Wanhojen tansseista tullut missikisat lukiotytöille
Ilta-Sanomat etsii kauneimpia pukuja uutisessaan. Mistä lähtien tapahtumasta on tullut missikisat? Asut muuttunut iltapuvuiksi ja käytetään jopa 800e.
Kommentit (261)
Hohhoijaa. Näyttää wanhojen tanssit menettäneet merkityksensä. Wanhoja pukuja ei näy juuri kellään?!? Katsokaahan Googlesta esim. Vuoden 2000 tanssit. Sillon on likoille kelvanneet vielä TEEMAAN KUULUVAT teatraaliset mekot. Ihan eri tyylistä kuin nykyisin.
Ei kai se kauneus mekon hinnasta ole kiinni..??
Itse en tanssinut vanhojen tansseja (syynä ei kylläkään puvun kalleus), mutta kyllä osa näytti selviävän hyvinkin pienellä budjetilla: eräällä ystävälläni korut olivat hänen siskonsa tekemiä, mekko ostettiin käytettynä, meikit laittoi itse ja hiukset laittoi hänen äitinsä tai siskonsa. Ei tämä ystäväni mitenkään eronnut muista tanssijoista ulkonäkönsä puolesta, ihan hyvin pärjäsi noin kotikutoisestikin. Ja tämä tapahtunut noin 5 vuotta sitten, ei 40-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se kauneus mekon hinnasta ole kiinni..??
On se varmaan ainakin osaksi. Paljolla rahalla voi saada sekä kauniita, että rumia pukuja, mutta jos rahaa ei ole juuri ollenkaan, ei saa minkäänlaista pukua, ei kaunista eikä rumaa.
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi sama ulina.
Aina se on sitä ollut enemmän tai vähemmän. Niin kuin kaikki tilaisuudet joihin osallistuu paljon naisia.
Ei todellakaan ole aina ollut. Itse vietin vanhojen päivää 1970-luvulla. Silloin vanhat todellakin pukeutuivat vanhuksiksi: vaatteet lainattiin omilta mummoilta tai vaareilta tai kaivettiin esiin vinttien kätköistä. Itse tanssin isoäitini muinoisessa lottapuvussa, ja tanssiparillani oli flanellipaita ja vaarinsa pussihousut. Meikkauksessa tai kampaamossa ei tosiaan käyty, ei tullut mieleenkään.
Nykyään se idea on kadonnut kokonaan, ei ollenkaan muisteta, mitä vanhojen päivä tarkoittaa (ollaan siis koulun vanhimpia, raihnaisia vanhuksia).
Nykyään ei enää kukaan kerro nuorille, minkälainen tämä sinänsä hieno perinne on ollut. Alunperin abit potkittiin lukulomalle potkijaisissa, joita seurasivat penkkarit. Penkkarien jälkeen koulun/lukion vanhimmiksi jääneet toivat "ylemmän" asemansa esiin pukeutumalla vanhoiksi. Kirjaimellisesti siis vanhoiksi ihmisiksi. Pukuina käytettiin esim. isovanhemmilta tai muilta iäkkäämmänpuoleisilta sukulaisilta tms. lainattuja vermeitä, jotka eivät välttämättä olleet edes juhlapukuja. Tansseja harjoiteltiin jo silloin, esim. cicapo, masurkka, poloneesi ja kehruuvalssi. Esitys pidettiin päivällä omalla koululla. Illalla juhlittiin muuten vaan, tietysti.
Hauskaa oli, eikä kilpavarustelusta tietoakaan. Ei maksanut paljon, joten jokainen saattoi osallistua. Yleensä osallistuikin. Ajattelin juuri eilen, miten nykyään pienillä resursseilla elävät selviävät vanhojenpäivän haasteista. Alkuperäinen upea perinne säilyköön puhtaana, ja amerikanmallin promit sitten erikseen. Sanoo kalkkistäti.
Ihan hyvä tytöille oppia hiukan elämän realiteetteja.
Ne ei joudu armeijaan ja saavat muutenkin tehdä ihan mitä lystäävät koko ikänsä (et esim. ole luuseri jos käytät elämästäsi 5 vuotta loisien ja reissaten, miehenä olet maailman alhaisin olento jos et tee koko aikaa töitä kehdosta hautaan).
Tytöt leijuu jossain ihme fantasiamaailmoissa kun elämä on niin helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tätä oli jo 90- luvulla. Jätin omat tanssini väliin, kun ajattelin, ettei vanhemmilllani olisi varaa kunnon mekkoon. Olivat molemmat työttömänä. Äitini ehdotti minulle vanhaa iltapukuaan 70-luvulta, mutta enhän minä siinä olisi kehdannut mennä. Vähän vieläkin tuntuu kurjalta tuo muisto. Onneksi meitä oli muitakin köyhiä, jotka jättivät tanssit väliin. :(
Muuten kuin omalta näppikseltäni, mutta olin ainoa meidän koulusta, joka jätti väliin, kun ei ollut varaa :(
Riippuu tytöstä. Meillä tyttö meikkasi ja laittoi itse hiuksensa. Vanhat korkkarit kelpasi kun ei ne edes näy sieltä mekon alta. Tosin mekkoja piti ostaa kaksi kun hän oli ekana vuonna avecina ja sitten oli omat vanhojentanssit. Mutta ihan Zazabellan ale-mekoista löytyi molemmilla kerroilla mieleiset. Ja ne mekot myytiin sitten seuraavana vuonna pois.
Vierailija kirjoitti:
Ilta-Sanomat etsii kauneimpia pukuja uutisessaan. Mistä lähtien tapahtumasta on tullut missikisat? Asut muuttunut iltapuvuiksi ja käytetään jopa 800e.
Voi annetaan nuroten naisten nauttia elämästään. Aina tanssiaisiin on pynttäydytty. Kukin varojensa mukaan. Ehkä enään ne tanssiais puvut ei ole vanhanaikaisia pukuja vaan tanssiaispukuja. Naisen elämässä ei ole montaakaan päivää jolloin saa laittaa itseään todella kauniisti. Annetaan heidän nauttia siitä päivästä.
Olisikin mahtavaa jos jossain kouluissa tai kaupungissa herättäisiin herättämään vanhaa perinnettä. Tämä prom -hömpötys on jo niin kaukana siitä alkuperäisestä, ei mitään muuta kuin kauha rahareikä.
Eivät ne mekot niin hirveitä maksa. Me ostettiin ne USAsta ja niitä on kierrätetty eteenpäin. Minun kenkäni kelpasivat tanssikengiksi. Tuttu kampaaja pyöräytti nutturan, senkin voi pienellä harjoittelulla tehdä itse, samoin meikin.
Eikö naiset/tytöt sitten tajua ettei ne kaikki voi olla kauneimpia/näyttävimpiä jne? Miksei voi mennä ns. omalla tasollaan? Johan se on mahdottomuus muutenkin, että kaikki olisivat parhaita.
Ja ajatella, kun tuossa iässä jo pelkkä nuoruus tekee ihmisestä freesin ja nätin, joten erittäin paljon vähemmälläkin voisi näyttää upealta (mikä on ymmärrettävästi nuorille tärkeää), ja silti olisi juhlameikit, hienot kampaukset ja kauniit juhla-asut. Eli meneekö kenties jotenkin överiksi tuo, ei kai...
Onneksi mulla ei ole lapsia, näin voin jälleen kerran todeta! Tuossa tilanteessa varmasti kyllä kustantaisin koko shown jos suinkin vain voisin, mutta arvopohja on tuossa mielestäni niin sairas, että minun taitaisi olla mahdotonta olla täydellä sydämelläni mukana tuossa kilpalaulantasirkuksessa äitinä, eli tyttären todellisena kannustajana. Miettisin mihin katosi se todempi ihminen, jonka toivottavasti olisin osannut kasvattaa! Että kuka vaihtoi sen tuollaiseen, jolle mikään määrä materiaa ei koskaan riitä, ja joka ei uskalla olla omanlaisensa, vaan menee massan mukana vaikka massan touhut olisivatkin paikoitellen järjenköyhiä. Vaikka toki, voihan joku olla omanlaisensa juuri tuollaisena... senkin kanssa pitäisi sitten vaan elää.
Mutta eikös sama överi naisten kilpalaulanta ole jo kaverisynttäreiltä lähtien nykyään tuttua? Siis esiaste tuosta? Hienoja sukupolvia kyllä kasvaakin, kun kilpailu ja muiden voittaminen (vaikka sitten verissä päin) ja pinta on kaikki kaikessa...
Mikä kateuden aiheuttaja on kampaajalla käynti? Käyn kampaajalla aina kun menen juhliin tai parempaan tilaisuuteen, käyn jopa ennen pikkujouluja tai työmatkaa. Onhan ne ammattilaisen laittamat hiukset ihan eri näköiset eikä se nyt satasia maksa. Miksi koulun juhlaan ei voi käydä kampaajalla? Onko se jonkun mielestä yletöntä luksusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka vuosi sama ulina.
Aina se on sitä ollut enemmän tai vähemmän. Niin kuin kaikki tilaisuudet joihin osallistuu paljon naisia.Ei todellakaan ole aina ollut. Itse vietin vanhojen päivää 1970-luvulla. Silloin vanhat todellakin pukeutuivat vanhuksiksi: vaatteet lainattiin omilta mummoilta tai vaareilta tai kaivettiin esiin vinttien kätköistä. Itse tanssin isoäitini muinoisessa lottapuvussa, ja tanssiparillani oli flanellipaita ja vaarinsa pussihousut. Meikkauksessa tai kampaamossa ei tosiaan käyty, ei tullut mieleenkään.
Nykyään se idea on kadonnut kokonaan, ei ollenkaan muisteta, mitä vanhojen päivä tarkoittaa (ollaan siis koulun vanhimpia, raihnaisia vanhuksia).
Näin oli vielä 1980-luvullakin. Muistan hyvin, kun satuin kerran eräänä vanhojen päivänä opastamaan (työskentelin kaupunkioppaana) ulkomaista turistiryhmää. He näkivät bussin ikkunasta joukoittain teinejä, jotka olivat pukeutuneet ikivanhoihin palttoisiin ja haitarisaappaisiin, tytöillä leuan alta solmitut huivit päässä ja monilla pojilla kävelykepit ym.
Turisteja huvitti suuresti, kun kerroin tästä suomalaisesta vanhojen päivien perinteestä, ja meidän piti oikein tehdä ylimääräinen pysähdys, kun kaikki halusivat ottaa kuvia näistä "vanhuksista".
Kalkkistäti kirjoitti:
Nykyään ei enää kukaan kerro nuorille, minkälainen tämä sinänsä hieno perinne on ollut. Alunperin abit potkittiin lukulomalle potkijaisissa, joita seurasivat penkkarit. Penkkarien jälkeen koulun/lukion vanhimmiksi jääneet toivat "ylemmän" asemansa esiin pukeutumalla vanhoiksi. Kirjaimellisesti siis vanhoiksi ihmisiksi. Pukuina käytettiin esim. isovanhemmilta tai muilta iäkkäämmänpuoleisilta sukulaisilta tms. lainattuja vermeitä, jotka eivät välttämättä olleet edes juhlapukuja. Tansseja harjoiteltiin jo silloin, esim. cicapo, masurkka, poloneesi ja kehruuvalssi. Esitys pidettiin päivällä omalla koululla. Illalla juhlittiin muuten vaan, tietysti.
Hauskaa oli, eikä kilpavarustelusta tietoakaan. Ei maksanut paljon, joten jokainen saattoi osallistua. Yleensä osallistuikin. Ajattelin juuri eilen, miten nykyään pienillä resursseilla elävät selviävät vanhojenpäivän haasteista. Alkuperäinen upea perinne säilyköön puhtaana, ja amerikanmallin promit sitten erikseen. Sanoo kalkkistäti.
Kuulostaa mahtavalta! Näin nuorenkin kuulemana. Ei mulla ole ollut hajuakaan noista perinteistä.
Vierailija kirjoitti:
Tuossa on se surullinen sivujuonne että yhä useampi tyttö jättää nuo tanssit väliin. Ei kaikilla ole varaa.
Tai kaikki eivät vain todellakaan halua osallistua tähän materialismin huipentumaan.
Olen sitä mieltä että melkein kaikki Jenkeistä Suomeen imitoitu, on vienyt elämäämme lopulta huonompaan suuntaan. Minusta Suomessa on ollut omaleimainen olemisen tapansa, toki kaikenlaista huonoakin, mutta enemmän hyvää, ja nyt se höttö mitä jotkut haluavat innolla päälleliimata meihin kansana, tuo lähinnä pahoinvointia. Ei aina heti, mutta viimeistään viiveellä. Moni näkee sen heti, monet ei koskaan. Esim. itse INHOAN ulospäinsuuntautuneisuuden vaatimusta, sillä siinä vaiheessa kun siitä tulee vaatimus, jää todella moni muu hyvä asia, moni todella vilpitön ja aito asia sen paskafeikkeilyn varjoon.
Minusta tässä vanhojentanssien kilpavarustelussa on surullista se, että se tapahtuu koulumaailmassa. Nuoret tietävät ennestään, että lähtökohdat ovat hyvin erilaisia. Ei kouluissa tarvitsisi erikseen harjoittaa sitä eroa alleviivaavia tapoja.