Mitä teen? Rakastuin mieheen, joka haluaa tapailla mutta ei seurustella:(

Etsi itsellesi fiksumpaa teeskentelevä mies, joka haluaa - ainakin teoriassa - sinut ja vain sinut.

Joko hyväksyt tuollaisen suhteen ja harrastat seksiä muiden miesten kanssa tai et hyväksy. Jälkimmäisessä tapauksessa ero on ainoa järkevä ratkaisu - jo tautien kannalta. 

Mä olin myös tollasessa tilanteessa. Mies oikeen mukava, kiltti ja ihana jne. Ei vaan ollut valmis suhteeseen mutta silti halusi pitää mut lähellä. Tämä kesti monta vuotta. Se epävarmuudessa eläminen oli kauheinta aikaa mun elämässä. Koskaan ei voinut tietää kenen kanssa tekee ja mitä kun lähti lomalle tai illanviettoon... Ja kun itsestä tuntui että ollaan parisuhteessa, niin läheisiä kun oltiin. Ehkä sitä kesti koska mies ei kuitenkaan mikään naistenmies ja ei se mulle mistään muista puhunut.. Ja umpirakastunut olin.

No, sen muutaman tuskaisen vuoden jälkeen alettiin oikeesti seurustelemaan. Kai se oli sitten henkisesti valmis sitoutumaan tai "tyytyi" muhun (niin kurjalta kun kuulostaa), kun ei parempaa löytynyt. Nyt kyllä sitouduttu ollaan tosissan. Yksi lapsikin on.

Kaikki tää huomioiden, en tekis samoin että jäisin odottamaan. Ne epävarmat vuodet oli niin tuskallisia. Tottakai nyt onnellinen enkä tätä nyt muuttaisi mihinkään. Mutta sanon vaan, meressä on lisää kaloja. Se kipu erosta on pienenpi paha kun monen vuoden piina. Eikä oo takuuta että mies rakastuukin suhun vielä.

Vierailija kirjoitti:

En halua luopua hänestä, mutta en saakaan häntä kokonaan. En halua jakaa häntä. Sydämeen sattuu. Voiko hän vielä muuttaa mielensä ja haluta mut? Onko kukaan olllut samassa tilanteessa? Miten se ratkesi?

Voitko sä muuttaa vielä mielesi ja haluta seurustelun sijaan vain tapailla miestä ja jakaa hänet? Miksi aina oletetaan ja odotetaan sen toisen muuttavan mielensä/muuttuvan omien toiveiden mukaiseksi ja usein melkein kuin toiseksi ihmiseksi?

Mies on täydellinen omana itsenään, ja jos/kun se ei sinulle sovi niin olet ihastunut väärään ihmiseen. Toisekseen sinä et ole miehelle oikea, koska kyllä se silloin sulta haluaisi muutakin kuin satunnaista (varmaa) p*llua.

Miksi naiset niin usein haluaa vapaaehtoisesti hakata päätään seinään ja olla miehelle kynnysmatto?

N38

Jätä se. Parempi kerta repäisy, kuin pitkä kituminen. Ei tule ikinä jättämään vaimoaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katos... Ootko törmännyt mieheen jonka nimi on Rantala?

Ja nimi M...?

Ei.

Itse asiassa mulla oli tuo tilanne, mutta se muuttuikin nopeasti seurusteluksi kun tykättiinkin toisistamme niin paljon ettei huvittanut tapailla muita. Mahdoton sanoa käykö sinulle niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voithan sinä odotella että muuttaa mielensä mutta todennäköisesti ei muuta. Jos välttämättä haluat roikkua miehessä niin aseta joku aikaraja mihin asti odotat (todellakin melko varmasti turhaan), esim. kaksi kuukautta, ja jos mies edelleen haluaa tapailla ja harrastaa seksiä muidenkin naisten kanssa niin sitten vain lopetat yhteydenpidon kokonaan. Toisaalta tuossa miehen jakamisessa muiden naisten kanssa on myös sukupuolitautien riski kohonnut, joten sun pitää myös miettiä oletko valmis ottamaan vaikkapa genitaaliherpeksen (tai tietenki pahimmillaan hivin) siinä toivossa että mies alkaakin rakastaa sinua, ja että et katkeroidu jos saat jonkun taudin ja mies ei halua sinua sen enempää kuin ennenkään.

Tätä on kestänyt jo melkein vuoden. Ensin oli mullekin ok, nyt olenkin rakastunut.

Ap

Sä olet rakastunut siihen haavekuvaan tai unelmaan minkä sä olet päässäsi tuosta miehestä rakentanut. Eikä sitä miestä ole oikeasti olemassakaan. Tai voi se jossain olla, mutta tuo kyseinen mies se ole.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen jo aikuinen, melkein 40. Mies pari vuotta vanhempi. Meillä on molemmilla takana pitkät parisuhteer ja perhe-elämä. Ei pitänyt rakastua, mutta yllätäwn nousi tunteet pintaan.

Ap

>Kaunis

>Melkein 40

Valitse toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nöyryytin itseäni tuollaisessa suhteessa 1,5 vuotta. Mitään en saanut vaatia tai kaivata, kaikki eteni täysin miehen ehdoilla. Kun löysi paremman, pystyy kyllä seurustelemaan. Olen pahoillani, muttei vain välitä sinusta. Sitten kun tulee kunnon saalis, haluaa julistaa kaikille tämän olevan hänen naisensa. Se sattuu, mutta siitä selviää, tiedän kokemuksesta.

Niin. Tämä mies on julistanut, ettei halua koskaan enää sitoutua. Meidän suhteessa minä olen se saalis. Siitä mies alunperin kiinnostui. Me ollaan aika lailla eri yhteiskuntaluokkaa. Mä olen koulutettu ja kaunis nainen. Mua ei kuitenkaan haittaa ero. Rakastan sitä ihmistä. Hän vain ei tunne samoin:(

Ap

Väärin, sä luulit olevasi saalis. Sinähän se täällä palstallakin anelet ja toivot, että jospa se mies nyt kuitenkin vielä ehkä ja kenties joskus saattaisi haluta jopa jotain vähän enemmänkin.

Ei tuo ihan kuulosta siltä, että sua saalistettaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä nöyryytin itseäni tuollaisessa suhteessa 1,5 vuotta. Mitään en saanut vaatia tai kaivata, kaikki eteni täysin miehen ehdoilla. Kun löysi paremman, pystyy kyllä seurustelemaan. Olen pahoillani, muttei vain välitä sinusta. Sitten kun tulee kunnon saalis, haluaa julistaa kaikille tämän olevan hänen naisensa. Se sattuu, mutta siitä selviää, tiedän kokemuksesta.

Niin. Tämä mies on julistanut, ettei halua koskaan enää sitoutua. Meidän suhteessa minä olen se saalis. Siitä mies alunperin kiinnostui. Me ollaan aika lailla eri yhteiskuntaluokkaa. Mä olen koulutettu ja kaunis nainen. Mua ei kuitenkaan haittaa ero. Rakastan sitä ihmistä. Hän vain ei tunne samoin:(

Ap

Väärin, sä luulit olevasi saalis. Sinähän se täällä palstallakin anelet ja toivot, että jospa se mies nyt kuitenkin vielä ehkä ja kenties joskus saattaisi haluta jopa jotain vähän enemmänkin.

Ei tuo ihan kuulosta siltä, että sua saalistettaisiin.

Oot niin pihalla.

Kyllä ap voi ihan hyvin olla objektiivisesti katsottuna se "saalis" tässäkin "suhteessa", mutta jos mies ei näe asiaa niin niin ei kannata tosiaan hakata päätä seinään. Muuten olet viiden vuoden päästä edelleen samassa tilanteessa ja kaikki muut potentiaaliset miehet on menneet sivu suun. Ja mies kenties menossa naimisiin jonkun 15 vuotta nuoremman kanssa ja ainoa mitä hän voi sinulle sanoa lohdutukseksesi on "mutta minähän sanoin etten halua mitään vakavaa".

Älä nyt ainakaan toosaa sille anna.

sitä voi päättää nussiiko kasin kanssa vai seurusteleeko kutosen kanssa. Vaikeita päätöksiä.

Jotkut tarvii vaan enemmän aikaa. Ei se mahdotonta ole että mies vielä lämpiää jos tajuaa että menettää muuten.

Heheheh, naisten typeryys sitten jaksaa ihmetyttää. Äijä käy piilottamassa lihaa ja sanoo suoraan ettei muu kiinnosta. Silti nainen elättelee toiveita jostain parisuhdejutusta. Huoh. Jättäkää ne jännämiehet rauhaan niin elämänne muuttuu paremmaksi.

No voithan ryhtyä tapailuun ja odottaa josko hänellä mieli muuttuisi, mutta luultavasti ei muutu ja tulet vain satuttamaan itsesi. Jos noin rumia puhuu jo suhteen alkuaikoina, ei ehkä kannata jatkaa. Parempi kerta rutina kuin ainainen natina.

Vierailija kirjoitti:

No voithan ryhtyä tapailuun ja odottaa josko hänellä mieli muuttuisi, mutta luultavasti ei muutu ja tulet vain satuttamaan itsesi. Jos noin rumia puhuu jo suhteen alkuaikoina, ei ehkä kannata jatkaa. Parempi kerta rutina kuin ainainen natina.

Eihän ollut kyse alkuajoista vaan tapailua oli melki vuosi ja ymmärsin että vastikään ap on rakastunut, vaikkei aluksi pitänyt?

Sama tilanne, mutta olen nuorempi. En kykene lopettamaan tätä "suhdetta" ja voin sanoa, että ymmärrän täysin AP:n tunteet...

Olen samassa tilanteessa, paitsi että olemme miehen kanssa parikymppisiä ja tapailua on takana paljon vähemmän aikaa. Mies on kaikin puolin täydellinen, mutta ei halua sitoutua. Ei ilmeisesti tapaile tällä hetkellä muita, mutta hänelle on ok, että minä tapailisin - haluaa siis ilmeisesti pitää option itselläänkin. Mutta eipä minua kiinnosta tapailla muita - vaikka kuinka yrittäisin löytää jonkun, joka haluaa vakavan suhteen, niin en näe ketään muuta kuin tuon miehen. Tulemme hyvin toimeen ja olemme samanhenkisiä. On kuulemma kiva nähdä ja viettää aikaa (eikä kyse ole pelkästä seksisuhteesta, tästä en kyllä ole ihan vakuuttunut), mutta mies ei halua sitoutua vielä vuosiin. Minä haluan, ja tiedän myös, että tuhlaan aikaani, koska tuon miehen tapailu lykkää potentiaalisen seurustelukumppanin löytämistä hamaan tulevaisuuteen. En kuitenkaan pysty lopettamaan, sillä välitän miehestä liikaa ja toivon tyhmänä, että hänenkin mielensä vielä muuttuu.

Tiedän, tuhlaan nuoruuttani ja satutan itseäni. Ajatus jutun poikki puhaltamisesta on silti liian kivulias.

Hmm, oma roikkumiskokemukseni on hieman erilainen, koska se päättyi onnellisesti. Roikuin reilun vuoden miehessä, joka halusi tapailla muttei sitoutua. Päätin viimein reilun vuoden jälkeen lakata ottamasta mieheen yhteyttä, ja hieman sen jälkeen tapahtui, eli mies otti ja rakastuikin minuun, noinkin pitkän ajan jälkeen vaikka olin vauva-foorumit ja muut parisuhdeneuvot netistä lukenut että 'päästä irti, se ei välitä susta, sitoutuu heti kun löytää sen oikeen naisensa jne' enkä itsekään pitänyt sitä kovin

Minun kokemuksestani tiedät, että tämmöinen kuvio voi päättyä iloisestikin. Toisaalta, kadun sitä vähän, että niin pitkä aika meni täysin miehen ehdoilla. Tästä on ongelmaa nykyisin suhteessa (oma työstettäväni). Mieti ehkä omaa tilannettasi tältä kannalta; mies voi muuttaa mielensä, mutta tekee sen kuitenkin sinusta riippumatta. Eli, keskity siihen, että kohtelet itse itseäsi oikein sillä aikaa, äläkä luule että miestä palvelemalla voisit tilannetta muuttaa. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ilmoitat miehelle suoraan että ottaa yhteyttä jos tunteita alkaa tuntua, siihen asti sinä elät omaa elämääsi koska tämä tilanne on liian kivulias, tai sitä, ettet vain ehdota enää tapaamisia (oma ratkaisuni, olin niin kyllästynyt miehen velmuiluun silloin). Näin saisit itsekunnioituksesi pidettyä joten kuten :) jos nyt menet vielä miehen tahdissa, vaikka se rakastuisikin sinuun,voi siitä itselle jäädä katkeruutta, joten toimi hyvän sään aikana ja itseäsi ajatellen!