Lue keskustelun säännöt.
Tapailemani miehen mielestä kirosanat eivät kuulu naisen suuhun
20.02.2016 |
En itse kiroile. Olimme syömässä ja viereisessä pöydässä oli kiroileva pariskunta. Kun he lähtivät, mies sanoi "Aika kiusallista olisi olla tuon miehen paikalla, kirosanat ei kuulu naisen suuhun ollenkaan"
Kysyin että onko se sitten miesten kohdalla jotenkin fiksumpaa ja vastasi "No ei fiksua, mutta sen voi vielä ymmärtää"
Miten palautan tuo tälle vuosisadalle? 40-vuotiaasta henkilöstä kyse.
Kommentit (62)
En yllättyisi, jos AP:n mies luulisi etteivät naiset käy paskalla. Perkele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Mielikuvat ovatkin mielikuvia, ja kannattaa aina välillä tarkistuttaa, pitävätkö paikkansa. Itse olen akateemisessa koulutuksessa ja koko lähisuku myös akateemisesti koulutettuja. Kiroilen todella paljon, varmaan enemmän kuin keskiverto kolmeakymppiä lähenevä nainen. Ainakin kiroilen enemmän kuin mieheni. Äiti ja tämän isä kiroilevat myös paljon. Meidän kohdalla ei siis ainakaan johdu huonosta koulutuksesta. Ulkonältäni kuvailisin itseäni klassiseksi kaunottareksi, vaikken mikään missi olekaan, joten en istu jätkämäiseen stereotypiaasi.
Ymmärrän kyllä, että monien mielestä kiroilu on ruma tapa, mutta mulle kirosanoissa on sellaista ilmaisun voimaa, jota muissa äidinkielemme sanoissa ei ole. Kirosanojen viljely ja puhetapani on myös olennainen osa persoonaani. Olen aika voimakas luonne, mikä näkyy myös "jämerässä puhetavassani". Monet sanovatkin, ettei puhetyylini sovi ulkonäkööni. No, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Ihan samanlaisen vaikutelman antaa kiroileva mies kuin nainenkin. Sama alkoholista, känninen _ihminen_ on ruma ja vastenmielinen ilmestys. On absurdia väittää toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei hän kuitenkaan ihan kivikautta elä, sillä olen aina maksanut omat ruokani itse. Eikös miehen kuuluisi tarjotakin jos eletään menneisyydessä? ;)
Ap
Minun mielestäni kirosanat eivät kuulu ravintolaan ollenkaan, ei miehen eikä naisen suuhun. Kiroilu on muutenkin epäkohteliasta. Myös laskunmaksu kuuluu pääsääntöisesti miehelle. Pyrin myös olemaan kohtelias, avaan ovet ja autan takin naiselle takin päälle. Puhuttelen vanhempia ihmisiä kunnioittavasti. Elän varmaan menneisyydessä, mutta teen sen mielelläni. Ja kyllä, minua henkilökohtaisesti harmittaa hyvien tapojen katoaminen.
Mies 42
itse kiroilen ja mieheni paheksuu sitä. Tämä ärsyttää mutta on ok, koska hän ei kiroa itsekään, ja olen samaa mieltä että olisi tyylikkäämpää olla kiroilematta. Sen sijaan aplle sanoisin JSS, noita "naiset ei sitä naiset ei tätä" tulee vaan lisää. Mikä mies se on jolla on kahdet standardit?
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Mielikuvat ovatkin mielikuvia, ja kannattaa aina välillä tarkistuttaa, pitävätkö paikkansa. Itse olen akateemisessa koulutuksessa ja koko lähisuku myös akateemisesti koulutettuja. Kiroilen todella paljon, varmaan enemmän kuin keskiverto kolmeakymppiä lähenevä nainen. Ainakin kiroilen enemmän kuin mieheni. Äiti ja tämän isä kiroilevat myös paljon. Meidän kohdalla ei siis ainakaan johdu huonosta koulutuksesta. Ulkonältäni kuvailisin itseäni klassiseksi kaunottareksi, vaikken mikään missi olekaan, joten en istu jätkämäiseen stereotypiaasi.
Ymmärrän kyllä, että monien mielestä kiroilu on ruma tapa, mutta mulle kirosanoissa on sellaista ilmaisun voimaa, jota muissa äidinkielemme sanoissa ei ole. Kirosanojen viljely ja puhetapani on myös olennainen osa persoonaani. Olen aika voimakas luonne, mikä näkyy myös "jämerässä puhetavassani". Monet sanovatkin, ettei puhetyylini sovi ulkonäkööni. No, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Mä olen aina ajatellut, että kirosana tulee kun muut sanat loppuvat. Kun ottaa esim. niin pannuun, että vain kirosanalla voi sen ilmaista. Mutta tavallisessa puheessa en kyllä ymmärrä, miksi pitää käyttää. Jos sanavarasto on suppea? Tai on jotain kielellisiä vaikeuksia? Tai ajattelun hitautta, että saa lisäaikaa sanojen hakemiseen kun kiroaa välillä? Vai onko se niinkuin änkytys, että se tulee vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sooperilainen kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Mielikuvat ovatkin mielikuvia, ja kannattaa aina välillä tarkistuttaa, pitävätkö paikkansa. Itse olen akateemisessa koulutuksessa ja koko lähisuku myös akateemisesti koulutettuja. Kiroilen todella paljon, varmaan enemmän kuin keskiverto kolmeakymppiä lähenevä nainen. Ainakin kiroilen enemmän kuin mieheni. Äiti ja tämän isä kiroilevat myös paljon. Meidän kohdalla ei siis ainakaan johdu huonosta koulutuksesta. Ulkonältäni kuvailisin itseäni klassiseksi kaunottareksi, vaikken mikään missi olekaan, joten en istu jätkämäiseen stereotypiaasi.
Ymmärrän kyllä, että monien mielestä kiroilu on ruma tapa, mutta mulle kirosanoissa on sellaista ilmaisun voimaa, jota muissa äidinkielemme sanoissa ei ole. Kirosanojen viljely ja puhetapani on myös olennainen osa persoonaani. Olen aika voimakas luonne, mikä näkyy myös "jämerässä puhetavassani". Monet sanovatkin, ettei puhetyylini sovi ulkonäkööni. No, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Mä olen aina ajatellut, että kirosana tulee kun muut sanat loppuvat. Kun ottaa esim. niin pannuun, että vain kirosanalla voi sen ilmaista. Mutta tavallisessa puheessa en kyllä ymmärrä, miksi pitää käyttää. Jos sanavarasto on suppea? Tai on jotain kielellisiä vaikeuksia? Tai ajattelun hitautta, että saa lisäaikaa sanojen hakemiseen kun kiroaa välillä? Vai onko se niinkuin änkytys, että se tulee vain?
Kirosana korostaa tunnetilaa myös tavallisessa puheessa, ei siinä sen kummempaa ole. Kirosanojen käyttö ei ainakaan omalla kohdalla ole mitenkään harkittua, joten siinä mielessä ehkä vähän sama kuin änkytys. :D
Vierailija kirjoitti:
En jatkaisi tapailua. Tuolla miehellä on varmaan muitakin mielipiteitä siitä, mitä naisen on sopivaa tehdä ja mitä ei.
Ja sulla ei ole mitään mielipiteitä sen enempää naisista kuin miehistäkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makunsamenettäjä kirjoitti:
sooperilainen kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Mielikuvat ovatkin mielikuvia, ja kannattaa aina välillä tarkistuttaa, pitävätkö paikkansa. Itse olen akateemisessa koulutuksessa ja koko lähisuku myös akateemisesti koulutettuja. Kiroilen todella paljon, varmaan enemmän kuin keskiverto kolmeakymppiä lähenevä nainen. Ainakin kiroilen enemmän kuin mieheni. Äiti ja tämän isä kiroilevat myös paljon. Meidän kohdalla ei siis ainakaan johdu huonosta koulutuksesta. Ulkonältäni kuvailisin itseäni klassiseksi kaunottareksi, vaikken mikään missi olekaan, joten en istu jätkämäiseen stereotypiaasi.
Ymmärrän kyllä, että monien mielestä kiroilu on ruma tapa, mutta mulle kirosanoissa on sellaista ilmaisun voimaa, jota muissa äidinkielemme sanoissa ei ole. Kirosanojen viljely ja puhetapani on myös olennainen osa persoonaani. Olen aika voimakas luonne, mikä näkyy myös "jämerässä puhetavassani". Monet sanovatkin, ettei puhetyylini sovi ulkonäkööni. No, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Mä olen aina ajatellut, että kirosana tulee kun muut sanat loppuvat. Kun ottaa esim. niin pannuun, että vain kirosanalla voi sen ilmaista. Mutta tavallisessa puheessa en kyllä ymmärrä, miksi pitää käyttää. Jos sanavarasto on suppea? Tai on jotain kielellisiä vaikeuksia? Tai ajattelun hitautta, että saa lisäaikaa sanojen hakemiseen kun kiroaa välillä? Vai onko se niinkuin änkytys, että se tulee vain?
Kirosana korostaa tunnetilaa myös tavallisessa puheessa, ei siinä sen kummempaa ole. Kirosanojen käyttö ei ainakaan omalla kohdalla ole mitenkään harkittua, joten siinä mielessä ehkä vähän sama kuin änkytys. :D
Mulle välittyy siitä kauhean negatiivinen tunnetila. Ihminen, joka kiroilee on mun silmissä vähän aggressiivisen oloinen. Jotenkin kiihtynyt. Vaikka puhuja ei sitä niin olisi tarkoittanutkaan. Mutta ehkä tämä siksi, että mun perheessä ei kiroiltu ja itsekään en sitten oppinut siihen. En halua myöskään että meillä kiroillaa, koska just se kuulostaa minusta niin vihamieliseltä. En tiedä sitten pitäisjö alkaa lapsia pikkuhiljaa "rokottaa" kiroilua vastaan, etteivät koulusda sitten säikähdä kun muut lapset puhuu rumia ,:)
sooperilainen kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
sooperilainen kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Mielikuvat ovatkin mielikuvia, ja kannattaa aina välillä tarkistuttaa, pitävätkö paikkansa. Itse olen akateemisessa koulutuksessa ja koko lähisuku myös akateemisesti koulutettuja. Kiroilen todella paljon, varmaan enemmän kuin keskiverto kolmeakymppiä lähenevä nainen. Ainakin kiroilen enemmän kuin mieheni. Äiti ja tämän isä kiroilevat myös paljon. Meidän kohdalla ei siis ainakaan johdu huonosta koulutuksesta. Ulkonältäni kuvailisin itseäni klassiseksi kaunottareksi, vaikken mikään missi olekaan, joten en istu jätkämäiseen stereotypiaasi.
Ymmärrän kyllä, että monien mielestä kiroilu on ruma tapa, mutta mulle kirosanoissa on sellaista ilmaisun voimaa, jota muissa äidinkielemme sanoissa ei ole. Kirosanojen viljely ja puhetapani on myös olennainen osa persoonaani. Olen aika voimakas luonne, mikä näkyy myös "jämerässä puhetavassani". Monet sanovatkin, ettei puhetyylini sovi ulkonäkööni. No, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Mä olen aina ajatellut, että kirosana tulee kun muut sanat loppuvat. Kun ottaa esim. niin pannuun, että vain kirosanalla voi sen ilmaista. Mutta tavallisessa puheessa en kyllä ymmärrä, miksi pitää käyttää. Jos sanavarasto on suppea? Tai on jotain kielellisiä vaikeuksia? Tai ajattelun hitautta, että saa lisäaikaa sanojen hakemiseen kun kiroaa välillä? Vai onko se niinkuin änkytys, että se tulee vain?
Kirosana korostaa tunnetilaa myös tavallisessa puheessa, ei siinä sen kummempaa ole. Kirosanojen käyttö ei ainakaan omalla kohdalla ole mitenkään harkittua, joten siinä mielessä ehkä vähän sama kuin änkytys. :D
Mulle välittyy siitä kauhean negatiivinen tunnetila. Ihminen, joka kiroilee on mun silmissä vähän aggressiivisen oloinen. Jotenkin kiihtynyt. Vaikka puhuja ei sitä niin olisi tarkoittanutkaan. Mutta ehkä tämä siksi, että mun perheessä ei kiroiltu ja itsekään en sitten oppinut siihen. En halua myöskään että meillä kiroillaa, koska just se kuulostaa minusta niin vihamieliseltä. En tiedä sitten pitäisjö alkaa lapsia pikkuhiljaa "rokottaa" kiroilua vastaan, etteivät koulusda sitten säikähdä kun muut lapset puhuu rumia ,:)
Ymmärrän hyvin, ja sehän on osittain tarkoituskin, siis nimenomaan osoittaa, että nyt olen muuten tosissani. Eli jos olen vaikkapa pettynyt johonkin asiaan erittäin paljon ja haluan, että toinen ihminen ymmärtää sen, menee viesti kokemastani tunnetilasta todennäköisesti paremmin perille sanomalla "olen ihan helvetin pettynyt" kuin "olen erittäin pettynyt". Se kirosanalla höystetty ilmaus menee tavallaan vielä askeleen pidemmälle. Sama toimii tietysti myönteisissäkin tunnetiloissa, esim. "oli ihan helvetin hauska ilta" ja "oli tosi hauska ilta". Mun pään sisällä näillä lauseilla on ihan eri merkitys, vaikka sisältö on sama. :P
Tuli muuten mieleen, että meilläkin kiroilua vältettiin kotona viimeiseen asti ennen kuin aloin itse kiroilla. Olin siis ajatellut, että vaikka äidiltä joskus suutuspäissään kirosana lipsahtaakin, niin kiroilu ei kuulu lapsille. Ryhmäpaine yläasteella varmaankin ajoi mut kiroilun pariin, eikä sen jälkeen perhekään enää yrittänyt, kun olin jo "tärviöllä". Eli rokottaminen ei ole välttämättä huono idea, vaikka lapset olisikin pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja sulla ei ole mitään mielipiteitä sen enempää naisista kuin miehistäkään?
Omaa elämäänsä sopii elää mielipiteidensä mukaan, mutta on pelkästään ääliömäistä odottaa muidenkin mukautuvan niihin.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Mielikuvat ovatkin mielikuvia, ja kannattaa aina välillä tarkistuttaa, pitävätkö paikkansa. Itse olen akateemisessa koulutuksessa ja koko lähisuku myös akateemisesti koulutettuja. Kiroilen todella paljon, varmaan enemmän kuin keskiverto kolmeakymppiä lähenevä nainen. Ainakin kiroilen enemmän kuin mieheni. Äiti ja tämän isä kiroilevat myös paljon. Meidän kohdalla ei siis ainakaan johdu huonosta koulutuksesta. Ulkonältäni kuvailisin itseäni klassiseksi kaunottareksi, vaikken mikään missi olekaan, joten en istu jätkämäiseen stereotypiaasi.
Ymmärrän kyllä, että monien mielestä kiroilu on ruma tapa, mutta mulle kirosanoissa on sellaista ilmaisun voimaa, jota muissa äidinkielemme sanoissa ei ole. Kirosanojen viljely ja puhetapani on myös olennainen osa persoonaani. Olen aika voimakas luonne, mikä näkyy myös "jämerässä puhetavassani". Monet sanovatkin, ettei puhetyylini sovi ulkonäkööni. No, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
No huonosta kasvatuksesta ainakin :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä aina unohdan olevani vähän vanhempi, sori. Pitäisihän minun muistaa, että täällä av:llakin pyörii nykyään se nais- ja äiti-sukupolvi, jolle jo nuoruudesta lähtien vittu sanana on luonnollinen, puhekielessä pilkun korvaava välimerkki. Eihän se teille tietystikään kuulosta täysin ruokottomalta ja todella rumalta sanalta niinkuin minun sukupolvelleni.
Terveisin vuosimalli -67
Vierailija kirjoitti:
En itse kiroile. Olimme syömässä ja viereisessä pöydässä oli kiroileva pariskunta. Kun he lähtivät, mies sanoi "Aika kiusallista olisi olla tuon miehen paikalla, kirosanat ei kuulu naisen suuhun ollenkaan"
Kysyin että onko se sitten miesten kohdalla jotenkin fiksumpaa ja vastasi "No ei fiksua, mutta sen voi vielä ymmärtää"
Miten palautan tuo tälle vuosisadalle? 40-vuotiaasta henkilöstä kyse.
Miehesi on täysin oikeassa: kiroilu ei sovi kummallekaan, mutta vielä mauttomampaa on, että ennen suht kiroilematon naissukupuoli ottaa asiakseen matkia sellaista kielteistä tapaa, jota miehet harrastivat paljon enemmän. Joskus sukupuolierot oikeasti ovat hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.
Mielikuvat ovatkin mielikuvia, ja kannattaa aina välillä tarkistuttaa, pitävätkö paikkansa. Itse olen akateemisessa koulutuksessa ja koko lähisuku myös akateemisesti koulutettuja. Kiroilen todella paljon, varmaan enemmän kuin keskiverto kolmeakymppiä lähenevä nainen. Ainakin kiroilen enemmän kuin mieheni. Äiti ja tämän isä kiroilevat myös paljon. Meidän kohdalla ei siis ainakaan johdu huonosta koulutuksesta. Ulkonältäni kuvailisin itseäni klassiseksi kaunottareksi, vaikken mikään missi olekaan, joten en istu jätkämäiseen stereotypiaasi.
Ymmärrän kyllä, että monien mielestä kiroilu on ruma tapa, mutta mulle kirosanoissa on sellaista ilmaisun voimaa, jota muissa äidinkielemme sanoissa ei ole. Kirosanojen viljely ja puhetapani on myös olennainen osa persoonaani. Olen aika voimakas luonne, mikä näkyy myös "jämerässä puhetavassani". Monet sanovatkin, ettei puhetyylini sovi ulkonäkööni. No, jokaisella on oikeus mielipiteeseen.
Tuo olennainen osa persoonaasi lienee vain kasvatuksen puutetta, vajavaista harkintakykyä, kielellisen ilmaisun rajoittuneisuutta tai sitten jonkin sortin moukkamaisuutta. Ei tuota nyt oikein muullakaan voi selittää, vaikka kovasti kyllä yrität.
Nuorella naisella kaunis käytös näkyy ystävällisenä toimintana, johon kiroilu ei sovi. Sivistys on sivistystä.
Mun mielestä kiroilevalle tyypille sais vetää kunnon litsarin poskelle,oli sitten mies tai nainen.
Vierailija kirjoitti:
Sillä on ihan selvästi joku harhakuva naisista. Naiset eivät kiroile, piere tms. Älä vaan erehdy hankkimaan lapsia tuollaisen kanssa, huomaat pian olevasi hellan ja nyrkin välissä...
Kai tämä oli sarkasmia..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sillä on ihan selvästi joku harhakuva naisista. Naiset eivät kiroile, piere tms. Älä vaan erehdy hankkimaan lapsia tuollaisen kanssa, huomaat pian olevasi hellan ja nyrkin välissä...
Jännää tämä nykyaika, käytöstapoja arvostavaa epäillään ensimmäisenä naisenhakkaajaksi....
Käytöstapojahan se mies ei arvostanut, vaan hänen mielestään sukupuolilla on eri käytösnormit. Ihan hyvähän se on, että pelaa avoimin kortein eikä teeskentele modernia ihmistä.
No kyllä se satunnainen kirosana paremmin miehen suuhun sopii kuin naisen. Ja se v*tun ja v***us*atanan p*erkeleineen ei pitäisi kuulua kenenkään päivittäiseen sanavarastoon.
N39
Vierailija kirjoitti:
Mun eksä sano samaa.
Erottiin, kun mies paljastui naistenhakkaajaksi.
No, ne kaksi asiaa tuskin aina samassa henkilössä....ts. Voi olla toinen ilman toista.
Fiksu mies aapeen mies. En mäkään pidä kiroilusta. Etenkin naisten kiroilu kuulostaa todella typerältä. Samoin tupakointi näyttää.
Toki miehenkin yhtälailla. Ei saa pinnoja.
Kyllä kirosanat särähtävät pahasti korvaan naisten suusta. En halua olla seksistinen, mutta mielestäni kiroilevasta naisesta tulee mieleen, että on on hieman jätkämäinen, köyhä eikä välttämättä hirveän kouluttautunut (alempi sosiaaliluokka). Vastaavasti miehistä ei aivan samanlaista vaikutelmaa tule, mutta riippuu tosiaan siitä, hallitseeko tilannetajun kiroilun suhteen.