Minusta tuolla oli tänään jo aika vahvasti kevättä ilmassa

Siis harmaudesta ja loskasta huolimatta se jotenkin paistoi näkymän läpi. Taivaanrannassa kajasti ihan vähäsen ja se riitti. Tahtoisin aina että kevään tullen kaikki olisi elämässäni mahdollisimman valmista ja hyvin, mutta kevät toisensa jälkeen saan haudata sen huikentelevaisen ajatuksen taustalle ja ottaakin kevään vastaan ihan vain todella todella keskeneräisenä ihmisenä. Jotenkin se on siitä huolimatta on helppoa, eikä siihen tarvita kuin istuskelua auringossa, ehkä hieman purojen solinaa ja lintujen laulua. Mites muilla?