Mun äiti sanoo että synnytyksen ei kuulu sattua
ja mä alan olla niin kyllästynyt tähän. Olen kohta menossa synnyttämään kolmatta lastani ja tuli puheeksi aikaisemmin hänen kanssaan kuinka edellisissä synnytyksissäni epiduraali vaikutti vain hetkellisesti ja välissä oli kipuja. Normaalia mielestäni. Äitini hokee nyt kokoajan että "sinun pitää vaatia itsellesi kunnon lääkkeet, synnytyksen ei kuulu sattua". Hän myöskään ei usko minua kun sanon että epiduraali voi hidastaa aukeamista ja jo ihan vauvan vuoksi sitä ei voi antaa jatkuvalla syötöllä. Aina tulee näitä tarinoita että "kun minä synnytin sinua ja veljeäsi niin minä sain kunnon lääkkeet ja yhtään ei sattunut". Ei ota kuuleviin korviinsa että synnytyksiä on erilaisia ja aika kultaa muistot ja lääketiede muuttuu yms.
Mitä mieltä mammat on? Kuuluuko synnytyksen sattua? Oletko sitä mieltä että jos jossain kohdin lääkityksestä huolimatta on kipuja niin joku on tehnyt virheen?
Kommentit (24)
Vierailija kirjoitti:
Sektio ;)
Enpä ole vielä tavannut sektioitua äitiä, joka sanoisi, ettei sektiosta koitunut yhtään kipua.
Mitenhän ne meidän esiäidit synnyttivät, kun ei ollut epiduraalia eikä edes ilokaasua. Tiedän, että joskus saatettiin antaa viinaryyppy, mutta kivulla lapset maailmaan saatettiin, kuten Isossa kirjassakin sanotaan. Ja ajatelkaa, mikä määrä useilla naisilla olikaan lapsia. Isoäidilläni oli yhdeksän sisarusta ja mikä ihmeellisintä, kaikki 10 lasta syntyivät elävinä ja elivät aikuisuuteen asti. Nuorin oli kuollessaan himpun alle 50 ja vanhin melkein 95. Sisarussarjan nuorin oli vain 8-vuotias, kun isä kuoli (viinaan) ja 21-vuotias, kun hän menetti äitinsä. Saunassa oljille se Liena vaan lapsia ulos pusersi puolentoista-kahden vuoden välein eikä kivunlievityksestä ollut tietoakaan. Tämä kaikki tapahtui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Kaikki kunnia mökinakoille!
Vierailija kirjoitti:
Mitenhän ne meidän esiäidit synnyttivät, kun ei ollut epiduraalia eikä edes ilokaasua. Tiedän, että joskus saatettiin antaa viinaryyppy, mutta kivulla lapset maailmaan saatettiin, kuten Isossa kirjassakin sanotaan. Ja ajatelkaa, mikä määrä useilla naisilla olikaan lapsia. Isoäidilläni oli yhdeksän sisarusta ja mikä ihmeellisintä, kaikki 10 lasta syntyivät elävinä ja elivät aikuisuuteen asti. Nuorin oli kuollessaan himpun alle 50 ja vanhin melkein 95. Sisarussarjan nuorin oli vain 8-vuotias, kun isä kuoli (viinaan) ja 21-vuotias, kun hän menetti äitinsä. Saunassa oljille se Liena vaan lapsia ulos pusersi puolentoista-kahden vuoden välein eikä kivunlievityksestä ollut tietoakaan. Tämä kaikki tapahtui 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Kaikki kunnia mökinakoille!
Ei kannata verrata. Ei synnytystä eikä muutakaan elämää.
Sektio ;)