G: Lapsi 2,5 kun toinen syntyy - mikä hoitomuoto?
Meillä iloinen tyttö nyt hoidossa ryhmiksessä jossa viihtyy erinomaisesti, kaverit ovat todella tärkeitä sieltä. Kesällä tulossa toinen ja mietinkin nyt kuumeisesti mikä olisi hyvä ratkaisu vanhemman lapsen kannalta. Yritän miettiä asiaa pelkästään lapsen kannalta, itsehän mieluiten olisin kaikki päivät hänen kanssaan. Toisaalta sosiaalisia kontakteja haluan hänelle tarjota kavereiden muodossa, eikä niitä lähitaloista löydy.
Mitä ratkaisuja olette muute tehneet, oletteko pitäneet molemmat lapset kotona, kerhoissa vai päivähoidossa vaikkapa 3pvää/vko tai lyhyitä päiviä? Mitä suosittelette?
Kommentit (9)
Tyttö on pari kuukautta vajaa kolme, kun vauva syntyy. Nyt hän on ollut kaksi päivää viikossa päiväkodissa ja on viihtynyt tosi hyvin. Ainakin kesä ja heinäkuun ajattelin pitää hänet kotona " kesälomalla" mutta jatkosta en tiedä. Häntä kiinnostais kovasta mennä seurakunnan kerhoon. Syksyllä hänen päiväkotiryhmänsä muuttuu kun isommat lapset siirtyvät isompien ryhmään ja tilalle tulee tietenkin pieniä. En tiedä miten hän mahtaa sitten enää viihtyä. Päiväkoti on pieni ja hoitajat tosi kivoja, joten ei haluttais menettää sitä paikkaa.
Onneks on vielä aikaa miettiä sopivaa ratkaisua.
3-vuotiaat pääsee seurakunnan kerhoon ja siellä on meidän isommat lapset käyneet. Yhdessä sitten perhekerhossa ja avoimessa päiväkodissa ja puistoissa. Nyt kun keskimmäinen alkaa lähetä 4 v ikää, alkaa kavereiden kanssa leikkiminen kiinnostaa. Nyt ei saa suuttua, tämä on vain mun mielipide, mutta mä en olisi missään tapauksessa pitänyt lapsia hoidossa kun itse olen kotona pienemmän/pienempien kanssa. Meillä tämä ratkaisu on toiminut ja olen ollut tyytyväinen. Kyllä lapset sitten ehtii tarhassa ja koulussa olla...
Meidän poika on 3,5-vuotias, kun hänelle syntyy kesällä sisarus. Poika on nyt yksityisellä perhepäivähoitajalla ja viihtyy siellä ihan hyvin. Minä olen ajatellut, että poika saa ainakin aluksi jatkaa tutussa hoitopaikassa 1-2 päivää viikossa (koko päivän). Lisäksi ajattelin ilmoittaa hänet seurakunnan kerhoon. Jos hän saa kerhopaikan, olisi se kerran viikossa kolme tuntia. Meidän poika on ujo ja rauhallinen kaveri, joten viihtyisi varmasti ihan kotihoidossakin. Mutta ajattelin, että juuri tuon ujouden vuoksi voisi olla hyvä, että pojalla olisi tuttuja lapsikontakteja myös uudessa elämäntilanteessa.
Pieni lapsi tarvitsee äitiä enemmän kuin mitään muita sosiaalisia kontakteja!
Kerho kerran pari viikkoon jos mahdollista isompana ja leikkipuistoon retkelle silloin tällöin!
Koti ja arki tarjoaa kaikki tarvittavat virikkeet. Sitten tietenkin on eri asia,jos äiti uupuu tai lapsi tarvitsee jostain syystä erityistä tukea esim puheen kehityksen takia.
Toisen lapsen syntyessä esikoinen oli 2 v 2 kk:tta ja jäi heti äitiyslomani alkaessa kotiin. Viihtyi päiväkodissa hyvin ja siellä oli kavereita. Silti en osannut kyseenalaistaa, ettkö olisi sittenkin jatkanut siellä. Päiväkodin loppuessa lapsi ei kertaakaan kysellyt sinne, vaikka samassa pihassa asutaankin ja ikkunasta näki kavereiden touhut. PIhassa asui paljon lapsia ja äidit kokoontuivat katrainensa siihen sekä aamu- että iltapäivällä. Lisäksi kuljettiin perhekerhossa ja muskarissa. Homma toimi näin oikein hyvin.
Nyt kolmosen syntyessä vanhin on lähes viisivuotias ja keskimmäinen vajaa kolme. Tämä keskimmäinen lopetti äitiyslomani myötä pk:ssa ja jäi kotiin. Esikoinen jatkaa 2-3 pv:ää viikossa, max 7 tuntia kerrallaan. Hänelle päiväkodilla on suuri merkitys kavereineen ja touhuineen. Ollaan ajteltu, että jonkin aikaa katsotaan, kuinka järjestely lähtee toimimaan näin ja mahdollisesti kesän tullessa vanhinkin jää kotiin. Kesällä kun on helpompi keksiä " aktiviteettia" .
Jonkin verran on lapsen luonteellakin osuutta asiaan. Meillä esikoinen melkoinen energiapakkaus, joka rakastaa kaikenlaista tekemistä. Keskimmäinen taas laiskahko yksin viihtyjä ja tosi rauhallinen.
päiväkodista. Ihan hyvin on viihtynyt kotona ja kavereita löytyy kun vaan vähän vaivaa on nähty. Meilläkään ei ihan lähellä ole lapsia päiväsaikaan.
Eli poika (silloin juuri 2,5v.) oli hoidossa siihen asti kun kuopus syntyi. Sitten oli minun ja vauvan kans kotona. Poika meni heti kun täytti 3v. seurakunnan kerhoon, jossa kävi joka maanantai. Sitten käytiin yhdessä MLL:n kerhossa joka torstai. Ne kyllä riittivät meille hoidon ja seuran puolesta. Meillä ei ollut juurikana samanikäisiä lapsituttuja, joten halusin käyttää kerhossa. Ei sisänsä minusta kaivannut muita lapsia muutoin, hyvin me pärjättiin kotona. Mutta lapset ovat yksilöitä, että se mikä sopi meille ei välttämättä käy toiselle.
eli muutimme kun olin raskaana, ja samalla esikoinen jäi pois tarhasta (kun muutto oli toiselle paikkakunnalle)
vauva syntyi ja esikko sai kamalia kilareita kotona. elämä oli melkosta kaaosta pitkään.
aina kun yritin imettää vauvaa, teki esikoinen kaikkensa, että huomaisin häet. ei läynyt kirjan lukemiset eikä muutkaan, vaan perässä ois pitäny juosta, muuten heitteli astioita ym..
eli jos olisin vaan voinut, olisimme jättäneet muuttamatta, ja esikoinen olis jäänyt osa-aika päiväkotiin-
Tällä hetkellä esikoinen on 5h/pvä tarhassa, ja on todella innoissaan sinne menossa.
joitain päiviä ollut nyt kotona, ja kyllä on ihanaa, että se on tarhassa :)
viikonloput väliin yksin molempien kanssa on ihan tarpeeksi minulle tekemisen keksimistä
päiväkerhossa kolmena päivänä viikossa kun pienempiä sisaruksia syntyi ja jatkettiin noita kerhoiluja ihan normaalisti kun lapsi tykkäsi kovasti ja toisaalta, minusta ois ollut vähän julmaa ottaa esikolta se " kiva juttu" pois siksi kun syntyi vauvoja. Poika oli juuri 3v täyttänyt kun sai kaksossiskot. Koin, että oli kaikkien kannalta kiva jatkaa niitä kerhopäiviä, esikoinen tarvitsi muutakin tekemistä kuin vauvojen kanssa pörräämistä ja toisaalta sain sitten itse sen muutaman tunnin silloin tällöin keskittyä pelkästään vauvoihin.