Lue keskustelun säännöt.
Muita epäsosiaalisia pariskuntia? Meillä ei käy koskaan vieraita emmekä käy kylässä
20.02.2016 |
Käymme töissä, harrastuksissa ja kotona olemme aina joko kahdestaan tai yksin. Emme halua vieraita, emmekä käy kylässä. Ei meillä ole tuttaviakaan, eikä kaivata.
Kommentit (37)
Ei ihminen jaksa kokoajan jotain ohjelmaa, menemistä ,kyläilyä jne.
Varsinkin jos hänen kaikki aikansa koostuu jatkuvasta työnteosta ja MELUSTA.
On ns.energiset ihmiset jotka ovat hyvin jaksavia ja aktiivisia.
Heillä pitää olla kokoajan jotain ajanvietettä tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen 50+ -ikäinen pariskunta.
Töissä ja harrastuksissa tavataan ihmisiä, lomilla lähisukulaisia.
Joskus käydään kavereiden kanssa ulkona. Yhteisiä kavereita ja harrastuksia ei ole, molemmilla omansa.
Kun olimme nuoria, meillä oli ystäväpariskuntia, joiden kanssa kyläiltiin puolin ja toisin, mutta iän myötä olemme erakoituneet.
Kuulostaa ikävältä teidän kannalta tuo viimeisin lauseesi, että olette erakoituneet:(
Minusta tuntuu, että tälläisenä aikana, millaista nykyaikana eletään, on melkoisen tuttua teidän kaltaisenne elämisen tahti, ettei siihen saa soviteltua ystäväpariskuntien tapaamisia.
Itselläni menee ylimääräinen aika, joka jää töiltä ja kodin rutiineilta sekä liikunnalta ym:lta miltei tämän netin puitteissa, sillä seurustelen tämän maailman aparaatin kanssa päivittäin tuntitolkulla ja samalla seurustelen tietysti tuon oman rakkaan puolisoni kanssa. Katselemme kyllä välillä yhdessäkin televisiosta ohjelmia, mutta puolisoni katselee enemmän tv:tä kuin mä, sillä hän tekee osittain töitä päivittäin tietokoneen äärellä. Joskus kun olen ollut jossain lomamatkalla tai ylipäätänsä kotonta poissa, niin on tehnyt hiton hyvää olla erossa tästä saatanallisen koukuttavasta mediavälineestä eli tietokoneesta ja internetistä, mutta silti näppäilen välillä älypuhelinta matkoillanikin - hitto vieköön!
Outo ajatus, ettei olisi aikaa tavata ystäviä. Kaikilla on kuitenkin sama määrä tunteja vuorokaudessa. Rehellisempää olisi sanoa, etteivät ystävät ole kovin tärkeitä
Nuoruudessa tapasin yhden tällaisen pariskunnan. He erosivat.
Ei meilläkään käy muita kuin lähisukulaiset, eivätkä hekään kovin usein, kun on välimatkaa. Käydään kyllä itsekin joskus lähisukulaisilla. Jonkinlaisia tuttavia on harrastuksissa ja työkavereita, mutta ei mitään kunnon ystävyyssuhteita, että muuten tavattaisiin. Ei oikein yhteisiä ystäviä. Kylässä meillä käy enintään lapsen kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen usein miettinyt, olemmeko ainoa pariskunta, jolla käy todella harvoin vieraita. Onneksi on muitakin. Olen äärimmäisen sosiaalisessa työssä ja en kyllä haluakaan sosiaalista elämää vapaa-aikana kuin joskus. Onneksi mieheni on samanlainen.
Me olemme myös. Kummallakin on omia kavereita. Mutta en todellakaan halua pilata vapaapäiviä millään pariskuntavierailuilla. Kun lapset muuttaa pois, voitaisiin muuttaa erakoiksi jonnekin. Viihdymme niin hyvin kahdestaan ja yksinkin. En ole koskaan erityisemmin välittänyt ihmisistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käy sääliksi tuollaisten pariskuntien lapset.
Mm... vanhempani olivat ja ovat edelleen tuollaisia. Itsekin olen vähän erakoitunut enkä meinaa löytää kumppania vaikka toisinaan sellaista etsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä samanlainen 50+ -ikäinen pariskunta.
Töissä ja harrastuksissa tavataan ihmisiä, lomilla lähisukulaisia.
Joskus käydään kavereiden kanssa ulkona. Yhteisiä kavereita ja harrastuksia ei ole, molemmilla omansa.
Kun olimme nuoria, meillä oli ystäväpariskuntia, joiden kanssa kyläiltiin puolin ja toisin, mutta iän myötä olemme erakoituneet.
Kuulostaa ikävältä teidän kannalta tuo viimeisin lauseesi, että olette erakoituneet:(
Minusta tuntuu, että tälläisenä aikana, millaista nykyaikana eletään, on melkoisen tuttua teidän kaltaisenne elämisen tahti, ettei siihen saa soviteltua ystäväpariskuntien tapaamisia.
Itselläni menee ylimääräinen aika, joka jää töiltä ja kodin rutiineilta sekä liikunnalta ym:lta miltei tämän netin puitteissa, sillä seurustelen tämän maailman aparaatin kanssa päivittäin tuntitolkulla ja samalla seurustelen tietysti tuon oman rakkaan puolisoni kanssa. Katselemme kyllä välillä yhdessäkin televisiosta ohjelmia, mutta puolisoni katselee enemmän tv:tä kuin mä, sillä hän tekee osittain töitä päivittäin tietokoneen äärellä. Joskus kun olen ollut jossain lomamatkalla tai ylipäätänsä kotonta poissa, niin on tehnyt hiton hyvää olla erossa tästä saatanallisen koukuttavasta mediavälineestä eli tietokoneesta ja internetistä, mutta silti näppäilen välillä älypuhelinta matkoillanikin - hitto vieköön!
Tää kolahti mulle. Nyt päätän vähentää känny kädessä istumista. Ja näin saada aikaa sille kaikelle muulle mitä tein ennen älyluuria. Kiitos tuhannesti. Katsotaan nyt kuinka onnistun mutta ainakin yritän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuupa oudolta ajatukselta, ettei olisi ystäviä! Vaikka olen itse aika introvertti luonne, ovat ystävät minulle silti tärkeitä ja olen onnellinen, että minulla on niin paljon ihania ystäviä joiden kanssa viettää aikaa... Mutta olen miettinyt, onko tässä kyseessä jonkinlainen sukupolven vaihdos. Tuntuu, että monille esimerkiksi äitini ikäisille on normaalia, että aikaa vietetään lähinnä sen oman puolison/perheen kanssa ja ystäviä nähdään harvoin jos ollenkaan. Sen sijaan minulle ja ystävilleni on itsestäänselvää, että ystäviä on ja he tulevat aina olemaan olennainen osa elämää. Parisuhteessa ollessani olin kyllä monesti myös aika kotihiiri ja jäin usein mieluummin puolison kanssa viettämään koti-iltaa kuin juhlimaan. Silti en osaisi kuvitella, että sosiaalinen elämäni rajoittuisi lähinnä puolisoon - se tuntuu jo ajatuksena hyvin tyhjältä. Tietysti elämäntilanteenikin on varmasti erilainen kuin monien tänne kirjoittelevien, joilla on jo perhettä ym ja nuorena ystävien merkitys lienee suurempi. Silti en osaisi kuvitella, että vanhemmiten nämä ihmiset, jotka ovat olleet tärkeä osa elämääni jo 5-20 vuoden ajalta vain katoaisivat.
Tarkoituksena ei siis ollut kritisoida tällaista elämää, hyvä jos se toimii teillä!
N21
No niin huomaatteko, uniikkipariskunnat, ette sittenkään taida olla kovin erityisiä. Harmi, koettakaa keksiä jotakin muuta "poikkeavaa" erottuaksenne massasta. FYI: samaa massaa me kaikki ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No niin huomaatteko, uniikkipariskunnat, ette sittenkään taida olla kovin erityisiä. Harmi, koettakaa keksiä jotakin muuta "poikkeavaa" erottuaksenne massasta. FYI: samaa massaa me kaikki ollaan.
Huomaamme, ja se tuntuu hyvältä :) Ivasi meni hukkaan, hassu extrovertti.
Vierailija kirjoitti:
Ei käy vieraita. Röhnötetään vaan kahestaan. Molempien vanhemmat ovat kuolleita ja etäiset välit sisaruksiin ja muihin sukulaisiin. Ystäväpiiriä ei ole.
Tulee yksinäiset ajat, jos sattuu tulemaan ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei käy vieraita. Röhnötetään vaan kahestaan. Molempien vanhemmat ovat kuolleita ja etäiset välit sisaruksiin ja muihin sukulaisiin. Ystäväpiiriä ei ole.
Tulee yksinäiset ajat, jos sattuu tulemaan ero.
Elämää ei kannata elää jossitellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei käy vieraita. Röhnötetään vaan kahestaan. Molempien vanhemmat ovat kuolleita ja etäiset välit sisaruksiin ja muihin sukulaisiin. Ystäväpiiriä ei ole.
Tulee yksinäiset ajat, jos sattuu tulemaan ero.
Elämää ei kannata elää jossitellen.
Ei myöskään perustaa yhden ainoan ihmissuhteen varaan. Mua ahdistaisi hirveästi, jos olisin jollekin koko elämä.
Olemme nykyään tällainen pariskunta ja se on ainoastaan ihanaa. Lähisukua tapaamme muutaman kerran vuodessa, samoin parhaita ystäviä. En soittele kenenkään kanssa, jollei ole mitään erityistä asiaa. En ole edes somessa. Päivittäiseksi sosiaaliseksi kanssakäymiseksi riittää enemmän kuin hyvin puoliso, lapset ja työkaverit. Oikeastaan siinäkin on liikaa, mutta pari etätyöpäivää viikossa helpottaa. Aiemmin koin paineita ylläpitää vanhoja ystävyyssuhteita tai suhteita sukulaisiin, mutta kun olen antanut itselleni luvan luopua, olo on levollisempi ja levänneempi.
Lasten ollessa pieniä meillä kävi myös yllätysvieraita jopa useita kertoja viikossa. Aina olisi pitänyt olla koti edes jonkinlaisessa kunnossa, päällä siveelliset vaatteet ja tukka kammattuna, vierasvaraa pakkasessa ja valmiina luopumaan omista suunnitelmistaan ja päiväjärjestyksestään. Älyttömän ahdistavaa! Onneksi yllätysvieraat jäi koronan myötä kokonaan pois, mistä olen hyvin kiitollinen. Vihdoin tuntuu, että on aikaa itselle ja rauhaa ja tilaa elpyä. Luovuus on alkanut kukoistaa ja olen aloittanut harrastuksia ensimmäistä kertaa sitten lasten syntymän. Tunnen nousseeni suosta ja olevani taas oma itseni.
Toiset vaan tarvitsee enemmän yksinoloa kuin toiset. Ei siinä mitään vikaa ole, päinvastoin kykyyn olla onnellinen yksinkin voi suhtautua suurena vahvuutena.
Täh?? Siis lomillanne tapaatte lähisukulaisianne ainoastaan? Säälittävää, kyllä minä ja puolisoni tapaamme lähisukulaisiamme muulloinkin kuin vain ja ainoastaan lomillamme. Onhan nyt hyvänen aika työaikakin rajoitettua, ainakin palkkatyöläisillä, ja on se yrittäjilläkin oma vapaa-aikansa. Normaalissa päivätyössä käyvällä on illat ja viikonloput vapaina, jos ei sitten tee vuorotyötä.