Elämänne suurin järkytys

Koirani karkasi ollessaan hoidossa eikä ikinä löytänyt kotiin

Vierailija kirjoitti:

Heräsin aamulla kuolleen mieheni vierestä. Hän oli siis kuollut yöllä, en herännyt.

Hän oli elämäni mies. En mitenkään pysty kuvailemaan sitä tunnetta.

Oltiin alle kolmekymppisiä silloin.

Sama minulla. Puoliso kuoli yön aikana viereeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heräsin aamulla kuolleen mieheni vierestä. Hän oli siis kuollut yöllä, en herännyt.

Hän oli elämäni mies. En mitenkään pysty kuvailemaan sitä tunnetta.

Oltiin alle kolmekymppisiä silloin.

Sama minulla. Puoliso kuoli yön aikana viereeni.

Voi ei. Otan osaa! Useasti miettinyt mitä tekisin vastaavassa tilanteessa ensimmäisenä :( voimia teille.

Puoliso petti.

Läheisen ystävän sairastuminen skitsofreniaan.

Se kun kuulin pikkuveljeni olevan narkomaani. Järkytys oli todella suuri. Romahdin lattialle ja itkin monta päivää, viikkoja. Asumme nykyään eri kaupungeissa joten harvoin näemme. En osannut aavistaa hänen vuosia jatkunutta huumeiden käyttöään ollenkaan joka edennyt suonensisäiseen käyttöön asti. Valtavaa tuskaa tämä asia minulle aiheuttaa. En voi muuta kuin toivoa.

Kyllä tämä tieto on ehdottomasti elämäni suurin järkytys vaikka hiljattain toinen rakas sukulaiseni sai diagnoosin kuolemaan johtavasta sairaudesta eikä hänellä ole enää paljon aikaa jäljellä.

Veljen itsemurha.

Äidin skitsofrenia. Tai se kun tajusin, että kummallinen elämämme johtui hänen sairaudestaan eikä maailmasta. Äiti kuoli kun olin 12v. ja olen käynyt sen jälkeen terapiassa. Meni pitkään, että osasin sanoa mistään mitään muuta kuin ikävää. Empatiakyky oli sitä, että sanoin ikävä juttu, ikävää sinulle jne. Vasta vuosien jälkeen opettelemalla olen löytänyt tunne-elämään vivahteita, joissa äitini kylmä vaikutus ei enää ole jatkuvasti läsnä.

Minun lähipiirissäni ei ole ollut itsemurhia, mutta muita liian varhaisia kuolemantapauksia aivan liikaa.  Olen sivusta joutunut seuraamaan yhden lapsuudenperheeni jäsenen mielen sairastumisen, mutta kaikkein pahin järkytys on lapsuudessani  kohtaamani seksuaalinen ahdistelu. 

Se, kuinka paljon kadun tekemääni aborttia.

Hei anteeksi että kysyn, mutta te joiden puolisot ovat menehtyneet nukkuessa, mitä on tapahtunut??

Itse pelkään kauheasti että kuolen nukkuessani :S

Vierailija kirjoitti:

Se kun minulle kerrottiin, etten olekaan talon pihalla, vaan sen sisällä. Luulin olevani talon pihalla. (oikeasti tapahtunut ja se oli järkyttävin).

Voitko avata vähän? En ymmärrä. Tai siis ymmärrän mutten ymmärrä? Oliko sinulla joku hetkellinen alzheimer-kohtaus vai? Kuvittelit että istutte aurinkotuoleissa mutta istuittekin sisällä sohvalla vai miten..?

Abisyksyna isani katosi, ja parin viikon paasta aitini ja tatini kertoivat minulle etta olivat loytaneet sen ruumiin rantavedesta. En mennyt hautajaisiin kun en halunnut ajatella toistasataa kiloa madantyvaa lihaa muovipussissa arkun sisalla. Hautajaisten jalkeen toivat minulle palan suosikkikakkuani ja mietin miten useimmat ihmiset saavat rakastavan isan ja minulle sai riittaa yksi helvetin hautajaiskakkupala.

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kun minulle kerrottiin, etten olekaan talon pihalla, vaan sen sisällä. Luulin olevani talon pihalla. (oikeasti tapahtunut ja se oli järkyttävin).

Voitko avata vähän? En ymmärrä. Tai siis ymmärrän mutten ymmärrä? Oliko sinulla joku hetkellinen alzheimer-kohtaus vai? Kuvittelit että istutte aurinkotuoleissa mutta istuittekin sisällä sohvalla vai miten..?

Olin vähän ennen kokenut suuren trauman. Tietoisuus ympäristöstä oli ilmeisesti katkennut. Olin olevinani talomme pihalla, vaikka olin tullut jo sisälle. Läheiseni pelästytti minut kysymällä mitä teen, kun olin "avaamassa ovea avaimilla". Silloin huomasin seisovani kotimme eteisessä. Olin hetken aikaa ihan sekaisin, en tiennyt missä olen, kuka olen jne. Tämä mielen täysi irtautuminen ympäröivästä todellisuudesta oli suurin järkytys, suurempi kuin se trauma, joka sen aiheutti.

Auto-onnettomuus.

Tyttäreni raiskattiin.

Osa kommenteista on nulikkamaisen lapsellisia.

Osa oikeasti kauheita.

Se kun 15vuotiaana luulin sairastavani jotai normaalia virustautia ja menin lääkääriin eikä minua päästettykkään kotiin kuin vasta 7 kuukauden päästä uusilla elimillä.

Tai ehkä järkyttävintä olikin kaksi vuotta sen jälkeen kun selvisi että tällä kertaan on sitten syöpä, tervetuloa osastolle.

Se kun tajusin viimein tänävuonna että yle on syöttänyt propagandauutisia ties kuinka monta kymmentä vuotta suomen kansalle. Tajusin myös että suuri osa salaliittoteorioista on ainakin osittain totta.

En tiedä kuinka jatkaa, olen hyvin järkyttynyt.