Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Oletko selvinnyt elämästä ilman suurempia vastoinkäymisiä?
21.02.2016 |
Pelkäätkö että milloin joku vastoinkäyminen osuu omalle kohdallesi? Ikäsi?
Kommentit (14)
Kyllä olen selvinnyt, olen nyt 50-vuotias. Suurin vastoinkäyminen oli keskenmeno nuorena, myöhemmin sain lapsia kyllä. En odota/pelkää, että kohta rysähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. Eka suuri vastoinkäyminen osui kohdalle 24-vuotiaana ja major-vastoinkäyminen 31-vuotiaana. Nyt olen 36v. Kaitpa niitä vastoinkäymisiä tulee jossakin vaiheessa lisääkin. En kamalasti pelkää niitä muuten, mutta lasten kohdalla pelkään.
Sairastumiset, keskenmeno, läheisten itsemurhat, väkivaltaa, on niitä kertynyt. liikaa!
Olen, mutta en ole saavuttanut oikeastaan mitään, mihin sisäiset voimavarani yltäisivät, jos eivät olisi kahlittuna lapsuudestani johtuen. Se on tavallaan siis isoa yhtä vastoinkäymistä. En pelkää siksi muita vastoinkäymisiä. Pikemminkin ajattelen, että kunhan vapaudun sisäisistä kaltereistani voin taas elää, kuten lapsena osasin, kun vain sulloin ongelmia piiloon eikä ne häirinneet minua. Olen 44v.
Olen. Minulla on olleet nämä perinteiset; kiusaamista lapsena, aikuisena työttömyys ja sen tuomat pakkomuutot ja muutokset, läheisten sairastuminen ja poismeno, pettymys siitä ettei elämä tuntunut jossain vaiheessa ottavan yhtään tuulta siipien alle vaikka kuinka yritti.
Nämä eivät ole mitään suuria vastoinkäymisiä tässä mittakaavassa mitä minä olen ne käynyt läpi, vaan normaalia elämää. Näistä on selvitty. Se on ollut hankalaa ja joskus aidosti vaikeaa, mutta on selvää että niistä jotenkin selviää. Jos ei hyvin niin huonosti. ;)
En pelkää tulevaisuutta. On selvää että sillä odottaa vanhempien sairastumiset ja kuolema, oma sairastuminen johon voimakas geneettinen alttius, todennäköisesti siellä on lisää työttömyyttä jossain vaiheessa ja kaikenlaisia muita murheita. Niin kauan kuin säilyn hengissä, selviän.
Olen järkyttynyt ja pahoillani siitä, millaisia vastoinkäymisiä monella ihmisellä elämässään on. Väkivaltaisia ihmissuhteita, karmea lapsuus, rikoksen uhriksi joutumista, psyykkisiä ja fyysisiä sairauksia jotka vaikeuttavat arkipäivän elämää jne. Jos näitten asioitte kanssa selviää ja pystyy silti säilyttämään jonkinlaisen uskon elämään ja yhteyden omiin tunteisiinsa, niin se on mielestäni tavattoman kunnioitettava asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan ole selvinnyt. Onneksi juuri nyt on vähän seesteisempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikein koe sellaisten ihmisten eläneenkään, joilla ei ole kokemuksia vastoinkäymisistä.
Olen 28 ja selvinnyt monista vastoinkäymisistä. Ystävän itsemurha, seksuaalinen hyväksikäyttö ja läheisen perheenjäsenen kuolema. Olen tähän mennessä osallistunut yli 15 hautajaisiin, mikä ikääni suhteutettuna on aika paljon. En silti pelkää tulevaa. Ennemminkin haluan ottaa elämästä kaiken irti, koska kerran me vain täällä ollaan. Semmoinen olo itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47 v, ja kun avasin tämän ketjun, niin ajattelin kirjoittaa, että olen selvinnyt elämästä ilman vastoinkäymisiä.
Sitten muistin, että minulle tuli viisi vuotta sitten avioero. Se oli rankkaa.
Ja sitten muistin, että eksäni on narsistinen, ja elämä on yhtä vääntöä hänen kanssaan.
Ja nyt olen vieläkin iloisempi, kun ensimmäinen ajatukseni oli, ettei minulla ole ollut vastoinkäymisiä... olen siis löytänyt kiitollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuntuu, että elämäni on pelkkää vastoinkäymistä. Viimeisin ja pahin on se kun petollinen vaimoni otti avioeron ja samalla ryösti itselleen yhteisen kotimme. Sen rinnalla ei saamani sydäninfarktikaan ollut mitään.
En yleensä vertaile itseäni muihin, joten en osaa sanoa, olenko pääässyt helpommalla kuin joku toinen. Elossa ollaan vielä, ja elämä on ihan jees, joten mitä väliä? Olen aika stoalainen.
Alue: Aihe vapaa
.