Wanhojen tansseista tullut missikisat lukiotytöille

Aika samoilla linjoille, kuin muut tähän ketjuun kirjoittaneet: aika älyttömäksi mennyt vuosi vuodelta nuo vanhojen tanssit. Muistuttavat tosiaan enemmän jonkinlaista missikisaa enemmän.

Mietin että nuo juhlat on helpompia myös sellaisille tietyntyyppisille nuorille, siis sellaisille jotka ovat "suosittuja" (jos tällaista jenkkitermiä voi käyttää :D ). Siis sellaiset kivannäköiset ja sosiaaliset tytöt ja pojat luultavasti lähtevät mieluummin tuollaiseen mukaan, löytää tanssiparin jne. Ne hiljaisemmat, ujommat, lihavat/laihat, vähävaraiset (joiden vaikea löytää pukua) jäävät ehkä helpommin noista ulos: tulee olo että emmäää haluu, mää oon ruma, ei oo tissejä/oon liian läski, en haluu mankua äitiltä 300 euroa pukuun, en saa paria kun en oikeen tunne kunnolla ketään tyttöä/poikaa koululta jne.

Ja mietin tässä siis omaa vanhojen tanssejani vuodelta 2003: minä ja pari kaveriani jätettiin ne väliin, eikä kyllä edes kaduttanut, en koe jääneeni mistään tärkeästä paitsi. Voin vaan kuvitella mitä se varustelu on nykyään: voi sitä tekoripsien lätkettä, dieettailuja (varmaan jotkut vääntää jotakin paastoakin, näyttääkseen tarpeeksi hyvältä) ja mekkojen metsästystä.

Vierailija kirjoitti:

Olisikin mahtavaa jos jossain kouluissa tai kaupungissa herättäisiin herättämään vanhaa perinnettä. Tämä prom -hömpötys on jo niin kaukana siitä alkuperäisestä, ei mitään muuta kuin kauha rahareikä.

Tämä olisi ihan loistava veto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa on se surullinen sivujuonne että yhä useampi tyttö jättää nuo tanssit väliin. Ei kaikilla ole varaa.

Tai kaikki eivät vain todellakaan halua osallistua tähän materialismin huipentumaan.

Itse vieroksuin jo 2000-luvun alussa tätä touhua, kun oma tanssiaikani olisi ollut. Matreialismi kukoisti kyllä jo tuolloin, ja tanssien jatkot olivat kuulemma hintavat bileet illallisineen. Lisäksi vanhojentanssikurssi oli järjestetty erittäin epäkäytännölliseen aikaan, ja se oli väkisin yhdistetty jonkun ensiapukurssin tms kanssa. Ei sopinut silloin lukujärjestykseeni eikä ajatusmaailmaani. Ehkä 10-15% jätti osallistumatta näihin karkeloihin.

pulutossu kirjoitti:

Mielestäni häidenkään ei tulisi olla mikään prinsessapäivä. Vanhojentanssit ovat toki menettäneet merkityksensä vuosia sitten, mutta on niitä kiva katsoa niiden pukujen takia, parasta viihdettä on silti seurata kun nuoret naama näkkärillä, katse lattiassa ja olkaimetonta mekkoa ylemmäs nostellen tanssivat jotain cicapota haudanvakavina. Voi kun ammattikouluihinkin tulisi jotain vastaavaa perinnetapahtumaa, lukiolaisille on penkkarit, abiristeilyt ja vanhojentanssit, amiksilla ei mitään.

Viikset?

Corolla?

Haalarit?

Finnejä?

Paskaset kädet ja rasvanen tukka?

Eks noi oo just se syy miks amikseen mennään?

Huoh, ensi vuonna on tyttäreni vuoro olla päivä prinsessana. Äitiä on ahistanut jo pitkään valmiiksi. Rahaa on jonniin verran, mutta ei halua laittaa sitä yhteen päivään eurokaupalla. Joo, kyllä alle 300 euron pitää saada koko varustus.

En olisi menettänyt mitään jos olisin jättänyt tanssit väliin. En ole koskaan ymmärtänyt miksi vanhempani rahoittivat tämmöisiä vaikka muuten rahaa ei juuri riittänyt mihinkään kivaan.

Johtuu ihan omasta asennoitumisesta, turhaan katkeroidutte täällä epäreiluudesta. Jos on sen verta laiska ja pilalle hemmoteltu, että ei voi osallistua jos ei maksa näistä huveista monta tuhatta tai osaa etsiä halvempia vaihtoehtoja, eikä sen takia voi osallistua niin ihan oma syy. Pari vuotta sitten tilasin kiinasta 60 eurolla mekon, näyttää aivan samalta kuin muiden. Erona tosiaan se, että jaksoin selvittää sen tukun josta suomalaisetkin myymälät tilaavat nämä mekot ja myyvät sitten moninkertaiseen hintaan. Äidin kanssa katsottiin youtubesta juhlakampausvideo, ja opeteltiin sitten se. Maksoi pinnit ja lakan sekä hieman aikaa. Kampaajat eivät ole mitään taikuuden harrastajia, joiden taitoja ei voisi itse opetella. Meikkitutoriaalin katsoin youtubesta myös ja opettelin. Meni yhteensä 70e, ja näytin samalta kuin muutkin. Jos haluaa työntää 2000e niin saa, mutta jos ei, älä kiellä sitä muilta vaan opettele itsenäisesti itse etsimään halvemmalla.

Kalkkistäti kirjoitti:

Nykyään ei enää kukaan kerro nuorille, minkälainen tämä sinänsä hieno perinne on ollut.  Alunperin abit potkittiin lukulomalle potkijaisissa, joita seurasivat penkkarit. Penkkarien jälkeen koulun/lukion vanhimmiksi jääneet toivat "ylemmän" asemansa esiin pukeutumalla vanhoiksi. Kirjaimellisesti siis vanhoiksi ihmisiksi. Pukuina käytettiin esim. isovanhemmilta tai muilta iäkkäämmänpuoleisilta sukulaisilta tms. lainattuja vermeitä, jotka eivät välttämättä olleet edes juhlapukuja. Tansseja harjoiteltiin jo silloin, esim. cicapo, masurkka, poloneesi ja kehruuvalssi. Esitys pidettiin päivällä omalla koululla. Illalla juhlittiin muuten vaan, tietysti.

Hauskaa oli, eikä kilpavarustelusta tietoakaan. Ei maksanut paljon, joten jokainen saattoi osallistua. Yleensä osallistuikin. Ajattelin juuri eilen, miten nykyään pienillä resursseilla elävät selviävät vanhojenpäivän haasteista. Alkuperäinen upea perinne säilyköön puhtaana, ja amerikanmallin promit sitten erikseen. Sanoo kalkkistäti.

Voi kuule, muistan hyvin tuon ajan, kun meillä etsittiin vintistä mummon vanhoja vaatteita ja pukeuduttiin niihin. Mummo sattui olemaan aikansa seurapiirineitoja, joten asut olivat myös sen mukaisia, ihan erilaisia kuin muiden "vanhojen" tanttavaatteet. Eli kyllä jo silloin 70-luvulla kilpavarustelu oli todellista. Etusijalla olimme me, joilla oli varakas suku ja isot varastotilat, sieltä löytyi täydellisiä pillerihattuja,  iltalaukkuja ja silkkimekkoja. Sitten oli ne, jotka laittoi päähänsä ruutuhuivin, kun ei muuta vanhaan vivahtavaa kotoa löytynyt.

Tosin samoihin aikoihin serkkutyttö tanssi Helsingissä hienossa iltapuvussa ja me maakunnassa asuvat olimme kateellisia siitä, miten kauniina siellä sai tanssia.

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatella, kun tuossa iässä jo pelkkä nuoruus tekee ihmisestä freesin ja nätin, joten erittäin paljon vähemmälläkin voisi näyttää upealta (mikä on ymmärrettävästi nuorille tärkeää), ja silti olisi juhlameikit, hienot kampaukset ja kauniit juhla-asut. Eli meneekö kenties jotenkin överiksi tuo, ei kai...

Onneksi mulla ei ole lapsia, näin voin jälleen kerran todeta! Tuossa tilanteessa varmasti kyllä kustantaisin koko shown jos suinkin vain voisin, mutta arvopohja on tuossa mielestäni niin sairas, että minun taitaisi olla mahdotonta olla täydellä sydämelläni mukana tuossa kilpalaulantasirkuksessa äitinä, eli tyttären todellisena kannustajana. Miettisin mihin katosi se todempi ihminen, jonka toivottavasti olisin osannut kasvattaa! Että kuka vaihtoi sen tuollaiseen, jolle mikään määrä materiaa ei koskaan riitä, ja joka ei uskalla olla omanlaisensa, vaan menee massan mukana vaikka massan touhut olisivatkin paikoitellen järjenköyhiä. Vaikka toki, voihan joku olla omanlaisensa juuri tuollaisena... senkin kanssa pitäisi sitten vaan elää.

Mutta eikös sama överi naisten kilpalaulanta ole jo kaverisynttäreiltä lähtien nykyään tuttua? Siis esiaste tuosta? Hienoja sukupolvia kyllä kasvaakin, kun kilpailu ja muiden voittaminen (vaikka sitten verissä päin) ja pinta on kaikki kaikessa...

Kai sen voi noinkin ajatella, mutta minun silmiini näyttää aika tekopyhältä. Vanhojen tansseissa tanssitaan vanhoja tansseja, ja kauniit, juhlavat vaatteet ja varusteet sekä tyylikäs käytös kuuluvat siihen kokonaisuuteen. Se ei ole mitään kilpalaulantasirkusta, vaan siinä nuoret oppivat ison läjän hyviä käytöstapoja, joista on varmasti hyötyä myöhemminkin. Suurelle osalle juhlia tulee vastaan myöhemminkin opiskeluaikana, RUKissa jne. Eikä noita juhlia elämässä varmasti kenelläkään liikaa ole.

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatella, kun tuossa iässä jo pelkkä nuoruus tekee ihmisestä freesin ja nätin, joten erittäin paljon vähemmälläkin voisi näyttää upealta (mikä on ymmärrettävästi nuorille tärkeää), ja silti olisi juhlameikit, hienot kampaukset ja kauniit juhla-asut. Eli meneekö kenties jotenkin överiksi tuo, ei kai...

Onneksi mulla ei ole lapsia, näin voin jälleen kerran todeta! Tuossa tilanteessa varmasti kyllä kustantaisin koko shown jos suinkin vain voisin, mutta arvopohja on tuossa mielestäni niin sairas, että minun taitaisi olla mahdotonta olla täydellä sydämelläni mukana tuossa kilpalaulantasirkuksessa äitinä, eli tyttären todellisena kannustajana. Miettisin mihin katosi se todempi ihminen, jonka toivottavasti olisin osannut kasvattaa! Että kuka vaihtoi sen tuollaiseen, jolle mikään määrä materiaa ei koskaan riitä, ja joka ei uskalla olla omanlaisensa, vaan menee massan mukana vaikka massan touhut olisivatkin paikoitellen järjenköyhiä. Vaikka toki, voihan joku olla omanlaisensa juuri tuollaisena... senkin kanssa pitäisi sitten vaan elää.

Mutta eikös sama överi naisten kilpalaulanta ole jo kaverisynttäreiltä lähtien nykyään tuttua? Siis esiaste tuosta? Hienoja sukupolvia kyllä kasvaakin, kun kilpailu ja muiden voittaminen (vaikka sitten verissä päin) ja pinta on kaikki kaikessa...

Mikä ihmeen arvopohja on pielessä, jos tanssiaisissa haluaa olla mahdollisimman kaunis?

Samaan tapaan voisit moittia presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa, jonne mennään hiukset kauniisti kammattuina etiketin mukaisessa pitkässä iltapuvussa ja nautitaan mukavasta juhlasta, vaikka sinun mielestäsi riittäisi ihminen arkiasussa, mitä sitä turhaan pynttäytymään. Arvopohjan mukaan kun arki ja harmaus tekee juhlan?

Samanlaista massan touhua on viedä lapset päivähoitoon, vaikka ne voisi hoitaa itse. Tai vaikka kuntosalilla käyminen, vaikka samat asiat voisi tehdä kotonakin. Silti sinne salille pitää mennä, vaikka se on kallista ja aikaavievää ja massojen mukana menemistä.

Ei niillä nuorilla itsellään ole mitään kisaa asuista tai kampauksista. Kilvan eilenkin illalla kehuivat toisiaan, ei näkynyt mekoissa hintalappuja osoittamassa, montako sataa euroa oli rahaa käytetty. Asiaan perehtymättömänä en osannut sanoa, kuka oli kuluttanut 1000 euroa, kuka 100. Se kisa on niiden päässä, jotka eivät ole itse päässeet tanssiaispäivästä nauttimaan vaan joutuivat olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen keskellä kauneinta nuoruutta. Kun siihen aikaan se massa teki juuri niin!

Tätä minäkin ihmettelen. Siskoni meni tänään kuulemma kampaajalle ja meikkiin. Puku tilattiin Jenkeistä tilaustyönä. Siis yhden päivän takia! Toivottavasti ottaa kaiken irti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatella, kun tuossa iässä jo pelkkä nuoruus tekee ihmisestä freesin ja nätin, joten erittäin paljon vähemmälläkin voisi näyttää upealta (mikä on ymmärrettävästi nuorille tärkeää), ja silti olisi juhlameikit, hienot kampaukset ja kauniit juhla-asut. Eli meneekö kenties jotenkin överiksi tuo, ei kai...

Onneksi mulla ei ole lapsia, näin voin jälleen kerran todeta! Tuossa tilanteessa varmasti kyllä kustantaisin koko shown jos suinkin vain voisin, mutta arvopohja on tuossa mielestäni niin sairas, että minun taitaisi olla mahdotonta olla täydellä sydämelläni mukana tuossa kilpalaulantasirkuksessa äitinä, eli tyttären todellisena kannustajana. Miettisin mihin katosi se todempi ihminen, jonka toivottavasti olisin osannut kasvattaa! Että kuka vaihtoi sen tuollaiseen, jolle mikään määrä materiaa ei koskaan riitä, ja joka ei uskalla olla omanlaisensa, vaan menee massan mukana vaikka massan touhut olisivatkin paikoitellen järjenköyhiä. Vaikka toki, voihan joku olla omanlaisensa juuri tuollaisena... senkin kanssa pitäisi sitten vaan elää.

Mutta eikös sama överi naisten kilpalaulanta ole jo kaverisynttäreiltä lähtien nykyään tuttua? Siis esiaste tuosta? Hienoja sukupolvia kyllä kasvaakin, kun kilpailu ja muiden voittaminen (vaikka sitten verissä päin) ja pinta on kaikki kaikessa...

Mikä ihmeen arvopohja on pielessä, jos tanssiaisissa haluaa olla mahdollisimman kaunis?

Samaan tapaan voisit moittia presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa, jonne mennään hiukset kauniisti kammattuina etiketin mukaisessa pitkässä iltapuvussa ja nautitaan mukavasta juhlasta, vaikka sinun mielestäsi riittäisi ihminen arkiasussa, mitä sitä turhaan pynttäytymään. Arvopohjan mukaan kun arki ja harmaus tekee juhlan?

Samanlaista massan touhua on viedä lapset päivähoitoon, vaikka ne voisi hoitaa itse. Tai vaikka kuntosalilla käyminen, vaikka samat asiat voisi tehdä kotonakin. Silti sinne salille pitää mennä, vaikka se on kallista ja aikaavievää ja massojen mukana menemistä.

Ei niillä nuorilla itsellään ole mitään kisaa asuista tai kampauksista. Kilvan eilenkin illalla kehuivat toisiaan, ei näkynyt mekoissa hintalappuja osoittamassa, montako sataa euroa oli rahaa käytetty. Asiaan perehtymättömänä en osannut sanoa, kuka oli kuluttanut 1000 euroa, kuka 100. Se kisa on niiden päässä, jotka eivät ole itse päässeet tanssiaispäivästä nauttimaan vaan joutuivat olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen keskellä kauneinta nuoruutta. Kun siihen aikaan se massa teki juuri niin!

Voi, kyllä me ihan täysillä nautittiin siitä vanhojen päivästä tansseineen. Eikä "jouduttu" olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen, vaan haluttiin pukeutua mummoiksi, kun se oli älyttömän hauskaa. J kyllä sitä nuoruuttakin jäi ihan elettäväksi, vaikka 17-vuotiaana yksi päivä mummoiltiinkin. Se mummoilu kun on se vanhojen päivän idea.

t. Nykyisin jo ihan oikea mummo (leikkimummo 1970-luvulla)

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Siskoni meni tänään kuulemma kampaajalle ja meikkiin. Puku tilattiin Jenkeistä tilaustyönä. Siis yhden päivän takia! Toivottavasti ottaa kaiken irti..

So what, monet tilaavat Jenkeistä, on valinnan varaa niin laadussa kuin hinnassa. Mitä ihmeellistä on kampaajassa ja meikkauksessa.

Saa olla päivän prinsessana yhdessä luokan kanssa.

Menkää itseenne.

Kyllä jaksaa taas vinkuna täällä ihmetyttää.

Mikä vika hienoissa, perinteikkäissä tanssiaisissa on?!! 

Ei saa laittaa rahaa, voi sentään kun tälläytyvät ja yrittävät olla muka kauniita ja komeita ja ihan haaskuuseen menee kaikki. Yks ilta vaan. Voi yhen kerran.

Ihanaa kun meillä on tämmöinen perinne, ollut jo monessa sukupolvessa. Kannustakaa niitä lapsianne älkääkä aina väheksykö kaikkea. Kiva ja hieno ilta niillä, semmoisia ei monta elämässä ole. Kukin laittautuu varojensa mukaan ja mielikuvitusta käyttämällä varmasti saa hienoja asuja aikaiseksi, ei siihen lomamatkan hintaa tarvii tuhlata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatella, kun tuossa iässä jo pelkkä nuoruus tekee ihmisestä freesin ja nätin, joten erittäin paljon vähemmälläkin voisi näyttää upealta (mikä on ymmärrettävästi nuorille tärkeää), ja silti olisi juhlameikit, hienot kampaukset ja kauniit juhla-asut. Eli meneekö kenties jotenkin överiksi tuo, ei kai...

Onneksi mulla ei ole lapsia, näin voin jälleen kerran todeta! Tuossa tilanteessa varmasti kyllä kustantaisin koko shown jos suinkin vain voisin, mutta arvopohja on tuossa mielestäni niin sairas, että minun taitaisi olla mahdotonta olla täydellä sydämelläni mukana tuossa kilpalaulantasirkuksessa äitinä, eli tyttären todellisena kannustajana. Miettisin mihin katosi se todempi ihminen, jonka toivottavasti olisin osannut kasvattaa! Että kuka vaihtoi sen tuollaiseen, jolle mikään määrä materiaa ei koskaan riitä, ja joka ei uskalla olla omanlaisensa, vaan menee massan mukana vaikka massan touhut olisivatkin paikoitellen järjenköyhiä. Vaikka toki, voihan joku olla omanlaisensa juuri tuollaisena... senkin kanssa pitäisi sitten vaan elää.

Mutta eikös sama överi naisten kilpalaulanta ole jo kaverisynttäreiltä lähtien nykyään tuttua? Siis esiaste tuosta? Hienoja sukupolvia kyllä kasvaakin, kun kilpailu ja muiden voittaminen (vaikka sitten verissä päin) ja pinta on kaikki kaikessa...

Mikä ihmeen arvopohja on pielessä, jos tanssiaisissa haluaa olla mahdollisimman kaunis?

Samaan tapaan voisit moittia presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa, jonne mennään hiukset kauniisti kammattuina etiketin mukaisessa pitkässä iltapuvussa ja nautitaan mukavasta juhlasta, vaikka sinun mielestäsi riittäisi ihminen arkiasussa, mitä sitä turhaan pynttäytymään. Arvopohjan mukaan kun arki ja harmaus tekee juhlan?

Samanlaista massan touhua on viedä lapset päivähoitoon, vaikka ne voisi hoitaa itse. Tai vaikka kuntosalilla käyminen, vaikka samat asiat voisi tehdä kotonakin. Silti sinne salille pitää mennä, vaikka se on kallista ja aikaavievää ja massojen mukana menemistä.

Ei niillä nuorilla itsellään ole mitään kisaa asuista tai kampauksista. Kilvan eilenkin illalla kehuivat toisiaan, ei näkynyt mekoissa hintalappuja osoittamassa, montako sataa euroa oli rahaa käytetty. Asiaan perehtymättömänä en osannut sanoa, kuka oli kuluttanut 1000 euroa, kuka 100. Se kisa on niiden päässä, jotka eivät ole itse päässeet tanssiaispäivästä nauttimaan vaan joutuivat olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen keskellä kauneinta nuoruutta. Kun siihen aikaan se massa teki juuri niin!

Voi, kyllä me ihan täysillä nautittiin siitä vanhojen päivästä tansseineen. Eikä "jouduttu" olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen, vaan haluttiin pukeutua mummoiksi, kun se oli älyttömän hauskaa. J kyllä sitä nuoruuttakin jäi ihan elettäväksi, vaikka 17-vuotiaana yksi päivä mummoiltiinkin. Se mummoilu kun on se vanhojen päivän idea.

t. Nykyisin jo ihan oikea mummo (leikkimummo 1970-luvulla)

Vanhojenpäivän idea ei ole mummoilu, ei ollut ainakaan 70-luvulla. Idea oli arvokkuus ja esimerkin näyttäminen. Ne mummotamineet ei alunalkaen kuuluneet lainkaan koko päivään vaan eräänlainen korostettu aikuisuus. 

Voisiko olla niin, että tanssiaispukuun pukeutuminen on älyttömän hauskaa nykynuorten mielestä?  Nyt mummot käy kuntosalilla ja spinningissä, ei löytyisi enää vastaavia mummoasuja kuin vielä 40 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Mikä kateuden aiheuttaja on kampaajalla käynti? Käyn kampaajalla aina kun menen juhliin tai parempaan tilaisuuteen, käyn jopa ennen pikkujouluja tai työmatkaa. Onhan ne ammattilaisen laittamat hiukset ihan eri näköiset eikä se nyt satasia maksa. Miksi koulun juhlaan ei voi käydä kampaajalla? Onko se jonkun mielestä yletöntä luksusta?

Ei se nykyään riitä, että käydään kampaajalla ja meikissä, täytyy käydä ensin harjoituskampaajalla ja harjoitusmeikissä suunnittelemassa varsinainen pynttääminen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatella, kun tuossa iässä jo pelkkä nuoruus tekee ihmisestä freesin ja nätin, joten erittäin paljon vähemmälläkin voisi näyttää upealta (mikä on ymmärrettävästi nuorille tärkeää), ja silti olisi juhlameikit, hienot kampaukset ja kauniit juhla-asut. Eli meneekö kenties jotenkin överiksi tuo, ei kai...

Onneksi mulla ei ole lapsia, näin voin jälleen kerran todeta! Tuossa tilanteessa varmasti kyllä kustantaisin koko shown jos suinkin vain voisin, mutta arvopohja on tuossa mielestäni niin sairas, että minun taitaisi olla mahdotonta olla täydellä sydämelläni mukana tuossa kilpalaulantasirkuksessa äitinä, eli tyttären todellisena kannustajana. Miettisin mihin katosi se todempi ihminen, jonka toivottavasti olisin osannut kasvattaa! Että kuka vaihtoi sen tuollaiseen, jolle mikään määrä materiaa ei koskaan riitä, ja joka ei uskalla olla omanlaisensa, vaan menee massan mukana vaikka massan touhut olisivatkin paikoitellen järjenköyhiä. Vaikka toki, voihan joku olla omanlaisensa juuri tuollaisena... senkin kanssa pitäisi sitten vaan elää.

Mutta eikös sama överi naisten kilpalaulanta ole jo kaverisynttäreiltä lähtien nykyään tuttua? Siis esiaste tuosta? Hienoja sukupolvia kyllä kasvaakin, kun kilpailu ja muiden voittaminen (vaikka sitten verissä päin) ja pinta on kaikki kaikessa...

Mikä ihmeen arvopohja on pielessä, jos tanssiaisissa haluaa olla mahdollisimman kaunis?

Samaan tapaan voisit moittia presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa, jonne mennään hiukset kauniisti kammattuina etiketin mukaisessa pitkässä iltapuvussa ja nautitaan mukavasta juhlasta, vaikka sinun mielestäsi riittäisi ihminen arkiasussa, mitä sitä turhaan pynttäytymään. Arvopohjan mukaan kun arki ja harmaus tekee juhlan?

Samanlaista massan touhua on viedä lapset päivähoitoon, vaikka ne voisi hoitaa itse. Tai vaikka kuntosalilla käyminen, vaikka samat asiat voisi tehdä kotonakin. Silti sinne salille pitää mennä, vaikka se on kallista ja aikaavievää ja massojen mukana menemistä.

Ei niillä nuorilla itsellään ole mitään kisaa asuista tai kampauksista. Kilvan eilenkin illalla kehuivat toisiaan, ei näkynyt mekoissa hintalappuja osoittamassa, montako sataa euroa oli rahaa käytetty. Asiaan perehtymättömänä en osannut sanoa, kuka oli kuluttanut 1000 euroa, kuka 100. Se kisa on niiden päässä, jotka eivät ole itse päässeet tanssiaispäivästä nauttimaan vaan joutuivat olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen keskellä kauneinta nuoruutta. Kun siihen aikaan se massa teki juuri niin!

Voi, kyllä me ihan täysillä nautittiin siitä vanhojen päivästä tansseineen. Eikä "jouduttu" olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen, vaan haluttiin pukeutua mummoiksi, kun se oli älyttömän hauskaa. J kyllä sitä nuoruuttakin jäi ihan elettäväksi, vaikka 17-vuotiaana yksi päivä mummoiltiinkin. Se mummoilu kun on se vanhojen päivän idea.

t. Nykyisin jo ihan oikea mummo (leikkimummo 1970-luvulla)

Vanhojenpäivän idea ei ole mummoilu, ei ollut ainakaan 70-luvulla. Idea oli arvokkuus ja esimerkin näyttäminen. Ne mummotamineet ei alunalkaen kuuluneet lainkaan koko päivään vaan eräänlainen korostettu aikuisuus. 

Voisiko olla niin, että tanssiaispukuun pukeutuminen on älyttömän hauskaa nykynuorten mielestä?  Nyt mummot käy kuntosalilla ja spinningissä, ei löytyisi enää vastaavia mummoasuja kuin vielä 40 vuotta sitten.

Tutustupa vähän vanhojen päivien historiaan, sitä on ihan tutkittukin. Idea on ollut nimenomaan pukeutua vanhuksiksi, ikään kuin vitsinä, kun abien lähdettyä ollaan koulun vanhimpia. Näin oli 1980-luvulle asti. Sen jälkeen jossain vaiheessa idea hukattiin kokonaan ja tilalle tuli höpsö amerikkalainen prom-kulttuuri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä minäkin ihmettelen. Siskoni meni tänään kuulemma kampaajalle ja meikkiin. Puku tilattiin Jenkeistä tilaustyönä. Siis yhden päivän takia! Toivottavasti ottaa kaiken irti..

So what, monet tilaavat Jenkeistä, on valinnan varaa niin laadussa kuin hinnassa. Mitä ihmeellistä on kampaajassa ja meikkauksessa.

Saa olla päivän prinsessana yhdessä luokan kanssa.

Menkää itseenne.

Ohis, mutta kaikilla ei ole varaa panostaa satoja euroja yhteen päivään. Toisekseen vanhojentanssit olivat alunperin ihan erilaiset. Ei tässä nykymeiningissä vikaa ole, mutta kalliiksi tulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja ajatella, kun tuossa iässä jo pelkkä nuoruus tekee ihmisestä freesin ja nätin, joten erittäin paljon vähemmälläkin voisi näyttää upealta (mikä on ymmärrettävästi nuorille tärkeää), ja silti olisi juhlameikit, hienot kampaukset ja kauniit juhla-asut. Eli meneekö kenties jotenkin överiksi tuo, ei kai...

Onneksi mulla ei ole lapsia, näin voin jälleen kerran todeta! Tuossa tilanteessa varmasti kyllä kustantaisin koko shown jos suinkin vain voisin, mutta arvopohja on tuossa mielestäni niin sairas, että minun taitaisi olla mahdotonta olla täydellä sydämelläni mukana tuossa kilpalaulantasirkuksessa äitinä, eli tyttären todellisena kannustajana. Miettisin mihin katosi se todempi ihminen, jonka toivottavasti olisin osannut kasvattaa! Että kuka vaihtoi sen tuollaiseen, jolle mikään määrä materiaa ei koskaan riitä, ja joka ei uskalla olla omanlaisensa, vaan menee massan mukana vaikka massan touhut olisivatkin paikoitellen järjenköyhiä. Vaikka toki, voihan joku olla omanlaisensa juuri tuollaisena... senkin kanssa pitäisi sitten vaan elää.

Mutta eikös sama överi naisten kilpalaulanta ole jo kaverisynttäreiltä lähtien nykyään tuttua? Siis esiaste tuosta? Hienoja sukupolvia kyllä kasvaakin, kun kilpailu ja muiden voittaminen (vaikka sitten verissä päin) ja pinta on kaikki kaikessa...

Mikä ihmeen arvopohja on pielessä, jos tanssiaisissa haluaa olla mahdollisimman kaunis?

Samaan tapaan voisit moittia presidentin itsenäisyyspäivävastaanottoa, jonne mennään hiukset kauniisti kammattuina etiketin mukaisessa pitkässä iltapuvussa ja nautitaan mukavasta juhlasta, vaikka sinun mielestäsi riittäisi ihminen arkiasussa, mitä sitä turhaan pynttäytymään. Arvopohjan mukaan kun arki ja harmaus tekee juhlan?

Samanlaista massan touhua on viedä lapset päivähoitoon, vaikka ne voisi hoitaa itse. Tai vaikka kuntosalilla käyminen, vaikka samat asiat voisi tehdä kotonakin. Silti sinne salille pitää mennä, vaikka se on kallista ja aikaavievää ja massojen mukana menemistä.

Ei niillä nuorilla itsellään ole mitään kisaa asuista tai kampauksista. Kilvan eilenkin illalla kehuivat toisiaan, ei näkynyt mekoissa hintalappuja osoittamassa, montako sataa euroa oli rahaa käytetty. Asiaan perehtymättömänä en osannut sanoa, kuka oli kuluttanut 1000 euroa, kuka 100. Se kisa on niiden päässä, jotka eivät ole itse päässeet tanssiaispäivästä nauttimaan vaan joutuivat olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen keskellä kauneinta nuoruutta. Kun siihen aikaan se massa teki juuri niin!

Voi, kyllä me ihan täysillä nautittiin siitä vanhojen päivästä tansseineen. Eikä "jouduttu" olemaan mummoasuissa kävelykeppeineen, vaan haluttiin pukeutua mummoiksi, kun se oli älyttömän hauskaa. J kyllä sitä nuoruuttakin jäi ihan elettäväksi, vaikka 17-vuotiaana yksi päivä mummoiltiinkin. Se mummoilu kun on se vanhojen päivän idea.

t. Nykyisin jo ihan oikea mummo (leikkimummo 1970-luvulla)

Vanhojenpäivän idea ei ole mummoilu, ei ollut ainakaan 70-luvulla. Idea oli arvokkuus ja esimerkin näyttäminen. Ne mummotamineet ei alunalkaen kuuluneet lainkaan koko päivään vaan eräänlainen korostettu aikuisuus. 

Voisiko olla niin, että tanssiaispukuun pukeutuminen on älyttömän hauskaa nykynuorten mielestä?  Nyt mummot käy kuntosalilla ja spinningissä, ei löytyisi enää vastaavia mummoasuja kuin vielä 40 vuotta sitten.

Nimenomaan. Mulla oli vanhojentansseissa vuonna 1979 isosiskoni anopin iltapuku sekä äitini pitkävartiset silkkihansikkaat ja äitini 50-luvun juhlakengät. Kukaan meidän lukiosta ei ollut pukeutunut miksikään maalaismummoksi.

Moitin vanhempia, jotka ovat valmiita maksamaan moisesta hulluudesta. Nuori nainen haluaa olla kaunis, sitä en ihmettele yhtään. Kauneutta ei pelkällä rahalla saa.

Oma tyttöni tanssi n. 50 euron mekolla, ja oli vähintäänkin yhtä kaunis kuin toisetkin. Meikit ja kampaukset onnistuivat kotivoimin, kengät löytyi kirppikseltä.