdessäoloa
Se on kotoa opittu malli. Noin senkin isä on kohdellut sen äitiä. Miehen pitää päättää asioista, miehen pitää alistaa ja näyttää naiselle paikkansa. Sitten ihmetellään koko loppuelämä että olipas vttumainen akka joka otti ja lähti ja jätti näin hyvän miehen ihan noin vain ilman minkäänlaista syytä.
p.s. Luupäät ei opi ikinä. Ainut sääli minkä tuntee on itsesääli.
Vierailija kirjoitti:
Eli teit lapsen kusipään kanssa, ja toista vielä odotat. Jep, mitä tässä nyt sitten sanoisi...
Meidän varmaan pitäisi säteillä empatiaa ja sympatiaa?
Vierailija kirjoitti:
Inhoan yleensä narsisti-sanan viljelyä, mutta miehesi voisi sopia tuohon kuvaan.
Narsisti on pidetty kodin ulkopuolella ja puolison kohtelu muuttuu huonoksi lapsen synnyttyä.
Kysy mieheltäsi onko hän narsisti. Narsisti vastaa kyllä.
Joka tapauksessa suosittelen eroa heti. Ei se ole rakkautta, että sanoo rakastavansa, vaan se että kunnioittaa toista joka ikinen päivä.
T: täällä myös 10 vuotta yhdessäoloa
Oletko tosissasi? Vastaako narsisti oikeesti siihen?
Vierailija kirjoitti:
Kysytkö minulla vai miehellä? Tuskin miehellä, koska nuo jalanmurtamis/kilpirauhasjutut olivat jo ennen kuin menimme naimisiin ja perustimme perheen. -ap
Et se sinäkään taida penaalin terävin kynä siis olla... Miksi joku menisi naimisiin ja perustaisi perheen tuollaista käytöstä ilmentävän miehen kanssa??
Synnytyksen jälkeinen masennus?