Seksi velvollisuutena suhteessa?
Onko seksi mielestänne velvollisuus suhteessa? Eli on pakko antaa vaikei huvittaisi? Mietin, että se on oikeastaan aika epäkiihottava ajatus. Kielletyt asiat usein ovat kiihottavia. Velvollisuus kuulostaa sanana hyvin tylsältä. Onko avioliitto usein seksin kuolema?
Kommentit (98)
On velvollisuus, eikä velvollisuus ole mikään ikävä asia kuten jotkut sen kokevat. Se on kunnia ja ilo tehdä velvollisuuteni, vastavuoroisesti tietenkin. Ylpeyden aihe, jopa.
Jos toinen ajattelee seksin olevan velvollisuus, eikä kiva yhteinen toisiimme liimaava nautinto, on aika siirtyä elämässä eteenpäin. En haluaisi vastaanottaa sitä velvollisuuspanoa. Eri asia on jos oma halu syttyy toisen osoittaessa seksiin mielenkiintoa, mutta ilman kiiltoa silmässä, full turn off...
Olipa kyse mistä tahansa velvollisuudesta tai muusta parisuhteessa eteen tulevasta, on hyvä pitää mielessä:
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoista.
Täällä seksi-palstalla aika usein tuodaan esiin jonkun asian kangertavan seksin suhteen.
Vaihtoehtoja löytyy sopimisesta molempia tyydyttävästä menettelystä, seksin ulkoistamisesta oli se sitten avoin suhde tms. aina eroamiseen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Olipa kyse mistä tahansa velvollisuudesta tai muusta parisuhteessa eteen tulevasta, on hyvä pitää mielessä:
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoista.
Täällä seksi-palstalla aika usein tuodaan esiin jonkun asian kangertavan seksin suhteen.
Vaihtoehtoja löytyy sopimisesta molempia tyydyttävästä menettelystä, seksin ulkoistamisesta oli se sitten avoin suhde tms. aina eroamiseen saakka.
Ihan hyvä juu, mutta jos molemmat kuitenkin toista rakastaa muuten kovasti, mutta seksisisällön/tiheyden suhteen ehdottelemalla/neuvottelemalla ei päästä eteenpäin (saamaan niitä elementtejä seksielämään kuin toinen välttämättä haluaisi), toisen torjuessa suuren osan toisen tarpeista, samalla vaatien pysymään uskollisena jos kimpassa meinaa olla.
Tällöin on vaihtoehtoina (jos ei aio tyydyttämättömine tarpeineen hautaan saakka mennä) enää joko erota tai käydä luvatta vieraissa (joka sekin voi johtaa eroon viimeistään kiinni jäädessä). Aika itsekästä sen kieltäjän puolelta ja sitten kun toinen tekee lopulta johtopäätöksensä ja lähtee vieraisiin tai laittaa suhteen poikki, ollaan parkumassa "kun se lähti" ja onpa ilkeä ihminen, näkemättä lainkaan omaa osuutta ja ihmetellään "miksi se lähti, olihan meillä seksiä"... nii'in, oli oli, mutta millaista ja keen ehdoilla, olisiko ehkä kannattanut hieman joustaa periaatteistaan edes osassa pyydettyjä seksijuttuja?
Näiden kanssa itsekin kamppailen, mitä teen vai teenkö mitään. Osaisikin joku neuvoa niin että hyvä tulisi, vaan ei kai tällaiseen problematiikkaan hyviä neuvoja ole.
Vierailija kirjoitti:
Tätä tapahtuu myös niin, että mies ei saa sanotuksi, että "seksi ei enää huvita, haluan vain eläkeläisten kaverisuhteen vaikka ikää jotain 30 v". Haluttomuus pitää tunnustaa tai muuten syyllistyy salailuun ja se on mielestäni pidemmän päälle valehtelua ja hyväksikäyttöä (ei seksuaalista vaan henkistä).
Jätä tuosta pois sana "eläkeläinen". Olemme vaimoni kanssa yli 70-v eläkeläisiä ja seksiä on molempien iloksi pari kertaa viikossa.
Seksi on kuvottavaa. Siksi sinkku ja harrastuksia piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuuluu. Ja minä annan miehelleni aina kun hän haluaa. Minä puolestani saan aina pakit kun yritän ehdotella kun minun tekee mieli. Tälläkin viikolla sain juuri kolmannet pakit. Seksiä on ollut muutaman kerran mutta aina yöllä miehen aloitteesta. Kyllä tuntuu kurjalta.
Siis meillä täsmälleen sama! Minä saanut 2 pakit ja viimeksi seksiä sain 2 vko sitten. Suihinoton olen antanut parikertaa muttanitse en saanut mitään. Ja mies tekee aloitteet aina lähes yöllä. Mikä ihme siinä on.
Parisuhteessa on velvollisuus hakea sellainen seksuaalinen tasapaino, johon molemmat voivat sitoutua. Se ei tarkoita välttämättä sitä, että molemmat ovat seksuaalisesti tyydytettyjä, vaan tilannetta jossa voidaan elää. Se voi jopa merkitä seksitöntäkin liittoa, jos jommalle kummalle fyysisistä tai psyykkisistä syistä seksi on mahdotonta ja toisen rakkaus tämänkin kestää. Ja seksitönkin liitto on jotakin muuta kuin kaverisuhde. Kokemuksesta tiedän, koska opiskelija-aikana elin kämppiselämää ja varttuneena miehenä olen elänyt ja elän seksitöntä liittoa elämäni naisen kanssa (syynä kasvaimen johdosta tehty suuri gynekologinen leikkaus, joka yhdessä hankalien vaihdevuosivaivojen myötä sammutti puolison seksuaalisuuden). Mutta rakkautta ei.
MInäkin näen että olen ihan vapaaehtoisesti ottanut itselleni velvollisuuden hoitaa parisuhdetta ja pitää perhe-elämän hyvänä. Olen suorastaan tavoitellut tuon naisen suosiota ja sittemmin avo- ja avioliittoa ja perheen perustamista. En voi ihan noin vaan sanoa että ei kiinnosta. Ollaan jo 58 ja 60v joten yksi kiireetön aika pedissä on riittävää. Silloin molemmat paikalla, puhtaina ja pirteinä, miehellä sininen pilleri massussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kyse mistä tahansa velvollisuudesta tai muusta parisuhteessa eteen tulevasta, on hyvä pitää mielessä:
Parisuhteeseen tarvitaan kaksi vapaaehtoista.
Täällä seksi-palstalla aika usein tuodaan esiin jonkun asian kangertavan seksin suhteen.
Vaihtoehtoja löytyy sopimisesta molempia tyydyttävästä menettelystä, seksin ulkoistamisesta oli se sitten avoin suhde tms. aina eroamiseen saakka.Ihan hyvä juu, mutta jos molemmat kuitenkin toista rakastaa muuten kovasti, mutta seksisisällön/tiheyden suhteen ehdottelemalla/neuvottelemalla ei päästä eteenpäin (saamaan niitä elementtejä seksielämään kuin toinen välttämättä haluaisi), toisen torjuessa suuren osan toisen tarpeista, samalla vaatien pysymään uskollisena jos kimpassa meinaa olla.
Tällöin on vaihtoehtoina (jos ei aio tyydyttämättömine tarpeineen hautaan saakka mennä) enää joko erota tai käydä luvatta vieraissa (joka sekin voi johtaa eroon viimeistään kiinni jäädessä). Aika itsekästä sen kieltäjän puolelta ja sitten kun toinen tekee lopulta johtopäätöksensä ja lähtee vieraisiin tai laittaa suhteen poikki, ollaan parkumassa "kun se lähti" ja onpa ilkeä ihminen, näkemättä lainkaan omaa osuutta ja ihmetellään "miksi se lähti, olihan meillä seksiä"... nii'in, oli oli, mutta millaista ja keen ehdoilla, olisiko ehkä kannattanut hieman joustaa periaatteistaan edes osassa pyydettyjä seksijuttuja?
Näiden kanssa itsekin kamppailen, mitä teen vai teenkö mitään. Osaisikin joku neuvoa niin että hyvä tulisi, vaan ei kai tällaiseen problematiikkaan hyviä neuvoja ole.
Olisko keskustelu vaihtoehdoista ja pari/seksiterapia ensin. Jos näihin ei lähdetä tai ei ole apua, kertoisin avoimesti, että nyt pitää valita, moten tarpeesi tyydytetään. Selän takana en toimisi enkä menisi pettämään.
No tavallaan. Minusta toistensa hyvinvoinnin eteen on molemmilla ”velvollisuus” tehdä osansa. Ja välillä se tarkoittaa että vaikkei itse jaksaisi seksiä ja ennemmin haluaisi jo päästä nukkumaan, niin jos kumppani on selvästi kiimoissaan, niin olen yrittänyt ainakin nuolla parit. Monestihan sitä sitten innostuu hetkeksi itsekin ja uni tulee nopeammin.
Jos en anna seksiä niin tulee ero ja menetän lapset viikko viikko-systeemin pyöritettäväksi. Lapsilta menee koti ja toinen vanhempi. Samalla otan sen riskin, että lapset kiintyvät uuteen naisystävään ja alkavat kutsua sitä äidiksi. Eli annan kerran viikossa, kunnes nuorin lapsi täyttää 12. Silloin voi lapset itse päättää kumman vanhemman luona asuu. Mies sanoo, että jos ei saa seksiä niin ottaa eron. Hän painostaa seksiin, hän on henkisesti väkivaltainen minulle. En halua menettää lapsiani. Ei ole muuta vaihtoehtoa.
Seksi ei ole velvollisuus mutta jonkinasteinen hyväntahtoisuus on suhteelle välttämätöntä. Eli jos et enää halua että kumppani nauttii tai on onnellinen niin on syytä erota. Jotain hänen seksuaalisten halujensa tyydyttämiseksi siis olisi syytä tehdä. Lähinnä määritelmäkysymys onko se seksiä.
Seksi ja läheisyys tulevat automaattisesti eikä siitä tarvitse tehdä numeroa JOS PARISUHDE TOIMII. Jos seksiä ja läheisyyttä pitää erikseen pyytää, niin silloin ollaan jo heikoilla jäillä.
Parisuhteessa molemmilla on vastuu hoitaa kumppaninsa tyydytys sekissä. Siis kumppanin ei omaa. Näyttää toisissa parisuhteissa unohtuvan ja keksittyvän vain itsensä tyydytykseen. Silloin parisuhde ei toimi ja hajoaa ennen pitkään. Mutta silloin toimii kun molemmat huolehtii toisistaan ja molemmat tuntee itsensä halutuksi. Siitähän seksissä on kyse,eikä itsekkyydestä.
Ei ole mikään velvollisuus, voit lähteä kilometritehtaalle milloin vain.
Nainen menee parisuhteeseen saadakseen hyvän isän lapselle. Mies menee parisuhteeseen saadakseen vakiseksiä. Ennen pitkää mies alkaa painostaa seksiin ja nainen valittaa arjen kuormittavuutta. Miehestä tulee naiselle kotityö siinä missä tiskit ja pyykit. Nainen kokee olevansa vankina omassa kodissaan. Mies hallitsee ja syyttää vaimoa haluttomuudesta vaikka hän saisi seksiä paljon enemmän kun ottaisi vastuuta kodin pyörityksestä ja lopettaisi seksiin painostaminen. Nainen laskee viikkoja kunnes lapset ovat tarpeeksi isoja voidakseen päästä pois velvollisuusvankilasta. Kyllä se on niin että jokainen mies tuhoaa oman seksielämänsä ihan itse omalla käytöksellään. Ei kukaan nainen kieltäydy seksistä jos se on hyvää ja kivaa. Velvollisuus sen sijaan ajaa vain kauemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Nainen menee parisuhteeseen saadakseen hyvän isän lapselle. Mies menee parisuhteeseen saadakseen vakiseksiä. Ennen pitkää mies alkaa painostaa seksiin ja nainen valittaa arjen kuormittavuutta. Miehestä tulee naiselle kotityö siinä missä tiskit ja pyykit. Nainen kokee olevansa vankina omassa kodissaan. Mies hallitsee ja syyttää vaimoa haluttomuudesta vaikka hän saisi seksiä paljon enemmän kun ottaisi vastuuta kodin pyörityksestä ja lopettaisi seksiin painostaminen. Nainen laskee viikkoja kunnes lapset ovat tarpeeksi isoja voidakseen päästä pois velvollisuusvankilasta. Kyllä se on niin että jokainen mies tuhoaa oman seksielämänsä ihan itse omalla käytöksellään. Ei kukaan nainen kieltäydy seksistä jos se on hyvää ja kivaa. Velvollisuus sen sijaan ajaa vain kauemmaksi.
Seksi alkaa olemaan ikävää, inhottavaa ja kamalaa joka ikiselle naiselle jolla vaihdevuodet ovat alkamassa, tyypillisesti noin 45v ikäsenä.
Sen pitäisi olla velvollisuus, miksi olla suhteessa jos toinen ei halua sitä?
Minusta kuuluu. Ja minä annan miehelleni aina kun hän haluaa. Minä puolestani saan aina pakit kun yritän ehdotella kun minun tekee mieli. Tälläkin viikolla sain juuri kolmannet pakit. Seksiä on ollut muutaman kerran mutta aina yöllä miehen aloitteesta. Kyllä tuntuu kurjalta.