Muita epäsosiaalisia pariskuntia? Meillä ei käy koskaan vieraita emmekä käy kylässä

Ilmeisesti olemme ainoita tällaisia. Ok.

No meilläkin on aika lailla tuolla tavalla. Työ ja arki vievät mehut niin, ettei jakseta kyläilyjä, eikä niitä niin kaivatakaan. Kesälomalla mökillä kyllä on ihan kiva nähdä ystäviä.

Ette ole yksin. Me olemme jo isovanhempia ja haluamme tavata oikeastaan vain oman perheen jäseniä ja mieheni siskoa. Harrastamme ja tapaamme siinä ihmisä, mutta koti on rauhoitettu.

Me ollaan tuollaisia, muttei omasta halusta. Ei vaan ole ketään jonka kutsuisi tai joka kutsuisi luokseen. Molemmilla omia kavereita kyllä, muttei ns. Pariskuntatuttuja

Me ollaan tuollaisia, muttei omasta halusta. Ei vaan ole ketään jonka kutsuisi tai joka kutsuisi luokseen. Molemmilla omia kavereita kyllä, muttei ns. Pariskuntatuttuja

Meillä sama juttu, omia kavereita on, mutta ei ystäväpariskuntia.

täällä samanlainen pariskunta.

Ollaan aika möllejä. Kun on lapset, työ ja harrastukset, niin ei tunnu riittävän aikaa kyläilyille. Lomalla olisi sitten kiva kyläillä, ja lasten synttäreitä ja joulua vietetään ihmisten keskellä, mutta sellaiset viikonloppuillanistujaiset on meille aika vieraita. Ei ole paljua, kotikaraokea, viininmaisteluita eikä rapukekkereitä.

Aika vähän tulee meidänkin kutsuttua vieraita nykyään. Yksi syy siihen on se, että hyvin harvoin saadaan itse vastakutsua. Ei viitsi vuodesta toiseen vaan itse olla aktiivinen, tarjota syötäviä ja juotavia ihmisille jotka eivät vuorostaan koskaan kutsu meitä.

Ei käy vieraita. Röhnötetään vaan kahestaan. Molempien vanhemmat ovat kuolleita ja etäiset välit sisaruksiin ja muihin sukulaisiin. Ystäväpiiriä ei ole.

Jotenkin ihana tietää, ettemme ole "yksin outoja". Terkkuja muille "kummajaisille"

Meillä sama tilanne. Meillä on pari lasta tosin. Tuttavina meillä ei ole pariskuntia lapsilla eikä ilman. Pari sinkkukaveria käy harvakseltaan, mutta todella vähäistä on sosiaalinen kanssakäyminen eikä me olla siitä kärsitty.

Kieltämättä kuulostaa aika kummalliselta.. Kai siinä noin käy kun kaksi epäsuosittua päätyy yhteen.

Musta tuo just ihanaa ettei oo kyläilypakkoa. Inhoan kyläilyä, kun ei kiinnosta rupatella niitä näitä. Viikonloppuisin on just parasta kun saa vain olla. Työni on sosiaalista ja saan tarpeekseni siitä puoleeta viikolla. Tuttavapariskuntia on muutama, mutta näemme ehlä kerran pari vuodessa.

Samoilla mennään. Ei ole ystävä tai edes tuttavapariskuntia. Olisi se ihanaa.

Meillä pieni asunto, kaksi lasta ja harvoin aikaa silloin kuin muilla vapaata.

Kutsuja ei tule vaikka olisi kesä ja omat kaverit eivät juuri käy kylässä. Yhdessä harvoin mihinkään pääsemme.

Lapset, opinnot ja työ joissa on koko ajan kiinni. Kyllä sitä haaveilee silti että olisi edes yksi pariskunta jota näkisi viikottain mutta ei niin ei.

Täällä samanlainen 50+ -ikäinen pariskunta.

Töissä ja harrastuksissa tavataan ihmisiä, lomilla lähisukulaisia.

Joskus käydään kavereiden kanssa ulkona. Yhteisiä kavereita ja harrastuksia ei ole, molemmilla omansa.

Kun olimme nuoria, meillä oli ystäväpariskuntia, joiden kanssa kyläiltiin puolin ja toisin, mutta iän myötä olemme erakoituneet.

Käy sääliksi tuollaisten pariskuntien lapset.

Vierailija kirjoitti:

Käymme töissä, harrastuksissa ja kotona olemme aina joko kahdestaan tai yksin. Emme halua vieraita, emmekä käy kylässä. Ei meillä ole tuttaviakaan, eikä kaivata.

Olette siis yksinkertaisia ihmisiä, ja teidän seuraanne tuskin kukaan kaipaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Käy sääliksi tuollaisten pariskuntien lapset.

Miten niin? Ei kai se ole mikään selviö, että pariskuntien lapset olisivat samanikäisiä. Voivat olla vaikka niin, että toidsella pariskunnalla on 4- ja 6-vuotiaat, ystävillä 14- ja 16-vuotiaat. Jos nyt tarkoitat, että pariskuntien lapset leikkisivät yhdessä.

Vanhemmillani oli läheiset ystävät, joilla oli kolme lasta, ja olimme sen keskimmäisen tytön kanssa sisareni kanssa läheiset ystävät, olimme 8, 9 ja 10-vuotiaita ystävyyden huippuaikana. Sen kolmilapsisen perheen kuopus oli monta vuotta nuorempi (ja jäi ylimääräiseksi) ja esikoinen muutamaa vuotta vanhempi (jäi ulkopuolelle ja varmaan oli TOSI tylsiä ne perhetapaamiset hänelle), joten ketä tässä nyt säälisi? Tuollaisten perheiden lapset, jotka jäävät tapaamisissa ylimääräisiksi esim. liian ison ikäeron takia, ovat tosi säälittäviä.

Vierailija kirjoitti:

Aika vähän tulee meidänkin kutsuttua vieraita nykyään. Yksi syy siihen on se, että hyvin harvoin saadaan itse vastakutsua. Ei viitsi vuodesta toiseen vaan itse olla aktiivinen, tarjota syötäviä ja juotavia ihmisille jotka eivät vuorostaan koskaan kutsu meitä.

:D Ootkohan kenties eräs pariskunta, joka aina on kutsunut meitä vuosikausien ajan kyläilemään, aterioimaan hyvää ruokaa juomineen jne. ja nyt on ollut hiljaisempaa viime aikoina, koska itse emme ole heille järkkäilleet itse koskaan mitään vastaavaa, jos ei ns. virallisia juhlakestityksiämme lasketa mukaan.

Mennään kyllä mielellään kylästämään itse, jos vaan joku kutsuu, mutta en jaksa vaan itse järjestää vastavuoroista vierailua meille, koska olen aikoinaan ihan tarpeekseni leiponut tarjottavia ja järjestellyt kutsuja. Haluan olla kotona mieheni kanssa kahden tai korkeintaan omien aikuisten lastemme kera heidän vieraillessa tässä kotona silloin tällöin omien kumppaneidensa kanssa.