Ajattelin että voisin taantua

Mun mielestä kannattava ajatus. Saisit vähän etäisyyttä noihin miesjuttuihin. 

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kannattava ajatus. Saisit vähän etäisyyttä noihin miesjuttuihin. 

Mutta onko siitä kuitenkaan hyötyä. Sama paska on sitten edessä myöhemmin. Haluaisin takaisin eksän, vaikka tiedän hänen olevan oikeastaan aika kusipäinen.

Minusta on aina ihanaa voida sanoa olevani varattu. Sinkkuus tuntuu... en osaa selittää miltä se tuntuu. Ei kovin hyvältä. Aina sen miehen "tarvitsee" viereen.

Seurustellessa olen huomannut, että pidän itseäni herkästi epäviehättävänä. En osaa sopeutua arkiseen suhteeseen, jossa pussataan näön vuoksi kerran päivässä ja olla möllötetään, ei kehuta toista eikä katsota ihaillen. Ja tällaiseksi se suhde aina vain menee, se siinä onkin paskaa :/ Motokseni tulee pikku hiljaa "ei sitten, olisin vain toivonut/halunnut." En mielistele miehiä, mutta joudun aina työntää omia toiveitani syrjään. Kuvittelen tyhmänä, että jostain tapahtumasta tulee maailman ihanin oman kullan kanssa, mutta toinen ei olekaan 100% mukana ilossa. Tai hehkutan ihastuksissani jotain biisiä, mutta toinen kommentoi vain, että ei ihan minun makuuni. Tai "ei erityinen." Kun taas yksin ollessa voin soittaa sata kertaa repeatilla sitä ihanaa biisiä eikä kukaan "lyttää" iloani. En minä toivo liikoja, ainoastaan spontaania huomioimista ja mukavaa flirttailua tutun ja turvallisen kullan kanssa. Sitä tiettyä katsetta. Sen tietyn katseen sain kerran eksän kanssa, mutta ei sekään tullut ihan spontaanisti.

*työntämään

Eikä tässä ole kyse mistään biiseistä. Se on se yleinen pettymys mikä minulle tulee, kun toinen ei yhdykään ilooni. Tipahdan omasta hehkutuskuplastani todellisuuteen ja petyn, kun en voi hehkuttaa yhdessä miehen kanssa. En osaa selittää sitä pointtia. Eikä se edelleenkään ole musiikki... Vaan ylipäätään sellainen, että toinen elää jossain ihan toisessa ulottuvuudessa, eikä ymmärrä minun hehkutuksiani. Siitä tulee jotenkin huono fiilis.

Tuo sinun taantuminen kuulostaa lohdutukselta ja haavojen nuolemiselta eli anna mennä vain. Ajan kanssa alkaa taas miehetkin kiinnostamaan.

Olet ehkä liian riippuvainen miehistä joten tuo on varmaan hyvä idea. Ikään kuin sulla ei ole omaa minää ilman miestä, ja sittenkin kun se mies on, olet symbioosissa kuin lapsi äitiinsä mutta oikeasti olette tietenkin kaksi erillistä ihmistä, sinä vain et ole kovinkaan itsenäinen, näkyy tuossa musiikkijutussakin. Kokemusta on.