Olen alkanut epäillä että minulla keskimääräistä alhaisempi älykkyysosamäärä
Olen tehnyt nettitestin ja sain siitä 115 pistettä, mutta uskon että minulla oli matkassa hyvää tuuria. Enää en testiä aio tehdä sillä se ei kuitenkaan ole pätevä enkä edes usko enää itsekään olevani älykäs.
Olen vähän vaille 30-v. nainen. Tai no monet ovat sanoneet että olen kuin 4-vuotias. Sekä äitini että muutama poikaystävistäkin.
Peruskoulusta pääsin pois alle 6 keskiarvolla. Koulunkäynti ei kiinnostanut paskaakaan. Halusin vain hengailla jätkien kanssa ja pölliä tyttökavereiden kanssa meikkejä kaupoista.
En osaa tehdä ruokaa eikä se edes kiinnosta minua. En siivoa oikeastaan koskaan. Äitini käy huoltamassa kotiani. En myöskään ymmärrä taloudenhoidosta tms. aikuisten asioista joten äitini auttaa niissäkin.
En osaa lukea lämpömittaria, ellei se ole tarpeeksi selkeä. En ole kiinnostunut säätiloista enkä tiedä, kuinka kylmä on esim. 10 astetta pakkasta.
Minulla on sosiaalisia pelkoja. Pelkään nähdä naapureita, työkavereita, kotiin tulevia huoltomiehiä, jos minun täytyy jutella heille. Tai joitain työkavereita en pelkää, mutta joitain kyllä.
En ymmärrä aikuisten asioita - lakkoiluja, palkan tarkistamista yms.
Minusta tuntuu usein siltä, että ihmiset eivät pidä minusta/heillä on jotain minua vastaan.
Toisaalta taas joskus minusta tuntuu, että jotkut suorastaan "rakastavat" minua ja että minä annan heille positiivista energiaa.
En nyt tiedä liittyikö tuo viimeinen maininta tähän, mutta tuli mieleen.
Joskus ajattelin olevani älykäs, mutta yhtäkkiä on alkanut soida jonkinlaiset hälytyskellot päässä, että ehkä olenkin keskivertoa tyhmempi.
Ihmeellisen vapauttava tunne.
Kommentit (21)
Jos olisit oikeasti tyhmä, et osaisi edes epäillä älyäsi.
Sinulta vain puuttuu elämänhallinta. Äitisi ei pitäisi siivota kotiasi tai et ikinä opi.
Voit sivistää itseäsi opiskelemalla asioita, se on vain tahdosta kiinni.
Hei kuule, kaikki me ollaan keskimääräistä tyhmempiä, kun asiaa aletaan ihan tosissaan tarkastella. Otetaan melkeinpä kenen tahansa elämä, katsotaan miten se on eletty ja verrataan siihen miten se olisi pitänyt elää, niin aika surkealta näyttää.
Että ei sulla ole mitään hätää. Olet päin vastoin onnekas, sinulla on realistinen käsitys itsestäsi.
Suloista :) helpommalla tässä maalimassa pääsee jos on vähän yksinkertainen.
Osaat ainakin yhdyssanat ja muutenkin ulosantiasi on mukava lukea. Tyhmä et varmaan ole, elämänhallinta vain vähän hukassa.
Vierailija kirjoitti:
Hei kuule, kaikki me ollaan keskimääräistä tyhmempiä, kun asiaa aletaan ihan tosissaan tarkastella. Otetaan melkeinpä kenen tahansa elämä, katsotaan miten se on eletty ja verrataan siihen miten se olisi pitänyt elää, niin aika surkealta näyttää.
Että ei sulla ole mitään hätää. Olet päin vastoin onnekas, sinulla on realistinen käsitys itsestäsi.
Kannattaisiko sun tarkistaa, mitä tarkoittaa "keskimääräinen" tarkoittaa...
Vierailija kirjoitti:
kaikki me ollaan keskimääräistä tyhmempiä
keskimääräisen merkitys on sulla hieman nyte hukassa...
Uusavuttomalta ennemminkin vaikutat.
Et ole. Kirjoitat hyvää ja selkeää suomen kieltä.
Pelkästään se että kyseenalaistat oman älykkyytesi tekee sinusta keskivertoa älykkäämmän ja ajattelevaisemman ihmisen.
115 nettitestistä on kyllä aika huono tulos, ne kun näyttää yleensä reilusti yläkanttiin.
Minä olin kaltaisesi kun olin masentunut. Oma älykkyysosamääräni on suunnilleen 125, mutta masentuneena ei kiinnostanut mikään älyllinen toiminta, kotona oli sotkuista ja kiinnostuksen kohteet olivat lähinnä vain meikit.
On olemassa ihan tutkimuksia, että masentuneella aivoissa on vähemmän aktiivisia alueita. Tunsin itseni masentuneena tyhmäksi, niin tyhmäksi että halusin kuolla. Nyt olen terve ja ymmärrän elämää ja kaikkia muitakin asioita paremmin! Eli et välttämättä ole tyhmä. Sitä paitsi 115 on keskimääräistä parempi älykkyysosamäärä.
Minusta tuntuu, koska mitään tietoa minulla ei ole asiasta, että ihminen joka kykenee arvioimaan ja suhtautumaan kriittisesti itseensä ja osaa arvioida tai ainakin yrittää arvioida tekemisiään ja osaamistaan on harvoin jos koskaan tyhmimmästä päästä.
"Halusin vain hengailla jätkien kanssa ja pölliä tyttökavereiden kanssa meikkejä kaupoista."
Tämän takia yläpeukku.
Minultakin puuttuu elämänhallintataidot. Olen aina vaan pelannut tietokoneella ja sitten kun Internet tuli, niin olen aina vaan ollut netissä. Tyttöystävää ei ole ollut koskaan, tulevaisuudensuunnitelmia ei ole ollut koskaan, töitä ei ole ollut koskaan. Valmistuin kuitenkin ammattikorkeakoulusta, johon äiti pakotti minut armeijan jälkeen hakemaan.
Sain Tieteen kuvalehden äo-testissä joskus yli 120, mutta uskon myös, että oli tuuria ja en uskalla enää ikinä kokeilla. Varsinkaan mihinkään viralliseen mensatestiin en ole koskaan menossa, sillä tunnen olevani todella tyhmä. Mielestäni lukion lyhyen matikan viitoset ja amk:n logiikan ja todennäköisyyden kurssin epäonnistuminen ja uusittuna ykkönen (varmaan armosta) puoltavat epäilystäni.
Ei kuulosta alhaiselta älykkyydeltä mielestäni. Enemmänkin jonkinlaiselta hahmotushäiriöltä. Serkullani oli ainakin lapsena samankaltaisia ongelmia lievän aivovamman (isku päähän) seurauksena. Muistan ainakin nuo oppimishäiriöt (kertasi ensimmäisen luokan), kellon hahmottamisen vaikeus vielä teini-iässä sekä ei osannut pukeutua sään mukaisesti.
Kuitenkin on sosiaalinen ja ainakin keskitasoa älykkyydeltään. Ja kätevä käsistään. Osaamista ja älykkyyttäkin on niin monenlaista. Pitää vain löytää ne omat vahvuutensa :)
No, voi olla, että sinulla on luki- ja hahmotusvaikeuksia, mutta ei se sulje pois, ettetkö nyt ainakin joissain asioissa olisi hyvä. Koeta löytää ne. Perustaidot saat kyllä kotiasioissakin hankittua, jos ei sinulla ole vaikeuksia juuri niissä. Kuulostat sitäpaitsi rehelliseltä ja positiiviselta. Monet ihmiset kokevat ilahduttavana, kun ei ole jatkuvasti naama rutussa ns. aikuisten asioiden märehtimisestä.
Veikkaan ettei älykkyytesi ole vielä päässyt esiiin, olet nero!
Olen alkanut epäillä itsestäni samaa. En ole missään erityisen hyvä, mutta monessa asiassa olen todella huono; matikka, fysiikka, kemia, ruotsi... Olen käynyt peruskoulun jälkeen vain ammattikoulun. Haluaisin opiskella lisää, mutta en tiedä mitä ja kuinka se onnistuisi. Minulla on todella huono yleissivistys ja tuntuu, etten muista mitään mitä koulussa on opiskeltu esimerkiksi yläasteella :D Tykkään lukea kirjoja, mutta jälkeenpäin en välttämättä muista niistäkään paljoakaan. Kaikenlaiset pelit ja kisat, joissa testataan älykkyyttä, tietoa jostain osa-alueesta tai yleissivistystä ovat minulle kauhistus.
Amiskassa tuntui, että niissäkin aineissa josta pidin, jouduin tekemään paljon töitä saadakseni hyvän numeron. Niihin aineisiin en jaksanut edes panostaa, jossa olin tosi huono. Rimaa hipoen vaan läpi. Ehkä mulla on myös huono asenne; en usko että matikkaa, fysiikkaa tai kemiaa voi enää tossa vaiheessa oppia. Jos osa perusjutuistakin on epäselviä, niin vaikea enää "hypätä mukaan kelkkaan".
Minulla on pitkäaikainen masennus ja olen alkanut miettimään, kuinka paljon sekin on minuun vaikuttanut... Olen ujo ja sosiaaliset tilanteet ahdistaa, vaikka olen töissä asiakaspalveluhommissa. Tunnen olevani alempiarvoisempi kun muut ja vertaan itseäni muihin jatkuvasti. Itsetuntoni on ihan pohjalukemissa. Käyn kyllä terapiassa, mutta paljon se ei ole vielä auttanut.
Olet aito, sympaattinen ja mielenkiintoinen iihminen.
Ja hei sinulla voi olla piileviä kykyjä! Jonkinlaisen muun mittapuun mukaan voit olla tietyillä osa-alueilla jopa
älykkäämpi kuin ns.kirja-viisaat.
Tarina on deterministinen, so who cares?
Puolella suomalaisista on. Ihan hyvässä seurassa olemme.