Lue keskustelun säännöt.
tunteiden näyttäminen vs. kertominen
21.02.2016 |
Kumpaa arvostat enemmän ja miksi? Poikaystävä ei osaa puhua mistään. Ei kerro että tykkää, en tiedä yhtään mitä minusta tai meistä ylipäätään ajattelee, en koskaan kuule itsestäni mitään nättiä. Ei söpöilyviestejä tai mitään. Itse asiassa emme varmaan edes seurustele koska ei hän ole sitä ottanut puheeksi. Kuitenkin hän halaa, pussaa, koskettelee, pitää kädestä ja on huomaavainen sängyssä. Katsoo ihanasti ja tekee koko ajan palveluksia. Kun ollaan yhdessä niin on rakastettu olo. Mutta opiskelen eri paikkakunnalla ja näemme melko harvoin. Tuntuisi tärkeeltä kuulla sanoina tai teksteinä hänen ajatuksistaan. Tuntuu että kyllähän pari päivää aina jaksaa esittääkin mukavaa mutta jos oikeesti tykkäisi niin voisi sen kai sanoakin. Varsinki kun tietää että ois mulle tärkeää.
Kommentit (8)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mulle tarttee puhua. En edes ymmärrä, miten ne voi näyttää. Oletusarvo on, että minua kohdellaan hyvin. Mieheni saattaa laittaa vaikka autoni puolestani lämpenemään aamulla (siinä joutuu menemään ulos) ja sen kai pitäisi olla osoitus siitä, että rakastaa minua. En ole kuitenkaan asiasta varma, sen saattaa ottaa vielä vain "kohteliaana käytöksenä naista kohtaan".
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kertooko teot enemmän kuin kuvat, sen jokainen voi päättää itse.
Tunteiden pelkässä näyttämisessä on se ongelma että sinä tulkitset ne niin kuin haluat/toivot - eteen tulee väistämättä tilanteita joissa pelkkä katse ei kerro kaikkea joka tapauksessa.
Toisaalta jos teillä menee hyvin voit hyvin hyväksyä tilanteen mutta on tärkeäää että edes sinä puet tunteet sanoiksi, jolloin teillä on varmasti samat käsitykset asioista ja olette samalla aaltopituudella.
Mieti myös tilannetta jossa poikaystäväsi lopettaa halimisen, seksi loppui jne eikä hän suostu puhumaan asiasta!
Oletin, että tässä puhutaan positiivisesta puolesta. Mielummin pieniä tekoja pitkin päivää, kun pelkkä minä rakastan sinua ja hyvää yötä illalla. Nykyinen mies puhuu harvemmin, mutta tekee paljon kaikkea pientä josta tiedän. Jos jokin on huonosti, niin tietty puhutaan, mutta olen aloituksen kysymykseen vastaan silti, että näyttäminen on tärkeämpää. (Niin monta paskanpuhujaa on tullu vastaan plus ex-mies joka toivotteli iltaisin rakkauttaan, mutta käyttäytyi muutoin ihan päin vastoin)
-1-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden pelkässä näyttämisessä on se ongelma että sinä tulkitset ne niin kuin haluat/toivot - eteen tulee väistämättä tilanteita joissa pelkkä katse ei kerro kaikkea joka tapauksessa.
Toisaalta jos teillä menee hyvin voit hyvin hyväksyä tilanteen mutta on tärkeäää että edes sinä puet tunteet sanoiksi, jolloin teillä on varmasti samat käsitykset asioista ja olette samalla aaltopituudella.
Mieti myös tilannetta jossa poikaystäväsi lopettaa halimisen, seksi loppui jne eikä hän suostu puhumaan asiasta!
Niin nimenomaan minä haluan, että ne tunteet mitä tunnetaan sanotaan ääneen, muuten en pysty uskomaan, että niitä onkaan tai että kyseinen henkilö pystyy tiukan paikan tullen (vaikka mun masentuessa) toimimaan kuin niitä olisi. Saattaisi pystyä toimimaan, mutta miten mä siihen voisin luottaa, jos samaa asiaa koittaa kertoa auraamalla lumet? Kohtahan se haluaa ehkä aurata jonkun ei-masentuneen naisen lumet. Eli mielellään molempia tarvitaan, sekä sanoja että tekoja. En siis vähättele tekojakaan.
3
Vierailija kirjoitti:
Tunteiden pelkässä näyttämisessä on se ongelma että sinä tulkitset ne niin kuin haluat/toivot - eteen tulee väistämättä tilanteita joissa pelkkä katse ei kerro kaikkea joka tapauksessa.
Toisaalta jos teillä menee hyvin voit hyvin hyväksyä tilanteen mutta on tärkeäää että edes sinä puet tunteet sanoiksi, jolloin teillä on varmasti samat käsitykset asioista ja olette samalla aaltopituudella.
Mieti myös tilannetta jossa poikaystäväsi lopettaa halimisen, seksi loppui jne eikä hän suostu puhumaan asiasta!
Mulla on nyt juuri myös sellainen tilanne, että mulla on paha olla, eilen oltiin eri mieltä miehen kanssa yhdestä asiasta, mutta mä en osaa puhua tunteistani. En itse asiassa osaa edes ajatella asiasta. Tiedän vain, että mulla on nyt paha olla.
Mies tuolla katsoo telkkarista hiihtoa. Hänellä on ihan normipäivä. Ei hän ole edes huomannut, että voin huonosti ja että minua vaivaa joku. Pitäisi osata puhua. Mutta en osaa. Jos näyttäisin teoilla asiasta se olisi vihaa, kiukkua. Ei nyt oikein kannata. Voi kun osaisin puhua, mutta en osaa nimetä tunnettani edes.
Voisin sanoa miehelle, että mulla on paha olla, mutta mitä mies tekisi? Sanoisi ehkä ahaa, toisi ehkä teen. Eihän se ratkaise sitä, että en osaa puhua olostani, enkä saa mitään rakaistuksi niin, että mulla olisi taas hyvä olla. Mun olo ei ratkea teellä, mä voisin hakea teen itsekin. Olen niin jopa tottunut tekemään, kun asuin vuosia yksin ennen suhdettamme. Mun olo ratkeaisi sillä, että mies haluaisi ymmärtää sitä, mikä mulla on, mutta koska se vaatii hänen syyttämistään, niin tuskinpa hän haluaa ymmärtää. Hänellehän voisi tulla niistä mun syytöksistä vaikka paha mieli. Aivan sama, että mulla on paha mieli, hänen kumppaninaan, koska hänen käytöksensä nostatti jotain varmaan mun lapsuudesta, mille mulla ei ole edes nimeä.
Kivaa, että hänellä on normipäivä ja saa katsella tuossa telkkaria, ja minä voin pahoin tuolla jossain.
Näyttämistä. Puheet on vain sanahelinää, jos oikeasti välittää, niin sen huomaa päivittäisessä elämässä monta kertaa ihan muulla tavoin.