Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Eksä ja elämäni rakkaus
19.02.2016 |
On siis yksi ja sama henkilö.
Olen naimisissa ja kohta 10v ollut mieheni kanssa, lapsia on useampia. Mieheni on hyvä mies ja isä, rakastan häntä todella paljon ja olen onnellinen hänen kanssaan.
Mutta eksäni on ollut sellainen elämäni tulinen rakkaus (ei ensirakkaus, mutta kuitenkin). Meillä oli hyvin tunteikas suhde alusta alkaen. Ihmisenä hän oli kuitenkin aika rauhallinen ja ehkäpä vähän ujo. Ehkäpä siksi aikanaan minulle tulikin täytenä yllätyksenä, että hän petti minua (oli kuulemma yhden yön juttu). No en pystynyt tätä antamaan anteeksi, joten erosimme.
Pian tämän jälkeen tapasinkin mieheni ja siitä lähtien ollaan yhdessä oltu.
No muutama päivä sitten törmäsin eksääni kaupassa (asutaan samalla paikkakunnalla, mutta ei olla kertaakaan eron jälkeen törmätty toisiimme kasvotusten, ihan muutaman kerran olen nähnyt tyyliin toisella puolella katua vilaukselta). Olin siellä kaikkien lasten kanssa ja yllätys jokainen muksuista painoi eri puolella ja yritin heitä huudella lähemmäs samalla kun keräsin ostoksia kärryyn pienimmän kanssa. En siis yhtään keskittynyt muuhun ja yhtäkkiä olinkin ihan eksässä kiinni (en tiedä miksei hän huomannut minua). Tunsi varmasti, kun tervehti nimellä ja katsoi suoraan silmiin. Mä häkellyin täysin, sanoin vaan moi ja jatkoin matkaa.
Ei tässä muuten mitään, mutta illalla sain häneltä viestin. "Olipas kiva törmätä, oon aina välillä ajatellut sua. Tuli mieleen, että jos en olis aikoinaan ollut k*sipää, niin nää ois voinu olla meidän muksuja. Mehän puhuttiin lapsista."
Ei mitään kysymystä, vaan tuollaisia toteamuksia. En ole mitään vastannut. Kuitenkin hän on tästä lähtien pyörinyt mielessä (siitä nyt 3 päivää). En siis pohdi mieheni jättämistä tai mitään. Ärsyttää vaan, kun saa mut miettiin menneitä, jotenkin epäreilua. Kerran jo tein työn, että unohdin hänet, niin mielestäni ei oo mitään oikeutta hällä lähettää tuollaista viestiä naimisissa olevalle (varmasti tietää mun olevan naimisissa).
En tie miks tänne kirjotan. Tai ehkä siks, et en haluu puida tätä kavereidenkaan kanssa. Mutta eikö toi oo aika väärin?
Kommentit (51)
Tää on kuulkaa yllättävän yleinen ilmiö. Tosi moni mies (ja miksei jossain tapauksessa nainenkin) tajuaa vasta vuosien jälkeen kokemusten karttuessa, että ei hitto, se exä olisikin ollut mun unelmien nainen kaikilla tavoilla ja paras vaihtoehto lapsieni vanhemmaksi. Mutta myöhäistähän se jo monesti on. Jotkut tajuavat "virheensä" ollessaan jo liitossa toisen kanssa ja jotkut sitten, kun ovat saaneet lapsia tämän nykyisen kanssa.
Ihmiset jotenkin etsivät aina vaan parempaa eivätkä ymmärrä, milloin se paras on ollut jo valmiiksi siinä. Se on myöhemmin turha enää itkeä menneisyyden perään kun juna on jo lähtenyt. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää on kuulkaa yllättävän yleinen ilmiö. Tosi moni mies (ja miksei jossain tapauksessa nainenkin) tajuaa vasta vuosien jälkeen kokemusten karttuessa, että ei hitto, se exä olisikin ollut mun unelmien nainen kaikilla tavoilla ja paras vaihtoehto lapsieni vanhemmaksi. Mutta myöhäistähän se jo monesti on. Jotkut tajuavat "virheensä" ollessaan jo liitossa toisen kanssa ja jotkut sitten, kun ovat saaneet lapsia tämän nykyisen kanssa.
Ihmiset jotenkin etsivät aina vaan parempaa eivätkä ymmärrä, milloin se paras on ollut jo valmiiksi siinä. Se on myöhemmin turha enää itkeä menneisyyden perään kun juna on jo lähtenyt. :(
No ilmiö nyt voi olla vaikka kuinka yleinen, mutta aivan naurettavaa tehdä tuommoinen provo jossa muka ette ole tavanneet 10 vuoteen samalla paikkakunnalla ja kuitenkin osutte samaan ruokakauppaan ja että mies kiimoissaan laittelee sulle jotain viestiäkin. Noinhan sä sen oisit HALUNNUT viestittelevän, mutta lopeta nyt itse jo tajua, mikä juna meni jo.
En mä kaipaa mitään mun ylistämistä. Ei kai kukaan nyt yhtäkkiä lähtis eksän matkaan ja jättäis miestään ja lapsiaan? Edelleenkin ihan ajattelin purkaa ärsyyntymistäni (jotenkin varmaan kuvittelin, että ku asian käyn läpi, niin unohdan ärsyyntymisen ja eksän).
Nyt tuntuu, että tää palsta oli kyllä kamala virhe, tulee ärsyynnyttyä joistain kommenteista enemmänkin ja eipä toi unohtaminenkaan onnistu, jos koko ajan sitä eksää ruodin täällä.
Ap
Niin siis ap:n tyhmä päiväuni. Aivan klassikko. Klassinen toive. Tylsän miehen kainalosta haaveiltu.
Hyvä luoja: kyllähän ihmisellä voi olla tuttavia molemmista sukupuolista!
Millä vuosisadalla te oikein elätte jos naisilta on kielletty viestittely miesten kanssa ja miehiltä viestittely naisten kanssa...?! Ja miksei exänsä kanssa voisi olla ihan tuttavallisissa viestittelyväleissä? Eihän se merkitse normaalilla ajattelukyvyllä varustetulle ihmiselle mitään sen kummempaa! Pitääkö ikuisesti olla riidoissa ja katkaista välit täydellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mä kaipaa mitään mun ylistämistä. Ei kai kukaan nyt yhtäkkiä lähtis eksän matkaan ja jättäis miestään ja lapsiaan? Edelleenkin ihan ajattelin purkaa ärsyyntymistäni (jotenkin varmaan kuvittelin, että ku asian käyn läpi, niin unohdan ärsyyntymisen ja eksän).
Nyt tuntuu, että tää palsta oli kyllä kamala virhe, tulee ärsyynnyttyä joistain kommenteista enemmänkin ja eipä toi unohtaminenkaan onnistu, jos koko ajan sitä eksää ruodin täällä.
Ap
Mistä sä siinä ärsyynnyit?? Eikö toi ollut pikemminkin huvittavaa, jos oli totta. Siis jos joku kehtaisikin sanoa mun lapsista tyyliin, että voi kun noi ois minun sun kanssasi, niin en jaksais edes ärsyyntyä, se ois niin ylityhmä oletus 10 vuoden jälkeen. Ja jos edelleen olisin halunnutkin eksää niin silloinkaan en ärsyyntyisi vai olisin imarreltu.
No jopas tulee outoja vastauksia ap:lle. Ettekö tosiaan usko, että tämä tapaus voisi olla totta. Ja se, että näkee itselle aiemmin tärkeän ihmisen yllättäen, voisi tuottaa tälläisiä ajatuksia, puolin ja toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No jopas tulee outoja vastauksia ap:lle. Ettekö tosiaan usko, että tämä tapaus voisi olla totta. Ja se, että näkee itselle aiemmin tärkeän ihmisen yllättäen, voisi tuottaa tälläisiä ajatuksia, puolin ja toisin.
No helpompi olisi uskoa, jos olisivat edes jutelleet ja halanneet iloisesti ko. tilanteessa.
Kyllä se eksä jaksoi eron jälkeen aika kauan muistutella itestään (aluksi pyyteli anteeksi ja pyysi palaamaan, sitten olisi halunnut olla kavereita). En mä haluaisi olla kaveri sellaisen naispuolisenkaan kaverin, joka olis pettänyt mun luottamuksen, joten en eksänkään kanssa. En mä oo käsittänyt mitenkään meidän sinällään olevan riidoissakaan, ihan vaan ei olla oltu yhteydessä.
Ja siis ei ole ihan mikään pieni paikkakunta, joten ei mitenkään ihme, ettei olla enempää törmätty.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleisesti: Kun ihmiset puhuvat "elämänsä rakkaudesta", mietin aina, miksi he kahlitsevat ajatuksensa siihen yhteen "suureen rakkauteen". Ihminen on voinut kokea rakkauden, joka on herättänyt suuria, kuumia tunteita, mutta se tunteiden kohde on ihan mahdoton kumppani pidemmän päälle. Tässäkin tapauksessa näin taisi olla, vaikka olisi ollut kuinka ihana mies petollisuudestaan huolimatta. Eikö se rinnalla oleva elämänkumppani ja lasten isä ole yhtä lailla elämän suurin rakkaus, vaikka mitään suurta sielunkumppanuutta ei ensi hetkistä lähtien olisi tuntenutkaan? Pitkä parisuhde ja kumppanuus vaativat kasvamista yhteen ja siitä hieman erilaisesta, hieman tasaisemmasta roihusta alkunsa saanut suhde voikin olla sitä suurempaa ja paremmin ihmisen eri tarpeisiin vastaavaa rakkautta, vaikka ei olisikaan se kiihkeä "elämän rakkaus".
Mutta aloitukseen: Ymmärrän aloittajan ärsytyksen. Onhan tuo sellainen mitä helv...?-tilanne. Keskustelussa onkin kai summattu jo eri vaihtoehdot, mistä päin tulee, eli vikittelee, haikailee menneitä/nuoruutta, on pahoillaan, eikä osaa lähestyä tai vähän kaikkea.
Oleellista kai on, ettei mies saa sinua hämmennyksiin, vaan ymmärrät oman elämäntilanteesi olevan hyvän (ehkä parempikin kuin eksällä) ja tiedät omat tunteesi. Jos olet onnellinen, unohtuu tuollainen pian, vaikka muistelisitkin menneitä hetken. Voithan jutella viestistä miehesikin kanssa, jos teillä on hyvä luottamus, eikä mies ole mustasukkaista tyyppiä. Ethän itse ala kriiseilemään lapsiperheen arjessa ja haikailemaan menneitä?
Ap:lle voimia, älä välitä trollaajien huutelusta. Kyllä mullakin joskus exät muistuu mieleen, vaikka olenkin onnellinen nykyisessä suhteessani. Pari exää itse asiassa semmoisina etäisempinä kavereina, joihin on ollut ihan asialliset välit jo useamman vuoden ja miehenikin heidät tuntee ja tulee toimeen.
Ap, anna itsellesi anteeksi, että sinulla on ollut elämää ennen nykyistäkin suhdettasi ja toisinaan ei ole vaarallista muistella jotain vanhoja juttuja. Kunhan sitten pitää nuo eroon johtaneet syytkin mielessään ja osaa keskittyä muuhunkin. Olen itse huomannut, että jos kiellän itseltäni jonkin asian ajattelun se ihan varmana alkaa vaivata. Eli vähempi painoarvoa ajatuksille exästä jää, kun annat niiden olla kauniina ja ikävinä muistoina, joita voi ajatella samalla tapaa kuin muutakin tähän saakka elettyä elämää. Kuitenkin olet onnellinen nykyisessä suhteessasi ja sinulla on luotettava mies ja onnellinen perhe-elämä.
Eksä ei jää kummittelemaan niin pahasti mieleen, kun niistä satunnaisista mieleen tulevista muistoista ei tee ongelmaa itselleen. Sitten se mieli ennen pitkää eksyy miettimään ihan muita asioita ja muistot exästä jää taka-alalle. Niin minä ainaskin teen. :D
Ja te, jotka epäilette provoa: ei vaikuta minusta provolta, mutta jos olisikin sellainen niin miksi olisi niin vaarallista antautua aihetta hiukan pohtimaan ilkeän huutelun sijaan? Joskus kannattaa ottaa riski ja parantaa jonkun mielialaa ivaamisen ja pilkkaamisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kertoisin viestistä aviomiehelle. Ja sen jälkeen laittaisin eksälle viestin jotenkin näin. "Näytin viestisi miehelleni ja yhdessä todettiin, että ollaan onnellisia ja meillä on tosiaankin ihanat lapset. Hyvää jatkoa elämääsi" tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on elämäsi rakkaus, millään muulla ei lopussa ole mitään väliä. Mikään este ei ole liian suuri ylitettäväksi tulisen rakkauden vuoksi. Se ravitsee meitä ja pitää meidät elossa. Jos itse jäisin jotain ihmistä tuolla tavalla miettimään, olisi se selvä merkki siitä, että olen tehnyt elämässäni hirvittävän virheen ja laskenut rakkauden käsistäni. Ehkä voisit käsitellä asian loppuun exäsi kanssa.
Taidanpa jättää viestiin vastaamatta, siitä on nyt kuitenkin useampi päivä, joten ehkä olisi hassuakin nyt jotain vastata. Jos vielä jotain lähettää, niin sitten voin jotain vastata, toivottavasti ei mitään enää lähettäisi.
Mietin tuota miehelleni kertomista, kaipa näytän viestin hälle, kun tulee illalla töistä. Ei ole mitenkään mustasukkaista tyyppiä, todennäköisesti vain naureskelee.
Ehkä vähän ymmärrän eksääkin, jos häntä harmittaa lapsiasia. Hän oli seurusteluaikoinamme todella lapsirakas (kävi usein katsomassa kummilapsiaan ja otti heitä hoitoon) ja on kuitenkin muutaman vuoden itseäni vanhempi eli alkaa kohta hänelläkin tulla ikä "vastaan" (ja juu tiedän, että miehillä ei ole sellaista parasta ennen päiväystä kuin naisilla, mutta ei kuitenkaan enää jaksa välttämättä niin touhuilla).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juu ei oo tullut mieleenkään, että miestäni pettäisin. Lähinnä vaan halusin purkaa tänne ärsyyntymistäni. En tiedä, voisko toi sit olla vaan joku todella huono anteeksipyyntöyritys, kuten joku ehdotti.
Oon edelleenkin sillä kannalla, etten vastaisi mitään. Pettämistä lukuun ottamatta oli ihana mies ja toivoisin, että hänkin löytäis onnen.
Ap
Paras toteamus on kyllä tämä: life goes on ja en vastaisi mitään jos ei ole mitään vastattavaa,
Jos miehen viestistä on jo päiviä, ei kannata vastata mitään. Poista ja unohda. Jos olisi tullut tänään tai maksimissaan eilen, olisi siihen kannattanut vastata ihan neutraalisti ja toivottaa hänelle hyvää loppuelämää tai kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Jotenkin outoa, jos joku ei reagoi saamaansa viestiin mitenkään, ja ihan yhtä outoa on, jos reagoi vasta kolmen päivän kuluttua.
Mulla oli eräänlainen piinaava ex, eli viestitteli silloin tällöin kaksimielisiä ja yllättävän usein sattui ajelemaan autollaan lähellä kotiani. En kehdannut sanoa hänelle pahasti, yritin vaan kierrellä ja kaarrella. Välillä vastasin jotakin neutraalia, välillä en jaksanut sitäkään. Vihdoin, kertoessani menneeni kihloihin (pieni valkoinen valhe), ex vihdoin tajusi, ettei viestittely enää kannata. Toivotin hänelle silti onnea elämään ja sanoin toivovani hänelle vain kaikkea hyvää. Sen jälkeen yhteydenpito loppui kuin seinään.
Av-mammojen kaksinaismoralismi taas huipussaan! Ap ihmettelee, miksi ex ottaa yhteyttä ja selkeästi kertoo, että ei ole mitään tekemässä exänsä kanssa... Mutta ei, täällä ap haukutaan ja syyllistetään (ilmeisesti siksi, että yritti selittää, miten tärkeä ex on menneisyydessä ollut)... Miehessä ei ole mitään vikaa... Jos tilanne menisi toisinpäin eli ap:n sijalla olisi perheenisä, jonka ex-tyttis lähestyy häntä noin, niin perheenisä olis pyhimys ja ex täys horo... Voi teitä mammat, lakatkaa nälvimästä toisianne!
Huhuu ap! Onko eksästä kuulunut mitään? Mitä miehes sano?
Alue: Aihe vapaa
Röyhkeältä mieheltä kuulostaa. Älä missään tapauksessa anna tuolle mitään valtaa edes ajatusten muodossa. Senkin jo näit miten aiemmin sua "arvosti". Teillä ei ollut edes mitään lapsiperheenarkikriisiä tai pitkän liiton puutumista, niin siltikin tuo mies petti sinua. Mun mielestä ihan surkee tyyppi tuollainen. UNOHDA!